No niin. Nyt voisin itse asiassa siteerata itseäni, vaikka nimet eivät natsaakaan, niin se tunnelma on sama:

Yksi asia oli kuitenkin muuttunut; Aleksanderia ei enää näkynyt. Nousin seisomaan ja katsahdin kellooni. Se näytti puoli kahdeksaa. Katsoin vielä kerran kauniiden niittyjen yli. Aurinko lämmitti mukavasti.

Aleksander oli mennyt ja kauan odotettu kesäloma oli vihdoin alkanut.

Tuo on loppupätkä yhdestä niistä harvasta tarinasta, jonka olen kirjoittanut loppuun. Vähän lauserakenne ärsyttää, mutta kirjoitinkin tuon 14-vuotiaana, niin annettakoon se anteeksi. No joo, ei oikeasti ole ketään Aleksanderia, eikä NN:n nimi ole Aleksander, mutta se tunne on juuri sama. Nyt on kaunis ilma: ei tuule, aurinko paistaa ihan täydeltä terältä, linnut pitävät ääntä, puissa on lehdet ja kaikkialla on vihreää. Tavallaan minäkin olen iloinen siitä, että on kesä, kuten kaiken järjen mukaan pitäisi ollakin, mutta siinä on silti se mutta.

Minä tajusin juuri äsken jotain. En aio tosin sanoa sitä teille. Sitä ei voi sanoa kovin loogisesti, enkä minä tietäisi edes, miksi, mutta tajusin vain juuri äsken, että se on totta.

NN ei ollut koulussa. Toisaalta se ärsytti, mutta toisaalta se saa minut nyt melkein nauramaan. Hän tekee aina niin! Siinä suhteessa (ja hyvin monessa muussakin suhteessa tosin) hän ja TKK ovat kuin yö ja päivä. TKK tekee aina niin kuin voisi olettaa, ihan aina. Siksi kun minä pidin hänestä, saatoin tehdä aina ylitarkkoja suunnitelmia etukäteen, koska hän toimi niin kaavamaisesti, että sen ennustaminen oli ihan mahdollista. Siten minä saatoin suunnitella joka kevät täydellisen viimeisen vilkaisun häneen.

Mutta ei NN. NN tekee aina niin kuin vähiten odottaisi. Ainakin useimmiten. Hän ei tullut edes hakemaan todistustaan! Ja minä olin laskenut taas siihen tyyliin, että saan luotua häneen sen viimeisen täydellisen vilkaisun, jonka painan mieleeni ja jota muistelen sitten lomalla. Sen takia nyt naurattaa. Hän onnistui TAAS sotkemaan minun täydellisyystavoittelu suunnitelmani. Minä olin suunnitellut kaiken etukäteen. Vähän sitä Arwen-kompleksia sillä pitäen. Että jos päättäisin sittenkin toteuttaa suunnitelmani, niin voisin kietoa kaiken sitä ennen nättiin pikku pakettiin. TKK:n kanssa se onnistui silloin 9:llä luokalla, mutta NN:n kanssa ei koskaan. Viime vuonna minä en mennyt todistustenhakuun (ainakaan ajoissa) ja tänä vuonna NN ei tullut.

Kai tässä voisi olla runollinen ja sanoa, että se meidän molempien epälooginen ja arvaamattomissa oleva toimintamme on saanut minut tajuamaan, mitä täydellisyys on. Tai ei täydellisyys vaan... pahus. Sille ei ole sanaa. Odottakaas, minä keksin sellaisen... Mmm... Elart. Ompas taas hieno sana. *pyöräyttää silmiään* No, se on kuitenkin käännöksenä hyvin lähellä sitä, mitä minä tarkoitan. Eli siis sellainen... Argh! Ei tätä voi selittää, kun kielissä ei ole tarpeeksi sanoja kuvaamaan asioita.

No, otetaan vertauksella:

Ajatelkaa, että pitäisitte jostain ihmisestä. Oli se sitten kaveri, sukulainen tai joku ihastus, sillä ei ole väliä. Normaalisti he pukeutuisivat yleensä jotenkin tietysti, eivät mitenkään erikoisesti, ja näyttäisivät ihan tavallisilta ja tukka sojottaisi välillä vähän joka suuntaan ja siihen suuntaan. Sitten, tulisi jokin juhla, ja he yrittäisivät tehdä itsestään mahdollisemman täydellisen: tukka huolellisesti, vähän hienommat vaatteet... Sitten kun heidät näkisi, niin se tuntuisi vähän eriltä kuin normaalisti. Voisi sanoa, että he olisivat sillä hetkellä - kaikki täydellisesti niin kauniisti ja hyvin kuin voisi - täydellisempiä. Silti samalla hetkellä he olisivat vähemmän Elart, niin se ei tuntuisi samalta katsoa heitä. Sillä hetkellä he olisivat jotain täydellisempää, vähän jotain eriä, mitä normaalisti. Mutta se ei ole, se täydellisyys, jonka saa huolellisuudella esiin, se, josta toisessa pitää.

Jos minun pitäisi sanoa jotain Nanista ja siitä, miltä hän näyttää ja kertoa joku muisto, niin sanoisin, että silloin kun tuulee takaa, hän näyttää vähän siililtä. Tai äidistä. Normaalisti hänen tukkansa on sellainen vähän jo harmaantunut lyhyt hobittikiharatukka. En sanoisi sitä, miltä Nan näytti rippijuhlissaan. Tai jossain kevätjuhlassa. En sanoisi äidistäni sitä, miltä hän näyttää pynttäytyneenä juhla-asuun. He tuntuvat silloin eriltä. He tuoksuvat hieman eriltä. Mutta normaalisti, kun heidät näkee vähän rähjäisessäkin kunnossa, tukka ehkä pesemättä tai joku tarha paidassa, he ovat Elart. Ei täydellisyys ole sama kuin Elart, Elart on jotain paljon parempaa.

Sen minä nyt tajusin. Että vaikka tämä päivä olisi täydellinen, niin se ei olisi tuntunut samalta kuin jokin tavallinen koulupäivä. Ja minä näin NN:n viimeksi sellaisena tavallisena koulupäivänä. Silloin hän oli Elart, minä olin Elart. Minun ei tarvitse muistaa häntä ylipukeutuneena eikä ajatella, että hän muistaa minut ylipukeutuneena ja täydellisempänä, vaan minä muistan (ja hänkin muistaa, jos ajatelee) hänet Elartina.

On täydellisiä päiviä. Sitten on epätäydellisiä päiviä. Ne epätäydelliset päivät, kun tukka sojottaa, asiat ärsyttävät, päätä särkee ja olo on angst, ovat Elart. Elart on elämän selkäranka, ne täydelliset päivät ovat paljon merkityksettömiä pikku yksityiskohtia. Tämäkin päivä on hieman Elart. NN ei tullut kouluun, enkä nähnyt häntä ennen kesälomaa, vaikka olin laskenut että näkisin, en saanut liikuntaa korotettua yhtään enkä näyttänyt paljon tavallista täydellisemmältä (en laittanut edes hametta, vaan päädyin sittenkin mustiin housuihin). Luulisi, että minua harmittaisi nyt. Että olisin onnellisempi, jos päivä olisi ollut täydellinen. Mutta ei. Täydellisyys ei tee ihmisiä onnelliseksi, se onnelliseksi tekevä asia on Elart.

En tiedä, miten kesäni sujuu, luultavasti itken ainakin jossain vaiheessa sitä, että koulua ei ole ja NN:ää ei näe. Silti, nyt minusta tuntuu siltä, että siitä voisi ehkä selvitä. Koska elämän ei kuulu olla täydellistä, ja jos se olisi, niin asiat olisivat vielä huonommin. Tänään minä tajusin sen. NN sai minut tajuamaan sen. Tarkoituksettomasti kuitenkin, mutta jos hän olisi ollut koulussa, en olisi ehkä tajunnut tätä.

"An sir dhurilew raa fanta's sil acor an drumm raa art han lida tidtha Elart an Dhieg."

 

Näin on.