Tänään se historiallinen päivä sitten on, kun saavutan sen kauan odotetun/pelätyn täysikäisyyden. Tai saavutin. En ole ihan varma, että miten se lasketaan. Onko täysikäinen jo syntymäpäivänä vai vasta sen jälkeisenä päivänä. Ajallisesti en kyllä 18 vuotta vielä ole, sillä synnyin vain muutamaa minuuttia vaille kahdeksan illalla.

Tänään näin pitkästä aikaa untakin yöllä. Muistan sen, sillä äiti tuli herättämään minut juuri kesken unen mielenkiintoisimman kohdan. Se oli joku TSH uni. Katselin siinä oletettavasti FotR -leffaa, mutta se oli jokin uusi pidennetty versio ja siinä oli törkeän paljon ihan uusia kohtauksia. Sitten välillä tuntui, että en olisi vain katsellut leffaa vaan myös ollut mukana siellä.

Siinä oli muutama henkilö, joista yksi oli ainakin Frodo. Jollakin oli jonkinsortin torvi, mutta se ei silti ollut Boromir. Se torveen puhaltaja sanoi, että kun sen torven puhalluksen kuulee, niin tulee ikävä kotiin. Sitten siellä oli jokin lampi, johon Frodo katsoi ja siinä vaiheessa ajattelin, että "Jes! Nyt tulee vihdoinkin se Frodon unikohtakin!" mutta minulla ei ole oikein aavistustakaan mitä minä tarkoitin. Se uni alkoi näkyä siinä lammessa ja se oli aluksi epäselvä, mutta se selkeni koko ajan. Sitten äiti tuli herättämään. Hmph.

Ja mitä tulee leffoihin, en ole löytänyt mistään kaupoista vielä sitä Pan's Labyrinth -leffaa, vaikka se on ilmestynyt ainakin Briteissä ja Amerikassa jo. Ja mitä kaupoista olen kysellyt, Anttilassa myyjä ei ollut koskaan edes kuullut sellaisesta elokuvasta, ja Videofirma Makuunissa se nainen sanoi, että ei ainakaan kahteen viikkoon ole tulossa mitään. Tyypillistä. Ja tätä leffa-aiheista ärsytystä lisää vielä se, että Vaasa päättää hankkiutua piakoin eroon yhdestä leffateatteristaan ja kaikki kinocityn leffat siirretään siihen yhteen leffateatteriin, jossa en ole koskaan käynyt katsomassa mitään muuta leffaa kuin Troijan. Tässä toisessa on nähty sitten kaikki muut leffat. Paitsi Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen Ritarit. Ja Adams kuulostaakin paljon paremmalta leffateatterilta kuin Gloria. Gloriasta tulee mieleen se lehti.

OMG! Juuri näpyttelin Vaasan elokuvateattereiden sivuille ja siellä oli tulevissa leffoissa Pan's Labyrinth! Ensi-ilta lähiaikoina... Hmm... No, koska se ensiviikoksi suunniteltu synttärilumilautailu Nanin kanssa ei luultavasti toteudu (se ainoa sopiva päivä on tietysti silloin kun meillä on se musiikkiopiston konsertti), joten ehkäpä voisin raahata Nanin sitten katsomaan sen leffan. Vaikka toisaalta, koeviikko lähestyy ja autokoulu vie kauheasti aikaa, niin saa nyt nähdä.

Mutta mutta. Pitäisiköhän minun tehdä jokin lista siitä, mitä olen tehnyt elämäni virallisen alaikäisyyden aikana ja mitä en ole tehnyt... No jaa, en keksi tähän paljon muutakaan sisältöä, niin laitetaan sitten vaikka sellaiset listat.

Mitä olen tehnyt alle 18-vuotiaana:

  • Opetellut lumilautailemaan
  • Murtanut käteni ja solisluuni
  • Matkustanut ulkomaille (Saksa, Ruotsi, Norja)
  • Osallistunut kahteen kirjoituskilpailuun (molemmilla kerroilla kolmas)
  • Äänestänyt eduskuntavaaleissa (:D)
  • Rakastunut... (._.)

Mitä en ole tehnyt alle 18-vuotiaana:

  • Juonut alkoholia (lasketaanko ehtoollisviini alkoholiksi, jos siinä on alkoholia?)
  • Polttanut tupakkaa
  • Käyttänyt huumeita
  • Seurustellut
  • Laulanut karaokea
  • Matkustanut Euroopan ulkopuolelle

Tuli jotenkin tuota listaa tehdessäni, että olen ollut tekemättä paljon enemmän kuin mitä olen tehnyt. No, en todellakaan kadu kolmea ensimmäistä, mutta arvelen silti kuuluvani huomattavaan vähemmistöön, koska en ole kertaakaan elämäni aikana juonut alkoholia (siis jos sitä ehtoollisviiniä ehtoollisella ei lasketa) enkä kokeillut tupakkaa. Ja sitten arvelen kuuluvani vähemmistöön myös siinä suhteessa, että en ole ikinä seurustellut kenenkään kanssa, en edes "leikisti" joskus ala-asteella. Mutta ei sillä, en minä haluakaan seurustella leikisti, vaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan seurustella. Ja siis sehän rajoittaa vapauttakin niin kauheasti, kun ei voi iskeä silmäänsä kehenkään kaupungilla ilman huonoa omaatuntoa. Joo, siis en usko missanneeni mitään kovin tärkeää. Ja mitä tulee karaoken laulamiseeen: sitä pitää joskus kokeilla. Samoin Euroopan ulkopuolelle täytyy matkustaa (Uusi-Seelanti!).

Mutta nämä elämäni ensimmäiset 18 vuotta eivät ole olleet mitenkään eritysen hohdokkaita kaikenaikaa, vaan lähinnä minulle on sattunut melkein kaikki kurja, mitä voi tapahtua. Nyt olen kuitenkin menossa parempaan suuntaan. Tajusin sen, kun luin niitä kirjoituksiani siltä synkkis-ajalta, miten heräsin öisin jatkuvasti ja kiljuin unissani, ja sain niitä angst-kohtauksia ja silvoin itseäni ja yritin saavuttaa painoindeksissä sairaalloisen alipainon merkkipylvään. Laskin juuri äsken painoindeksini, joka näyttää 19,7. En ole enää laiha, vaan juuri normaalipainoinen. En silti ylipainoinenkaan. Varmaan pitäisi yrittää pitää se tuossa, vaikka se paino tuntuu kiloina niin kauhean suurelta. Joo, se johtuu siitä, että olen niin törkeän pitkä, mutta se tuntuu silti suurelta.

Mutta suunta on oikea. Minä olen parantumassa, se vain vie niin kauhean kauan ja joskus tulee takapakkia. Mutta voin paremmin kuin silloin. Aina ei tunnu siltä, enkä aina muista sitä, mutta voin jo paremmin. Niin, ei kai elämän ole tarkoituskaan olla helppoa.

Siitä sitten päästäänkin siihen, mitä olen nyt päättänyt Kylän suhteen. Olen miettinyt kauheasti, että pitäisikö minun häipyä sieltä. Toisaalta minulla on hyviä muistoja Shoutboxista ja muualtakin foorumilta etenkin sen alkuaikoina. Mutta toisaalta, ihmiset loukkasivat minua, enkä nettitaukoni aikana edes kaivannut sinne. En onnistu käyttäytymään siellä kuten haluaisin enkä olemaan sellaisena esimerkkinä nuoremmilleni kuin minun pitäisi. Mutta nyt olen pohdintani pohtinut ja päätökseni tehnyt. Se ei ollut helppo päätös. Se oli kauhean vaikea, eikä vain itseni takia, vaan myös niiden ihmisten takia, jotka pyysivät minua jäämään.

Tähän sopii taas (suomennettu) siteeraus Everwoodista: "Ja ensimmäisenä päivänä aiot heittää pyyhkeen kehään?"

Yksi epäkohtien suma monien hyvien hetkien joukossa ja minä olen heti luovuttamassa ja heittämässä pyyhkeen kehään? Ei, minun täytyy yrittää vielä ainakin kerran. Pakko palata takaisin ainakin vielä kerran. Thes ei olisi palannut. Thes ei olisi edes vaatinut anteeksipyyntöjä, vaan hän olisi lähtenyt selvittämättä mitään asioita ja etsinyt vain jonkun toisen foorumin. Siksi minun on myös palattava. En voi pysyä enää Thes muotissa ja rakentaa koko elämääni nojaamaan muistoihin hänestä. Minun täytyy elää ihan omaa elämääni ja viime aikoina olen tajunnut, että en ole tehnyt niin. En voi tehdä kaikkeani vain kuullakseni sanankin siitä, mitä Thes tekee nyt. En saa jankuttaa koko ajan sitä, miten hän petti minut. Minun on päästävä siitä eteenpäin.

18 vuotta. Täysikäisyys. Minun on otettava vastuu itsestäni ja teoistani. Ja minä haluan tehdä niin. Olo tuntuu ehkä vähän vanhalta ja hirvittää vanheta lisää, mutta ikä on vain numeroita. Ja nyt kun keskimääräinen elinikä on noussut, niin eikö sitten se nuoruusvaihekin kestä pitempään. Enkä usko, että minä taannun tästä kovinkaan paljon. Minä olen ihan pienestä asti ollut sellainen vähän ehkä rasavilli, jonka on pitänyt tehdä kaikenlaisia asioita, vaikka ne ovatkin tuntuneet ehkä liian lapsellisilta. Tämä angstini on vähän kuihduttanut sitä puolta, mutta ehkä näin on vain parempikin. Osaan olla nyt vakava, mutta minussa on yhä se ilopilleripuoli, joka tulee joskus esiin.

Ja nyt kun olen 18-vuotias, niin siinä on se hyvä puoli, että koska se lapsenmielisyys asuu minussa yhä, niin voin vieläkin toteuttaa niitä salaisia haaveitani. Kuka sanoo, että 18-vuotias ei voi jahdata puluja toreilla? Tai leikkiä lumihangessa? Tai kiivetä kiville? Leluilla leikkiminenkin onnistuu vielä näin vanhana. Vieläpä paremmin itse asiassa kuin ennen. Lapsena saattoi viettää aikaansa ihan älyttömien asioiden parissa ja kehitellä kaikenlaisia älyttömiä uutuuksia. Nyt sitten voi purkaa radioita osiin (elektroniikka-kurssi <3) ja ostella kodinkoneita.

Periaatteessa siis leluasia on täsmälleen samanlainen, lelut ovat vain entistä parempia ja ne saa paljon useampaa osaan purettaessa. Niin, mitä vikaa 18-vuotisuudessa olikaan? Minä en taida muistaa enää.