Heräsin. Piti tarkistaa mitä sontaa olen kirjoittanut, koska siitä oli niin hämärä kuva. Nyt olisi suunnilleen tunti aikaa jotenkin ihmeessä taikoa koko kämppä ja rottahäkit puhtaaksi ennen kuin pitää lähteä tapaamaan Nania. Makasin jo varmaan tunnin sängyssä hereillä, koska en niin mitenkään olisi jaksanut nousta ylös. Tekisi mieli peruuttaa koko Nan-juttukin, koska hän haluaa kahvilla käymisen jälkeen tulla katsomaan rottia ja minusta tuntuu että en vain jaksa tätä puunausta juuri nyt. Nan taatusti sanoisi, että ei sinun tarvitse minun takiani siivota. MIKSI PIRUSSA IHMISET JATKAVAT TUON JANKKAAMISTA? Vittu, töistä soitetaan... Vittu. "Lauantaille olisi yövuoroa." Ja minä olen juuri tänään sopinut että menen Kouvolaan silloin. Ja jos olisin ottanut tuon vuoron, niin sitten olisin ollut kotona sunnuntaina aamulla, mikä olisi tarkoittanut sitä, että kahden päivän viikonloppuni olisi käytännössä kadonnut. En meinaa päästä edes ylös sängystä tavatakseni kaveriani, joten minä en vain jaksa luopua viikonlopusta.

Niin joo, ja hauska juttu, loppukuusta minulla ei ole yhtään ainutta kahden päivän vapaaputkea. Minulla on yksittäisiä vapaapäiviä siellä täällä, viikonloputkin olen töissä, joten kun siihen yhdistetään vielä yliopisto, niin se käytännössä tarkoittaa varmaan sitä että hajoan ja terapeutti alkaa taas uhkailla, että joko otat palkatonta vapaata tai sitten kirjoitetaan sairauslomaa.

Jos nyt nousisi ja aloittaisi tekemään hommia, koska pitää ehtiä näkemään Nania ja huomenna onkin sitten taas töissä aamuvuoro. Enkä varmaan ehdi sinne Eurokankaaseenkaan, se olisi ollut niin kiva.