Olen vieläkin hereillä. Pää alkaa tuntua oudolta, mutta ei tunnu yhtään siltä että saisi nukuttua, ei ainakaan yhtään enempää kuin 12 tuntia sittenkään. Ja ajattelin, että no joskus näihin aikoihin voisin mennä sitten nukkumaan, jotta heräisin joskus aamuyöstä hyvissä ajoin niin että ehtisin pestä hiukset ennen töihinlähtöä. Ja totta puhuen tämän viikon sekopäisyydestä huolimatta ajattelin, että minun olisi tässä vaiheessa vaikea pysyä enää pitempään hereillä. Mutta eipäs olekaan vaikeaa, koska nähtävästi pääni on päättänyt, että nyt ei sitten vaan nukuta.

Laitoin aamuksi yhdeksän eri herätystä. Neljä kumpaankin kännykkään ja yhden ihan manuaaliseen herätyskelloon. Jo on ihme jos ei siihen herää. Koska jos tulee toinen kerta lyhyen ajan sisällä kun nukun vuoroni ohi, töissä aletaan todennäköisesti kysellä ja sitten se varmaan onkin taas ratkaisu, että sairauslomalle. Ja toisaalta ymmärrän sen logiikan, koska lähes sen lähes kahden vuoden mittaisen ajan sisällä kun olen työskennellyt tuolla, en ole ollut myöhässä ennen tätä kertaakaan. En siis edes minuuttia myöhässä. Uudenvuoden aattonakin yksi bussi oli myöhässä ja lopulta vieläpä niin täynnä ettei se edes pysähtynyt pysäkilläni, minkä jälkeen seuraava bussi kulki mateluvauhtia koko keskustan alueen, koska ihmisiä kulki niin sankoin joukoin kaduilla, että silloin melkein myöhästyin. Mutta kun katsoin töissä kelloa, niin se oli kahta vaille.

Ja eihän se nyt ole ihan normaalia, että jää useampi yö kokonaan nukkumatta. Tai siis, viimeisestä neljästä yöstä olen nukkunut vain yhden, paitsi jos lasketaan kahden-kolmen tunnin yöunet. Tänä yönä, tai siis pikemminkin iltana, aion kuitenkin nukkua ja otin jo rauhoittavankin, vaikka se lisää sitä riskiä, että nukun aamulla herätysten ohi. Ja minulta menee ohi presidentinvaalien tulosten seurantakin, mutta on pakko saada nukuttua. Mietin kyllä, että jos heräisin katsomaan niitä tuloksia ja sitten menisin uudestaan nukkumaan, mutta olisi äärimmäisen riskialtista tarkoituksella herätä kesken kaiken.

Mutta minun on nyt saatava nukuttua, koska tuntuu että muuten varmaan sekoan. No, oikeasti en varmaan sekoa, mutta se tunne siitä häämöttävästä sekoamisesta tuntuu niin todelliselta, vaikka tiedänkin, että niin ei ole koskaan käynyt ja että oma käsitykseni sekoamisesta on sellainen, että siihen liittyisi psykoottisia oireita, joita minulla ei ole koskaan ollut. Kuulemma se liittyy johonkin dissosiatiiviin, kun selkeästi se havaintoni, että tämä unettomuus on tullut tyhjästä, ennalta-arvaamatta eikä liity mihinkään on väärä. Kyllä minä loogisesti ajateltuna tiedänkin sen ja varmaan kyse on siitä, että olen tehnyt liikaa töitä ja uuvuttanut itseäni yliopiston ja työn yhdistelmällä jo useamman viikon ajan, mutta olen sivuuttanut kaikki merkit siitä, koska... öö... varmaan se liittyy johonkin tunteeseen, jota en pidä sallittavana, joten jokin defenssi on mennyt automaattisesti päälle. Ja varmaan kyse on myös kyvyttömyydestäni pitää huolta omasta hyvinvoinnistani, kun se on ristiriidassa jonkun muun (tässä tapauksessa työnantajan) edun kanssa.

Alkaa itse asiassa jo vähän väsyttämään. Onhan minulla sentään noin neljätoista tuntia aikaa nukkua, niin ehkä sillä selviää taas alkuviikon. Äitini on tosin tulossa käymään keskiviikkona, joten koska olen ihan omissakin oloissani jaksamisen äärirajoilla, odotan aika räjähdysaltista tapaamista.

No nyt alkaa uni tulla, ja tietysti niin ylivoimaisena, että vaikea pysyä enää hereillä. Toivottavasti nukun muutamaa hassua tuntia pidempään.