Päivän lainaus<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Lukion rehtori (kuulutuksessa): "Ja noin 10% abeista on jättänyt ilmoittautumatta kevään YO-kirjoituksiin, joiden viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään. Ja tänään opettajakunta menee entisen rehtorin hautajaisiin, niin että niitä ilmoittautumisia ei oteta enää vastaan."

 

***

 

Päivän paitateksti

 

Herra JuTin paita: "Destroy yourself"

 

***

 

*huokaus* Mitenköhän se kemiankoekin meni? Vaikea sanoa, mutta mitä nyt laskin, niin pitäisi saada vähintään 15/36. Emt. Kai se on ihan okei.

 

Näin Naninkin tänään. Ehdittiin vaihtaa pari sanaa, mutta tosiaan se sitten jäi vain niihin pariin sanaan, kun kokeet alkoi. Lähdin aika lailla pian sen jälkeen kun ensimmäinen häipyi. No okei, ehkä minä olin siellä jotain puoli tuntia kauemmin, mutta kuitenkin. En osannutkaan niitä pH-laskuja. Minä vain eilen katsoin, että joo, kyllä noi nyt osaa, mutta tänään aamulla se tuntuikin yhtäkkiä ihan oudolta ja hankalalta. Sitten jotenkin epäloogisesti vastasin kokeessa juuri niihin kysymyksiin, jotka olivat alueista, joita en ollut lukenut niin paljon.

 

Kokeen jälkeen minä sitten huomasin tietysti, että olin unohtanut sateenvarjon aamulla äidin autoon. Tietty. Onneksi vesisade oli sentään muuttunut lumeksi, mutta silti ärsytti hieman. Pyöräilin sitten kirjastoon, mistä tarkoituksena oli lainata Disneyn Kaunotar ja Hirviö. Sitä ei sitten ollutkaan siellä. Se Kaunotar ja Hirviö, minkä olin haulla katsonut, olikin joku toinen versio, ei se Disneyn. Äh. Ja kiva, sitten kirjastosta lähtiessäni satuin kulkemaan vielä herra Korvaavaa Toimintaa vastaan.

 

Joo, minua itseänikin ärsyttää joskus, että minun pitää mennä vilkuilemaan häntä, mutta sille on hankala voida mitään. NN:n vika, kun ei ole missään ikinä, että minä voisin nähdä hänet muutenkin kuin pikavilaukselta. Ja sitten se ihan yleisestikin ärsyttää. Minä vilkuilen jotakuta ihan vain "huvin vuoksi", vaikka minulla ei olekaan mitään erityistä halua yhtään mihinkään tekemisiin hänen kanssaan. Eh, vähän niin kuin sen kesäisen matikkakurssin japanilaistyyppikin. Ei, kumpikaan heistä ei näyttänyt mitenkään pahastuvan, vaan ehkä saattoivat jopa vilkuilla takaisin, mutta se ei ole pointti.

 

Pointti on se, että ne tyypit, täydellisen vapaat tyypit, he eivät kuitenkaan varsinaisesti piittaa yhtään. Minä arvelisin, että heistä on ihan kiva, että joku vilkuilee heitä vähän tavallista enemmän, mutta sillä ei ole heille varsinaisesti mitään merkitystä. Heille olisi ihan sama, vaikka minä yhtäkkiä vain katoaisin heidän elämästään lopullisesti. He eivät välittäisi, he eivät olisi ikimaailmassa valmiita tekemään yhtään mitään pitääkseen minut mukana. Tai ehkä minä sitten vain välitän tällaisista random-ihmisistäkin liikaa. En minäkään mitään konkreettista tekisi, mutta jos vaikka Mitch nyt yhtäkkiä vaihtaisi vaikka koulua, niin en minä häntä tuosta vain unohtaisi, vaikka hän ei varsinaisesti mikään erityinen ihminen olekaan. Mutta he puolestaan eivät soisi minulle ajatustakaan, jos minä olisin se, joka vaihtaa koulua.

 

Tulee vähän sellainen olo, mitä ilmaistuotteella: sen saa kaupan päälle ostaessaan jonkun muun tuotteen ja vaikka kukaan ei välttämättä sitä erityisesti haluaisikaan, niin se otetaan silti, kun kerran ilmaiseksi ilman mitään vaivaa saa. Mutta jos sen unohtaisi jonnekin, niin ei sitä kyllä mennä hakemaan.

 

Joo, ei se minua varsinaisesti haittaa muuta kuin sen takia, että mitä jos minä olen NN:llekin ilmaistuote? Se on okei, että nämä tyypit, joita minä joskus satun ohimennen katsahtamaan, niin että he eivät ajattelisi minusta mitään ilmaistuotetta enempää, mutta joku muu... Olen vain miettinyt sitä jo jonkin aikaa. Mistä voi muka tietää eron noiden kahden välillä? Minä en halua olla ilmaistuote NN:lle. Ja jos satunkin olemaan, niin tämä kyseessä oleva ilmaistuote ei halua turhaan nolata itseään tekemällä jotain olettaen, että olisi jotain enemmän.

 

Mutta. Sopii järkyttyä, mutta minä en ainakaan usko nähneeni koskaan Disneyn Kaunotarta ja hirviötä. Mitä olen viime aikoina miettinyt, niin saattaa olla, että olen nähnyt jonkun version siitä tai ainakin joitain pätkiä, mutta en ainakaan koko leffaa niin että muistaisin. Minulla on vain hämäriä mielikuvia, mutta ne eivät tunnu sellaisilta, että ne sopisivat kauheasti mihinkään lastenleffaan.

 

Minä muistan... Sen, että hirviöllä oli iso linna. Ja että... Joku mies meni siitä ohi ja sitten... Jotain tapahtui ja se hirviö pyysi siltä mieheltä vastapalveluksen. Sitten se mies meni kotiin ja hänellä oli kolme tytärtä, joista yhden hän lähetti sinne hirviön luo. Sitten on pitkä tyhjä kohta, kun ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu. Ja sitten se loppuu jotenkin. Minulla on käsitys, että siihen liittyi joku ruusu. Ja minulla on myös se käsitys, että hirviö kuolee lopuksi, mutta se ei tunnu yhtään loogiselta, joten todennäköisesti se ei pidä paikkaansa.

 

Joo, olen jotenkin vähän pihalla Disneystä. Olen nähnyt kauhean vähän Disneyn leffoja, käsittääkseni vain... Leijonakuningas, Jafarin paluu (mutta ei Aladdin, heh), Topi ja Tessu, Aristokatit, Kaunotar ja kulkuri, Dumbo (englanniksi, mutta suomenkielisellä tekstityksellä) Oliver ja kumppanit, ja... siinä ne. Ei kun on vielä Lumikki. Sen olen nähnyt yhden kerran joskus pienenä. Muistan, kun äiti lainasi sen joltakulta. Ai niin joo, olen nähnyt Pocahontaksenkin, mutta senkin vasta joskus viime vuonna.

 

Mutta nyt kun olen ylikuluttanut Nightwishin biisiä Beauty and the Beast, minun on tehnyt mieli katsoa se leffa, jotta tietäisin, mitä siinä tapahtuu. En tykännyt tuosta biisistä aluksi, kun en tajunnut, että se on Tuomas Holopainen, joka laulaa siinä, enkä tykännyt hänen äänestään, mutta kun sitä kuuntelee tarkemmin, niin voisihan sitä kai huonompikin ääni olla. Jotain siinä äänessä on, sellaista hienoa. Mutta siinä lauletaan muuten ainakin: "Love me before the last petal falls" joten siitä minulle tuli mieleen se, että siinä oli joku ruusu. Ja että ehkä sen ruusun terälehdet tippui ja sitten kun viimeinen terälehti tippui, niin sitten se hirviö kuoli. Hmm. Minulla ei kyllä ole niin pienintäkään käsitystä. Luulisi kuitenkin, että loppu olisi onnellinen, kun kerran kyseessä on kuitenkin Disneyn leffa.

 

Höh, mutta kun sitä ei ole kirjastossa, niin mistähän minä sen revin... Menen videovuokraamoon sanomaan: "Hei! Onko teillä leffaa Kaunotar ja Hirviö?" Ääh... YouTubessa näytti olevan vain joitain pätkiä ja mitä niitä katsoin, niin ei ainakaan synnyttäneet mitään muistikuvia. Mutta ehkä Nanilla on tuo leffa... Nyt tulee jotain hämäriä muistikuvia mieleen, että me joskus juteltiin Disneyn leffoista ja Nan sanoi, että minun pitää lainata niitä heiltä, koska ne kuuluvat yleissivistykseen. Mutta tjaah...

 

Sentään tänään on perjantai. Eilen meni aika myöhään kemiaa lukiessa. Ja jotenkin hämärästi, täsmälleen kello 23:25 (tarkistin ajan) minuun iski kesken kemian lukemisen kauhea yksinäisyyden tunne. Minä en tiedä yhtään mistä se tuli, mutta yhtäkkiä olo tuntui kauhean yksinäiseltä. Se olo vaivaa vieläkin.

 

Toisaalta sen ymmärtää. Minä näin tätä päivää ennen viimeksi tiistaina ja silloinkin vain vilaukselta. En ole sen jälkeen puhunut koulussa yhtään ainutta sanaa yhtään kenellekään. Kotiin tullessani valtaan tämän tietokonehuoneen itselleni ja olen täällä oikeastaan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta koko loppupäivän. En koko ajan koneella, mutta saatan lukea täällä kokeisiin tai nukkua vähän tai soittaa pianolla niitä samoja Nightwishin biisejä. Minä olen kokonaan eristynyt taas muista ihmisistä.

 

Eikä toisaalta tunnukaan siltä, että huvittaisi kauheasti höpöttää kenenkään kanssa. Vain olla muiden seurassa tai sillä lailla. Niin kuin koulussa yleensä jollain tunnilla. Ulkona sataa vieläkin lunta.