Jaska kävi taas. Oli täällä jopa koko viikonlopun. Silti huomaan edelleen olevani vähän epäluuloinen, epäluottavainen. Ehkä tarvitsen vain aikaa. Ja jotenkin Jaskan käytös ei anna ymmärtää, että kyse olisi jostain todella katkolla olevasta jutusta, koska nyt hän on alkanut jättää taas tavaroitaan kämpälleni. Enkä tiedä, miten suhtautuisin niihin kaikkiin hänen ideoihinsa, että hei mennään joskus yhdessä kalaan / huutokauppaan / tuonne baariin. Olen jotenkin nyt eron jälkeen kuitannut nuo kaikki vähän sellaisina jaskamaisina juttuina, että hänelle vain tulee mieleen tuollaisia juttuja, mutta että tuskin hän tosissaan on. Nyt sitten tällä viikolla kävi ilmi, että yksi pienehkö matkajuttu, jota hän on minulle ehdottanut ja yrittänyt puhua minua mukaansa, ja jonka minä otin myös sellaisena heittona vain, että ei hän koskaan ole kuitenkaan mihinkään lähdössä, niin hän lähtee nyt sitten parin kaverinsa kanssa sinne. Vähän yllätyin, että mitä hittoa, että olenko tehnyt jonkinlaisen arviointivirheen ja että miten minun pitäisi noihin Jaskan heittoihin sitten suhtautua.

Ja Jaska on jotenkin ihana ja huomaavainen, mutta silti olen välillä jotenkin vaikeana. Ehkä tämän parin kuukauden itsenäisyyden jälkeen on jotenkin vaikeaa taas tottua siihen, että vaikka joku on kämpälläni kylässä, niin voin syödä jotain, jne. tuollaisia tyhmiä pikkuasioita. Pyrin olemaan jotenkin taas paljon kontrolloidumpi. Lisäksi Jaska huomautti nyt viikonloppuna, että minulle on tullut takaisin se piirteeni, joka oli joskus aikaisemmin, että kun me nukutaan samassa sängyssä Jaskan kanssa, niin kun hän liikkuu tai päästää jotain ääniä, kuten kuulemma esimerkiksi kun hänen varpaansa naksahti yöllä, niin minä säpsähdän sitä, pelästyn. Toisena yönä kuulemma tuo oli vähäisempää. Tuo on jännää kuulla, koska itse en muista tuollaisia ollenkaan. Jaska ilmaisi sen jossain kohtaa sillä lailla, että hänestä tuntuu jotenkin kurjalta se, vaikka tietää, etten mitenkään tietoisesti tee sitä, ja että en voi sille oikein mitään, mutta että hänelle tulee jotenkin sellainen ajatus mieleen, että kuvittelenko minä, että hän tekisi minulle jotain pahaa, kun pelästyn, jos hän liikahtaa yöllä vieressäni. Ehkä sanon tuosta terapiassa, kun terapeuttini on ollut niin innokas saamaan niitä alitajunnan juttuja enemmän mukaan siihen terapiointiin.

Mutta jotenkin huomasin nyt viikonloppuna, että mielestäni Jaska on vähän huonommassa kunnossa taas. Tai siis, häntä on vaivannut unettomuus viime aikoina. Mietin vain sitä, miten hänen kuntoutustuki-päätöksensä hylättiin kahteen kertaan ja nyt sitten se valituksen käsittely kestää ja kestää. Kun jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että jos lääkäri sanoo lausunnossaan, että Jaska ei kykene työhön, niin miksi sitä sitten kyseenalaistetaan niin paljon? Ja nyt kun näin, tai pikemminkin kuulin Jaskalta sitten aamulla, että kun minä olin nukahtanut ehkä puolen tunnin sisään siitä kun oli valot laitettu pois, niin Jaska oli valvonut jotain 4,5 tuntia ennen kuin oli ottanut rauhoittavan ja sai nukuttua edes pätkissä jonkin verran. Ja hänellä on nyt yksi yliopistokurssi, jota hän kokeilee, mutta siinä yhdessä kurssissakin on viisi tuntia viikossa ja se on vielä aamuisin joskus kahdeksalta, niin jotenkin mietin, että mitähän siitä tulee. Kun kysyin häneltä aikaisemmin, että jännittääkö häntä mennä sinne, hän sanoi vain, että ei kauheasti jännitä, mutta pelottaa se, että jos hän ei sitten jaksakaan käydä siellä.

Ja jotenkin tänään ennen kuin Jaska lähti, oli sellainen fiilis, että tekisi mieli olla ihan rauhassa yksin taas, mutta kun Jaska sitten lähti, jotenkin olo ei ollut siltikään parempi. Sain kylläkin tehtyä yllättävän hyvin kaikkia läksyjuttuja sillä välin kun Jaska sitten lopulta nukkui. Mutta ehkä tämä kaikki vaatii vain aikaa. Tuntuu, että pääni toimii jotenkin muutoin kuin haluaisin sen toimivan, enkä tiedä, mitä tehdä asialle. Jotenkin mietin sitä. että aina kun Jaska lähtee, niin vähän pelottaa se, ettei hän tulekaan koskaan takaisin. Toisaalta kun hän tälläkin kertaa jätti jotain tavaroitaan tänne, että on sitten jatkossa helpompi, niin ei tälle epäilylleni ole edes kunnollista syytä. Tuntuu jotenkin, että oma pääni sabotoi kaikkia hyviä juttuja.

Toisaalta mietin vähän sitä Jaskan pienehköä matkajuttuakin, että miksi hän ei sitten sanonut minulle siitä (taas) uudestaan, mutta toisaalta sitten mietin, että kävin minäkin Helsingissä ilman että mainitsin asiasta Jaskalle mitään ennen kuin olin jo siellä. Ja Jaska kysyi tuosta jutustaankin, että onhan se okei, jos hän menee, että ei kai minulla ole kurja fiilis siitä tai mitään. Mutta vaikka aluksi oli sellainen fiilis, että mitä hittoa, vähän sellainen petetty olo, mutta toisaalta kun sitten ajattelin sitä, että Jaska pyysi minua useaan otteeseen mukaansa, mutta vain lyttäsin sen, sanoin vain, että en kyllä ymmärrä sitä pointtia, ja kaikkea muuta, niin mitä Jaskan sitten olisi pitänyt tehdä? Ja vähän tuli sellainen mustasukkainen fiilis, että Jaska menee miesporukalla jonnekin, ja kaikkihan tietävät ainakin sen, mitä mieltä Salla olisi siitä, mitä siellä matkalla sitten tapahtuu, mutta nyt kun olen miettinyt asiaa, niin se on minulle ihan okei. Sanoin Jaskallekin tuohon hänen kysymykseensä, että aluksi vähän yllätyin, mutta että luotan häneen, eikä mitään ongelmaa ole.

Mutta onneksi huomenna on terapia. On viikon aikana tullut niin paljon kaikenlaisia asioita vastaan, että kiva päästä jotenkin kuulemaan mitä se terapeutti niistä ajattelee, tai että mitä huomioita hän tekee vaikka minun omasta käytöksestäni. Koska vaikka en tavallaan kysy terapeutiltani neuvoja, eikä hän niitä suoraan oikein annakaan, niin kun hänelle sanoin tuosta matkajutusta, että Jaska oli pyytänyt minua sinne, niin jotenkin hänen kanssaan tultiin siihen tulokseen, että tuo on se ero minun ja Jaskan välillä, ja että Jaska varmaan vain ehdottelee kaikkea ilman että on mitenkään päättänyt niistä jutuista silloin vielä yhtään mitään. Tuntuu, että hän ehkä ymmärtää tätä pientä hämmennystäni siitä, että Jaska näköjään ihan tosissaan pyysi minua mukaan, ja että siitä on vähän kurja fiilis, kun haukuin sen hänen ehdotuksensa ja kun siihen liittyi joku romanttinen juttu, jota Jaska ehdotti, niin senkin minä teilasin täysin, sanon vain, että no huh huh, olisipas todella klisee. Jotenkin tuli mieleen, että miltähän tuo minun suhtautumiseni on Jaskasta tuntunut.

Mutta nyt viikonlopun aikana sain taas tehtyä jotain, mitä ajattelin tähän suhteeseen liittyen, että minun pitäisi yrittää. Sain sanottua Jaskalle jotain muutakin kuin vain että "sä olet kiva". No, en tiedä, miten iso askel oli sanoa tuon sijaan "sä olet ihana", mutta tuntui, että sillä oli väliä Jaskalle. Jotenkin se Jaskan reaktio tuohon ehkä sai minut tajuamaan, että ehkä vaikka olen tarkoittanut jotain samankaltaista niillä kerroilla, kun olet sanonut häntä "kivaksi", niin hän ei ole välttämättä kokenut sitä samoin kuin minä. Jotenkin tuo Jaskan reaktio tuohon sanomaani jäi vain mieleen, kun vaikka minusta se sanomani pointti oli lähes sama kuin aikaisemminkin, enkä oikein itse kokenut, että onko siinä nyt suurta eroa siinä, että sanonko häntä kivaksi vai ihanaksi, mutta näköjään sillä oli ero.

Pitäisi viimeistellä vielä se yksi lomaviikon essee. Olen saanut sen jo ihan hyvään kuntoon. Se on melkein 600 sanaa pitkä, kun raja on 700-800 sanaa, mutta enköhän saa sinne keskelle lisättyä sen verran sanoja, että se on sitten lopulta oikean mittainen. Kova työ vaan noin pienessäkin sanamäärässä, kun käytän koko ajan jotain sanakirjaa tai netin synonyymisivustoa, koska tyypilliseen pohjoismaalaiseen tapaan minuun on iskostunut lähinnä niitä englanninkielen puhekielisiä ilmaisuja. Ja jotenkin huomasin, että koko ajan kun kirjoitin, teki mieli tunkea sinne vain se "all in all" lauseen alkuun, vaikka se ei ymmärtääkseni ole kovin suositeltava ilmaisu akateemiseen kirjoittamiseen.

Ja nyt kaksi tuntia myöhemmin tuo essee on valmis ja tulostettu, 750 sanaa. On vähän parempi olo taas muutenkin. Tulevan viikon jutut on jo niin hyvällä mallilla, että ehkä voisi jopa kokeilla värjätä tukkaa taas. Juurikasvu on todella ärsyttävä juttu, mutta en vain jaksaisi värjätä sitä koko ajan. Niin ja siis "koko ajan" on ehkä kerran kuussa tai jotain. Mietin kyllä, että kun tuo viimeinen väripurkki on käytetty, että vaihtaisin eri sävytteeseen, joka toivonmukaan olisi vähän vaaleampi, eikä niin tummanruskeanpunainen mitä tämä.

Sain jo tuossa perjantaina pienen sätkyn, kun tuli joltain tuntemattomalta opettajalta sähköposti, että tämä kaikille pakollinen kurssi jatkuu myös toisessa periodissa, mutta sitten kun perehdyin asiaan paremmin, niin se sama kurssi on myös keväällä. Ja samalla katsoin muita kursseja, niin nyt on paremmin selvillä se, mihin kaikkeen minun pitää ilmoittautua sitten joulun jälkeen. Näyttäisi, että siellä on vähän vähemmän kaikkea, kun nyt syksylle tuli kakki orientoivat jutut ja kaikki sellainen. En ole kyllä vieläkään saanut lähetettyä niitä hyväksilukuhakemuspapereita yliopistolle, että saisin sen pakollisen tietokonekurssin suoritetuksi, mutta ehkä sillä ei ole niin kiire.