Huh huh. Olen ylittänyt itseni. Olen elossa, juuri ja juuri, mutta elossa kuitenkin. Ainakin toistaiseksi, jälkitraumat voivat oletikin koitua vielä kohtalokseni. Päätä alkaa särkeä ja kädet hikoavat ja tärisevät vieläkin. Hengitys kylläkin alkaa jo tasaantua. Mesekeskusteluja ei luultavasti pidetä sopivina lainattavina, mutta lainaan nyt kuitenkin sen historiallisen keskustelun: Elämäni ensimmäisen mesekeskustelun, jonka kävin IRL-ihmisen kanssa!

Amia: *aloittaa keskustelun* "Oletan, että haluat sen alkutuotanto-osion, joka minun piti tehdä?"
T. Toukka: "
Toki, meinasin just anoa sitä"
Amia: *lähettää tiedoston*
Amia: "
Tuossa on oikeastaan kaikki mitä siitä löytyi, mutta jotenkin tuli vain tuollainen lyhyehkö pätkä."
T. Toukka: "
Noh improvisaatio jyrää"
Amia: "
Joo. :D"
T. Toukka: "
Joku puujalkavitsi vaan alkajaisiksi niin 5 minsaa menee kuin siivillä :P"
Amia: "
Tai sitten kiistellään puolet ajasta siitä, kuka lukee ja mitä."
T. Toukka: "
Toimiihan sekin"

Tuossa koko keskustelu. Siis tuossa koko historiallinen keskustelu. Hermostutti paaaaljon enemmän kuin erinäiset hermostuttavat netti-ihmisten kanssa käydyt mesekeskustelut (lähinnä kaksi tiettyä keskustelua (terveisiä vain, jos kohteet sattuvat lukemaan ja vielä tunnistamaankin itsensä)). Huh huh. Se on onneksi hyvä puoli näissä nettikeskusteluissa, että keskustelun toinen osapuoli ei pysty näkemään, miten paljon minä hermoilen. Käytin jopa hymiötä. Se oli aika spontaani, kun oikeasti nauroin tuon T. Toukan kommentin jälkeen. Mutta tuota minun viimeisintä kommenttia, joka oli puolisksi ironiaa (koska niin tuntuu käyvän ihan oikeasti törkeän usein) ja puoliksi vitsi, taisi saada vastaanoton, joka antaa osaksi ymmärtää, että T. Toukka ei ole varma vitsailinko vai en.

 

Varmaan jotenkin ristiriidassa minun T. Toukata antamani kuvan mukaan. Köh. Mutta älkää antako sen häiritä. Minä olen tuntenut hänet 12 vuotta ja olen luonut hänestä jo melko pysyvän kuvan, johon kyllä kuuluu hauskoja heittoja silloin tällöin, mutta ei mitään yleistä hauskuutta tai miellyttävyyttä. Olen kuitenkin otettu, että tyyppi sentään heitti vitsin. Yleensä IRL-ihmiset pitävät minua kaiketi ihmisenä, joka ei erityisemmin ymmärrä hauskuuksien päälle. Reilua.

 

No joo, jos menisi tekemään läksyjä pitkästä aikaa (joo, ihan oikea aika läksyjen tekemiseen, kun huomenna taas herätys kuudelta).