Kyllä, tänään menen ensimmäistä kertaa autokouluun. Se sattuu osumaan juuri kuoron ja musiinkinteorian päälle, joten ne jäävät väliin, mutta se nyt ei paljoa haittaa. Ei oikeastaan hermostuta, sillä en pidä autokoulua erityisen tärkeänä, kun kuitenkin yritän yksin taistella saastumisen rattaita vastaan ja suosia polkupyörää tai junia. Ajattelin kuitenkin käydä autokoulun, kun äitini siitä tuntuu intoilevan. Eli itse autokoulu ei hermostuta, mutta se, keitä muita siellä on.

Tänään sain sitten selitettyä Nanille jotain minua askarruttavia asioita. Kerroin ensiksi Tiedät-kai-kenen keksinmyyntiyrityksestä ja sitten siitä, että sain Kylä-pelifoorumilla kaksi kolmatta sijaa KEPPI-gaalassa. Siihen Nan vain sanoi, että jos hän olisi siis kysynyt minulta "Mitä kuuluu", olisin voinut vastata, että hyvää. Minä ihmettelin vähän sitä, sillä en ole tuntenut viikonlopun aikana itseäni mitenkään erityisen onnelliseksi. Sitten Nan luetteli, että ensimmäinen esiintymiseni oli huippu, TKK puhui minulle, sain virtuaalisia kolmansia sijoja netissä...

Tottahan se on, että asiat näyttävät olevan hyvin, mutta tuosta listasta ainakin TKK:n tapaus on melkein negatiivinen. Vaikka olen miten yrittänyt olla ajattelematta, niin aivoni ovat itsekseen jauhaneet sitä keksi-juttua. Ja kun aivoni ovat ajatelleet TKK:ta, NN:n ajattelu on jäänyt vähemmälle. Ja hän todella oli sairas. Tänään hän oli koulussa, mutta hän aivasteli jatkuvasti ja näytti tavallista sairaammalta.

Ja NaNoWriMo:kin jumittaa. Eli kaikki vastoinkäymiset johtuvat siitä, että olen jotenkin vähän yksinkertainen, sillä en kertakaikkiaan vain pysty käsittämään, mitä miespuolisten ihmisten päässä liikkuu (jos liikkuu mitään). NaNoWriMo:ssa minun pitäisi kirjoittaa pojan näkökulmasta, mutta se on niin hankalaa, kun en pysty samaistumaan häneen lainkaan. Uskon osaavani kirjoittaa pojista sivuhahmoina suht okeisti, mutta kun minun pitää paljastaa mitä he ajattelevat ja miten he näkevät asiat, tulee ongelmia.

Sama esiintyy sitten myös oikeassa elämässä. Koko viikonlopun olen miettinyt, yrittikö Tiedät-kai-kuka pelkästään myydä minulle keksejä koska satuin olemaan siinä, vai mitä? En pitäisi mitenkään erikoisena, jos joku poika yrittäisi myydä minulle keksejä tms. mutta koska se oli juuri hän, niin pitäisikö se ottaa jotenkin eri tavalla? Tai jos joku poika istuu minun viereeni sen sijaan, että istuisi jonnekin muualle vastaavaan paikkaan, niin voiko siinä olla kyse mistään muusta kuin siitä, että siinä sattui olemaan vapaa paikka?Ja yleinen vitsailun aihe on se, että tytöt ajattelevat kummallisesti. Hmph. Minä ainakin ajattelen ihan loogisesti, mutta vain silloin kun tiedän, mitä muut ajattelevat.

Erikoisinta tässä päivässä (tähän asti) oli kuitenkin se, että kolmioviivaimeni meni rikki. Minulla on ollut se vain tämän vuoden alusta, mutta tapasin aina pyöritellä sitä käsissäni matikantuntisin, kun en osannut laskea laskuja. Ja nyt se on rikki. Se on tosin vähän halkeillut jo, mutta ajattelin silti, että se rikkoutuisi vasta pudotessaan dramaattisesti lattialle tai jotain. Mutta ei. Avasin penaalin matikan tunnilla ja huomasin, että se oli rikki. Silloin ihan oikeasti melkein itketti. Eikö elämässä ole muka mitään pysyvää?

Nyt kuitenkin autokouluun. Pakko kai joskus yrittää hankkia uusi kolmioviivainkin. *huokaus*