Huippua. Tänään ostin rotanruokaa ja kuljetushäkin, koska ajattelin, että ensi viikolla menen hakemaan kaksi rottaa. Minun piti varata ne tänään tai huomenna viimeistään, kunhan vain saisin vastauksen siltä rottatyypiltä. Halusin olla vastuuntuntoinen ja koska minulla ei ole kokemusta rotista käytännön seikkojen suhteen, niin päätin kysellä tältä tyypiltä etukäteen sähköpostitse. Olen muuttamassa, onko okei ottaa rotat nyt tänne kotiin ja kuljettaa ne sitten Kuopioon autossa? Miten paljon rotta kestää matkustamista? Täytyisikö minun hakea ne rotat juuri täsmälleen luovutuspäivänä, vai voisivatko he pitää niitä hieman pitempään? Tai voisiko se tyyppi tulla niiden rottien kanssa rautatieasemalle, koska minulle tulisi kahdeksan kilometrin matka sitten jossain vieraassa kaupungissa, enkä tiedä mitään joukkoliikennejutuista sen kaupungin sisällä.

Nyt ne rotat on myyty. En ehtinyt varata niitä, koska huolehdin niin niistä kaikista kysymyksistäni, joten sitten joku muu osti ne. Olisi pitänyt vain varata ne heti. Soittaa vain heti ja sanoa, että otan tuon ja tuon, eikä kysellä mitään. Mennä vain luovutuspäivänä hakemaan ne tänne, eikä murehtia niiden kestämisestä matkustuksen aikana tai mitään muuta tyhmää. Mutta en tehnyt, joten ihan omaa tyhmyyttäni jäin nyt sitten rotattomaksi. Minulla on häkki, kantohäkki, ruokakuppeja, juomapulloja, kuiviketta, ruokaa... Ja ihan turhaan. Äiti tietysti tykkää kun kuulee. Sanoo, että ehkä se on parempi niin, kyllä noista rottakamoista saa hankkiuduttua helposti eroon, kunhan myy halvalla.

Joten mitähän minä nyt sitten? Ainoat huojentavat asiat siinä muutossa olivat se, että minulla olisi rottia, en olisi yksin, ja sitten se, että Nan on jo luvannut tulla syyslomalla sinne. Nyt minä menen sinne yksin, pelkän tyhjän rottahäkin kanssa ja odotan, että syysloma tulisi mahdollisimman pian?

Joo, pelkkiä varaamattomia rotanpoikasia, joita en ollut koskaan edes nähnyt ja nyt sitten itken sitä, etten saakaan niitä. Tyhmää. Mutta minun tarvitsee totuttautua ajatukseen jo etukäteen. Visualisoin tilanteita, joissa juuri ne tietyt rotat ovat jossain tai tekevät jotain.

Nyt tekisi sitten mieli vain luopua kaikista periaatteista ja mennä ostamaan kaksi rottaa läheisestä eläinkaupasta. Ostin sieltä sen häkin ja puolet tavaroista. Ja joka kerta menin katsomaan rottia ja ajattelin, että ne ovat kauhean vanhoja ja varmasti sairaita, eikä niitä ole totutettu käsittelyyn, vaan ne pelkäävät ja purevat, eivätkä ikinä totu minuun.

Tuokin on minussa vikana. Minä muistan liikaa asioita. Mieleeni jää ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan tärkeitä. Tänään olin äidin kanssa kaupungissa ja kun jouduin odottamaan ruokakaupan kassan edessä äitiä, katselin ihan tuntematonta äitiä ja pientä poikaa. Äiti oli päättänyt, että poika saa sellaisen pallon, joka sisältää jonkun pienen yllätyksen, sellaisesta isosta automaattivärkistä. Se oli aika söpöä. Muistan, miten junassa viereisessä vaunuosastossa oli kirkuvia nuoria. Kaksi heistä oli tummaihoisia ja melkein identtisiä toistensa kanssa. Heillä oli samanlaiset vaatteetkin, paitsi eri väriset. Toisella tytöistä oli vaaleanpunainen rusetti hiuksissaan.

Ja nyt – laimeuksien laimeus – muistan rotan sieltä eläinkaupasta. Olen nähnyt sen kaksi kertaa siellä. Se on laikukas ja se tykkää nuuhkia kaltereiden välistä. Ensimmäisellä kerralla se yritti purra minua, toisella kerralla ja sohaisi käpälällään kaltereiden läpi ja raapaisi minua. Se on kuitenkin eläinkaupparotta. Olen vannonut, etten ikinä osta eläintä eläinkaupasta, vaan suoraan kasvattajalta. Eläinkaupassa eläinten olot ovat melkein poikkeuksetta huonot, eivätkä ne saa todennäköisesti yhtä ihmisiin totuttavaa kohtelua kuin kasvattajalla. Ne vain syntyvät, jonka jälkeen ne läntätään liian pieneen häkkiin kuuden muun rotan kanssa ja annetaan olla siellä kuukausia kunnes joku ehkä ostaa sellaisen. Ei käsketä ostaa kahta rottaa, vaan ollaan onnellisia, että päästään edes yhdestä rotasta eroon. Ei oikein huvita tukea sellaista toimintaa.

Joten olen rotaton. Niin se vain taas meni, kun en osannut vain päättää, että otan ne rotat, vaan minun piti leikkiä vastuuntuntoista, vaikka kukaan muu ei sitä tee.

Huomenna on sentään se Nightwishin konsertti siellä Miljoonarockissa. Tai oikeastaan ylihuomenna, koska se Nightwishin osuus alkaa vasta 00:30. Tosi kivaa, etenkin jos sataa koko ajan siihen asti, kun kerran sateenvarjo on teräase, jota ei alueella sallita. Korvatulpatkin huolettavat. Minulla on sellaiset ja kokeilinkin niitä tänään, mutta en ole koskaan käyttänyt korvatulppia, niin hirvittää vain se, että toimivatko ne tai osaanko minä laittaa ne oikein vai tulenko umpikuuroksi siellä.

Sitten Nanilla alkaakin koulu ja minä muutan Kuopioon. Yksin.