Nukuin 12 tuntia lääkkeen avulla. Olo on sekava. En ole oikein varma, mikä kaikki on tapahtunut ja mikä ei. Oliko minulla huono olo eilen? Se on ainakin varmaa. Mutta soitinko äidille? Tai entäs sen jälkeen: kävinkö keskustelun sen matikkatyypin kanssa? En tiedä. Jos kävin, niin se oli outo keskustelu. Hän oli vihainen. Ja surullinen. Oli jotain ongelmia tyttönsä kanssa ja hän oli päättänyt, että kukaan tai mikään ei voi auttaa häntä: hän aikoo lopettaa lääkkeet ja psykologilla käymisen.

Jos tuo keskustelu käytiin, olin ihan typerys koko keskustelun ajan. Minä olin huolissani hänestä ja typeryksissäni jotenkin se tuli ilmi. Tuollaista ei pitäisi koskaan sanoa. Jos joku sanoo sen minulle, se ärsyttää, niin kyllä minun pitäisi tietää, ettei siitä mitään apua ole. Hän kysyikin tuossa ehkä käydyssä keskustelussa, että yritinkö parantaa häntä. Sitten ennen kuin ehdin vastata, että en, hän lisäsi, että jos yritin, niin menin hyvin pahasti metsään.

Minä vain halusin jutella jonkun kanssa. En minä tiennyt, että hän olisi myös niin surullinen ja että minä en osaisi sanoa mitään oikeaa. Hän sanoi myös, että jos en ole superihminen, joka ymmärtää hänen jokaista mielenliikettään, olen satuttanut häntä. Ei hän koskaan ennen ole ollut sellainen. Siksi sen täytyy varmaankin olla vain minun kuvitteluani.

En myöskään ole varma, soittiko äiti tänään aamulla. Jos hän soitti, hän kysyi, olenko vielä tulossa tänään kotiin. Sanoin luultavasti, että en. Hän myös kysyi, että herättikö hän minut. Siihen minä vastasin ihan tokkurassa: ”Vähän.” Ei ole mitään käsitystä mistään muusta.

Olo on kipeä. Kuumeinen. Pakko juoda flunssalääkettä, jos se vaikka auttaisi. Varmaan sitten pitää yrittää selvitä tästä viikosta täällä. Pääsee ainakin sitten sille lääkärille. Kun vain tietäisi mihin aikaan se on. Kun vain olisi vähän selkeämpi olo ja ajatukset eivät olisi niin tukossa, niin olisi paljon parempi.

En tiedä, mitä pitäisi sanoa. Piti sanoa tämä typerä sepustus kuitenkin, kun on niin yksinäinen olo, eikä ketään jolle sanoa yhtään mitään, ei edes Tolstoita ja Dostojevskia.

Niin joo, näin paljon painajaisia yöllä, joista heräsin ainakin kolmeen. Taustalla pyöri koko ajan Kaksi Tornia. Pitäisi ehkä yrittää syödä jotain, on hieman nälkä.