Oli etätyöpäivä tänään, niin ei tarvinnut herätä viideltä, vaan nukuin jopa hyvin. Tosin heräsin sitten siihen, kun yksi rotta hengitti rohisten. Se on ollut ihan kunnossa tähän asti, mutta nyt se sitten yhtäkkiä meni huonoksi. Otin sen häkistä hengaamaan kanssani samalla kun tein töitä. Viestittelin ihmisten kanssa normaalisti kaikista työjutuista ja Arrownkin kanssa jostain projektista ja koko ajan vain kuuntelin, miten se toinen hengitti vaivalloisesti siinä vieressä. Toisaalta mietin, että haluaisin niin kertoa Arrowlle huomenna, että joo, Deadpool kuoli, mutta toisaalta mietin, että Arrow pitäisi sitä outona, että tänään käyttäydyin niin normaalisti. Mutta hymiö on helppo laittaa viestin perään, vaikkei siltä tuntuisikaan. Ja minä pystyn laittamaan tällaiset asiat ja tuntemukset sivuun, sillä laillahan olen pärjännyt tähän asti kaikkien isojenkin juttujen kanssa.

Mutta loppupäivä töiden jälkeen menikin siis siihen, että reissaan sinne parempaan (ja halvempaan) eläinlääkäriin tunnin, odotan siellä, että Deadpool nukahtaa syliini ja sitten matkustan taas tunnin bussilla takaisin. Eläinlääkärikäyntikin meni niin kuin aina:

Kerron nimeni.
Kerron nimeni uudestaan.
Tavaan nimeni.
Okei, tiedot löytyi, no entäs sitten rotan nimi?
Kerron rotan nimen.
Kerron sen uudestaan.
Tavaan rotan nimen.

Ja siitä huolimatta se nimi oli papereissa väärin. Luulisi, että "Deadpool" on vielä sellainen suhteellisen tunnettu tai edes aika helposti ymmärrettävä nimi, mutta näköjään ei. Papereissa lukee nyt sitten "Dead Bool", mikä on ihan fine, koska eihän sillä mitään väliä ole, mutta olisi niin kiva, ettei tarvitsisi aina stressata tuota osuutta eläinlääkäriin mennessä. Muistan tosin edelleen yhden rotan - R2D2:n - jota nimetessänikin jo mietin, että toivottavasti se elää pitkän ja terveen elämän ihan senkin takia, ettei tarvitse selittää tuota nimeä miljoonaan kertaan jossain eläinlääkäriaseman tiskillä. Mutta sitten kun R2D2:n aika oli lähteä juustomaille ja edessä oli se nimen ilmoittaminen siinä tiskillä, niin sanottuani sen nimen ihan normaalisti ensin ("Artoodeetoo") valmistauduin jo selittämään, että Är kakkonen ja dee kakkonen, mutta se vastaanottohenkilö sanoi vain nopeasti, että okei ja lisäsi sitten vielä, että hänen mielestään se on tosi upea nimi.

No, huomenna varmaan väsyttää taas, koska kello lähenee yhtätoista ja viideltä tosiaan pitää herätä. Ja minulla on vielä yksi briiffaus töissä, johon tulee joitain minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Toisaalta tykkään edelleen siitä vastuusta, mitä olen saanut tuossa työssä, eikä huominen oikeastaan jännitä, vaikka minun pitääkin esitellä, mitä olen tehnyt ja millä tavalla, mitä nämä muut sitten kommentoivat. Mutta kai jotenkin tuntuu, että jos on jotain, mitä minä osaan, niin se on ammattimaisuus. Eikä siinä ole edes kova työ: olen tehnyt kauheasti töitä sen "minun" projektini eteen, kun kaikki oikeat työntekijät ovat olleet lomalla, mutta jos nämä huomiset ihmiset ajattelevat, että se ei ole hyvä, vaan että se pitäisi tehdä ihan toisella tavalla, niin minulla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen. Voin aloittaa sen vaikka ihan alusta. Toki aion puolustaa omaa näkemystäni, jos olen oikeasti sitä mieltä, että se on parempi kuin jokin toinen ehdotus.

Mutta tuollakin ammattimaisuudellani on se kääntöpuolensa. Tänäänkin tein hieman ylimääräistä (joo, onhan se kiva tehdä ylimääräistä sisään, kun on liukuva työaika, niin sitten joskus voi lähteä aikaisemmin), mutta tavallaan tunnen oloni syylliseksi siitä, että en viettänyt sitäkin ylimääräistä hetkeä vain Deadpoolin kanssa. Ja toisaalta tunnen syyllisyyttä siitä, että pystyin olemaan tänäänkin ammattimainen, vaikka Deadpool rohisi siinä vieressä koko työvuoron ajan. Ja eläinlääkärissä tunsin syyllisyyttä siitä, että en halunnut nähdä Poolia enää sen jälkeen kun se oli lopullisesti kuollut. Kun sen jälkeen kun rotta on saanut esirauhoitteen ja se on nukahtanut syliini, se viedään jonnekin muualle, missä varsinainen eutanasia suoritetaan kaasun ja toisen lääkepiikin avulla. Ei sillä ole väliä enää sen jälkeen, kun rotta on jo nukahtanut. Se ei ole siellä enää.

Ja sitten tunsin syyllisyyttä siitä, että en itkenyt ja sitten kun Pooli oli viety pois huoneesta, tunsin itseni tyhmäksi, koska yhtäkkiä en voinutkaan olla itkemättä. Mikään ei selkeästikään ole koskaan tarpeeksi.

Kauheasti haluaisin jakaa tuon Poolin kuoleman jonkun kanssa, mutta ei kukaan varmaan oikein ymmärtäisi. Korpinkynsi ehkä, mutta hänkin on nähnyt nuo rottani vain kaksi kertaa, niin eipä siinäkään ehdi kauheasti tunnesidettä kehittyä. Ja Arrowsta minulla on edelleen sellainen fiilis, että hän ei liiemmin välitä rotista. Silloin viimeksikin kun hän ja Korpinkynsi olivat kämpälläni sen yhteishengauksen jälkeen, Arrow vahingossa potkaisi yhtä rottaa, joka vapaana liikkuessaan oli mennyt koskemaan kylmällä käpälällään Arrown paljaaseen nilkkaan. Kuulemma ne kylmät ja muutenkin jotenkin häiritsevät pikkukädet ovat vain jotenkin puistattavia, niin hän oli pelästynyt sitä kylmää ja yllättävää kosketusta. Niin senkin takia jotenkin tuntuisi itsekkäältä kertoa Deadpoolista, koska sitten Arrow kokisi kauheasti paineita kokea jonkinlaista sympatiaa rottiani kohtaan. Ehkä hän toisaalta voisi sympatisoida sitä, että minulle ne varmasti ovat tärkeitä, vaikka hän ei pidäkään niistä?

Kai ajattelen vain äitiäni, joka ei koskaan sympatisoi mitään, vaan sanoo vain, että jaa no kannattaisi ehkä hankkia joitain pitempi-ikäisiä lemmikkejä.

No, pian on viikonloppu taas. Ai niin, ja mekkokin tuli. Se, jonka tilasin. Ja sekään ei ollut sitä mitä odotin: se on oudon tuntuista kangasta, todella ohut, liian lyhyt, vähän liian iso, leikkaus ei sovi minunpituiselleni ihmiselle ja kaiken lisäksi se oli vielä ihan rypyssä. En siis yleensä ole mitenkään pikkutarkka näissä, mutta tämä mekko oli siis IHAN rypysssä. Enkä tasan tarkkaan ala silittämään jotain saakelin mekkoa joka kerta kun haluan laittaa sen päälle.

Mutta viikonloppu melkein jo häämöttää, silloin saan nukkuakin. Ja huomenna on jo elokuukin, eli enää kuukausi harjoittelua, minkä jälkeen ei tarvitse enää reissata viittä tuntia päivässä. Palkkaa vastaan minulla ei tosin ole mitään, mutta ihan mieluusti keskityn nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla opiskeluun. Ja toki terapia alkaa jo viikon päästä, niin saa nähdä, mitä siellä tulee esiin. Toisaalta kesä on siinä mielessä ollut kiva, kun vaikka ne kaikki jutut varmasti vaikuttavat taustalla, niin terapiassa käyminen on kuitenkin todella raskasta ja kun siitä pitää vielä maksaa, niin on ollut kiva säästää se n. 300 € kuussa ja vain olla ajattelematta mitään paitsi töitä. Mutta ehkä olen nyt tämän tauon aikana saanut jotain uutta näkökulmaa asioihin. Tai ehkä en.

Ihan sama.