Rytmini on vaihteeksi ihan sekaisin. Yliopiston pakolliset läsnäolot ovat sellaiseen aikaan, että jotta minulle voitaisiin laittaa työvuoro samalle päivälle, sen on oltava aamuvuoro. Mutta koska olen tiimissä, jossa tehdään kolmivuorotyötä, se tarkoittaa sitä, että viikonloppuisin minulle on laitettu usein yövuoroja. Tämä viikonloppu on ensimmäinen vapaa viikonloppu tänä vuonna, mutta ensi viikolla on taas yövuoro kahtena peräkkäisenä yönä. Ja sen jälkeen pari rytmintasaamisvapaata, jonka jälkeen taas aamuvuoroja, joiden jälkeen taas yövuoroja. Onhan näin ollut aikaisemminkin, ainakin välillä, mutta kai olen ollut vain niin väsynyt.

Yleensä käännän rytmin joko aikaistamalla nukkumaanmenoa pikku hiljaa, mikä toimii etenkin jos yövuorojen jälkeen on myöhäisempiä päivävuoroja tai iltavuoroja, tai sitten kääntämällä rytmin toiseen suuntaan, eli kun olen kotona töistä viimeisen yövuoron jälkeen noin seitsemältä aamulla, valvon niin pitkään kuin voin. Yleensä kahden yön jälkeen olen pystynyt saamaan rytmin käännettyä niin, että menen alkuillasta nukkumaan. Välillä olen tehnyt niin, että olen yksinkertaisesti jättänyt yhden yön nukkumatta, jos en ole saanut käännettyä rytmiä, minkä jälkeen olen töistä tullessani niin väsynyt, että saan aikaisin unta.

Tein niin tälläkin kertaa, koska oli niin paljon häiriötekijöitä. Näin Nania pitkästä aikaa, mutta se oli ensimmäisen yövuoron jälkeisenä päivänä vähän puolenpäivän jälkeen, joten kun otin myöhemmin nokoset, se sotki rytmiäni entisestään. Sitten seuraavana päivänä heräsin aamupäivällä siihen, että töistä soitettiin johonkin seuraavan viikon vuoronvaihtoon liittyen. Luulisi että sen olisi voinut hoitaa joskus muuhunkin aikaan, mutta näköjään ne pitää aina hoitaa silloin kun olen tehnyt viiden päivän työputken ja olen päässyt viettämään omaa "viikonloppuani" nukkumalla yövuoron jälkeen maanantaiaamuna. Joten menin kahden tunnin yöunilla töihin vapaideni jälkeen aamuvuoroon. Mutta jokin on kai pielessä, kai olen vain niin uupunut muutenkin, että unettomuus alkaa vaivata minua taas. En saanut nukuttua yhden valvotun yön jälkeenkään, makasin vain hereillä koko yön, kunnes aamuyhdeksältä sain nukuttua. Vuoroni alkoi kahdeltatoista, joten olihan minulla muutama tunti aikaa nukkua.

No, se nyt ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja ensimmäistä kertaa tässä työpaikassa kävi se, mistä olen nähnyt aina säännöllisesti painajaisia: nukuin autuaasti herätyksen ohi. Minulla oli yhteensä kolme herätystä kahdessa eri kännykässä, mutta ilmeisesti olen laittanut ne kaikki vain pois. Muistan hämärästi, että ne soivat, mutta olin niin väsynyt, että laitoin ne vain pois. Sitten yhdessä kohtaa havahduin siihen, että mitä ihmettä, minä herään itsekseni enkä siihen että herätys soi. Siitä tiesin heti että jotain on nyt pielessä. Sitten katsoin ulos ja näin että siellä on ihan valoisaa. Katsoin kelloa ja näin että se oli vartin yli kaksitoista. Sinänsä ihmettelen että heräsin edes niin aikaisin, koska luulisi että olisin nukkunut paljon pitempäänkin, mutta ehdin töihin vain 40 minuuttia myöhässä. No onhan se paljon ja tietysti soitin pomolle ja pyysin anteeksi, mutta loppujen lopuksi tuosta ei kuitenkaan aiheutunut kovin suurta haittaa, koska kyseessä oli kuitenkin vain keskipäivän vuoro.

Eilen sain mentyä nukkumaan ihan kohtuulliseen aikaan, ennen kahtatoista, mutta nyt kello on jo neljä, eikä minua väsytä lainkaan. Huomenna ei sentään ole töitä, mutta maanantaina pitäisi mennä taas seitsemäksi töihin. Ja tietysti nyt viikonloppunakin on vaikka mitä mitä minun pitäisi tehdä. Kandityöni ei ole valmis, enkä ole saanut tehtyä muitakaan yliopistojuttuja. Pitäisi alkaa lukea Hamletiakin ja jossain kohtaa minun pitää yrittää perehtyä siihen itsenäiseen kreikankurssiin. Kävin opettajan juttusilla ja hän antoi ohjeeksi, että no käännä vaikka nuo ensimmäiset 16 kappaletta suomeksi. Se tuntuu... no, yksinkertaisesti mahdottomalta. En osaa niitä kirjaimia edes, joten kun eteen tulee sivukaupalla tekstiä josta en pysty erottamaan edes sanoja, on vaikea aloittaa yhtään mistään. No, kai aluksi pitäisi koodata niitä sanoja kirjain kerrallaan johonkin sellaiseen muotoon jonka ymmärrän, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Olen miettinyt, että pitäisi pyytää vähemmän tunteja töitä, mutta olen lykännyt sitäkin. Olen tehnyt nyt joulukuun alusta neljä vuoroa viikossa, eli suunnilleen sen sopimukseni mukaisen 30 tuntia. Tuntuu vaikealta pyytää että saisin tehdä taas vähemmän, vaikka onhan minulla siihen erittäin hyvä syy. Tuntuu vain niin vaikealta saada mitään hoidettua, kun kaikkea on niin paljon, että en edes tiedä mistä aloittaa. Yksi kurssi, jonka piti alkaa myös nyt vuoden alusta, peruutettiinkin joten ilmoittauduin sitten siihen tilalle tulleeseen itsenäiseen esseesuoritusvaihtoehtoon. Ensimmäinen deadline tuli ja meni. Siinä piti lähettää alustava suunnitelma ensimmäisestä esseestä, joka meidän on tarkoitus tehdä listasta valitsemamme teoksen pohjalta. Siitä kun kirjalista julkaistiin, oli kymmenen päivää siihen kun meillä piti olla alustava suunnitelma esseen sisällöstä ja näkökulmasta. Kyseessä on siis n. 400 sivuinen kirja ja vaikka yritin perehtyä sisällysluetteloon, minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä mitä siinä käsitellään. "Tila ja koodi" on kirjan nimi, mutta minulla ei ole aavistustakaan miksi se on laitettu journalistiikan kurssin kirjalistaan. Joten tulin vain vihaiseksi koko esseeluonnostelman tekemisestä, kun miten saatanassa ne siellä kuvittelevat että me ollaan ehditty kymmenessä päivässä lukea kirja jo niin hyvin, että meillä on esseeluonnostelma valmiina? Esseen deadline kun on vasta maaliskuussa.

Joten en ole tehnyt oikein mitään, ollut vain romahtamassa kaiken sen alle, mitä minun pitäisi tehdä. No, sentään huominen on vielä vapaa.