Joo, tässä sitä taas ollaan. Huomaan, että oloni alkaa tuntua jotenkin epäplatoniselta sitä belgialaismiestä kohtaan. Vittu. Yritän kyllä parhaani ja olen sanonut itselleni, että en ikinä yrittäisi ketään miestä joka on suhteessa ja olen edelleen sitä mieltä. Ja eihän hän mitenkään suoraan ole yrittänyt minua iskeäkään, mutta ne meidän keskustelut on jotenkin niin kivoja, että en tiedä, mitä minun pitäisi ajatella hänen motiiveistaan. Kai olen vain niin huono tulkitsemaan miesten signaaleja. Ja tietysti sekin vaikuttaa tulkintoihini, että minä tunnen oloni niin erityiseksi kun hän laittaa niitä viestejä joka päivä ja hänen kanssaan on niin kiva ja helppo jutella. Se meidän keskustelu on hyvin sellaista vitsailevaa ja kevyttä, niin siitä tulee jotenkin sellainen tosi kiva fiilis.

Laiteltiin Natalian kanssa ääniviestejä tänään ja mainitsin tästä tyypistä hänelle ja vähän kysyin, että onko se hänen mielestään ihan vain kaverimaista se hänen käytöksensä. Natalia on jotenkin jännä tällaisten asioiden suhteen, eikä minun varmaan pitäisi kysyä häneltä tällaisista asioista. Kai kysyn häneltä voidakseni jotenkin pallotella ajatuksiani, mutta Natalialla on liikaa mielipiteitä. Hän voi kyllä iskea kaverinsa ihastuksen (ei siis minun vaan Myyn) tai pyörittää kahta miestä samaan aikaan oikein kunnolla, mutta kun kyseessä on jonkun muun elämä, hän on hyvin tuomitseva. En tiedä selitinkö itse sen belgialaisjutun jotenkin väärin, mutta hän kuulosti jotenkin niin kireältä kun hän sanoi jotain tyyliin: "Ymmärrän kyllä että se varmaan piristää sun päivää ja on kivaa vaihtelua, mutta eiköhän se oo kuule aiheellista nähdä se tyyppi vain kaverina."

Siinä oli jotenkin ikävä sävy ja se pyöri mielessäni seuraavat pari tuntia, kunnes päätin laittaa Natalialle viestiä ja tarkentaa, että minä en ikinä siis yrittäisi ketään varattua, mutta että mietin että tulisiko minun yrittää vähentää viestittelyä tämän tyypin kanssa ihan varmuuden vuoksi, ettei hän vain saa väärää kuvaa, vai onko tämä ihan normaalia kaverikäytöstä mieheltä joka on parisuhteessa. Natalia sitten vain vastasi, että ehkä se mies hakee itselleen vain hupia netistä.

Jotenkin tuosta kaikesta tuli kurja fiilis, kun tuntuu, että Natalia paitsi tuomitsee viestittelyn sen miehen kanssa, niin hän ilmaisee jotenkin ikävästi sen että "varmaan piristää sun päivää", jne. josta tulee fiilis, että minä olisin jotenkin säälittävä ihminen, jolla ei ole muuta elämää kuin vikitellä varattuja miehiä netissä. Ja sitten se, että sen sijaan, että hän näkisi että se belgilaismies olisi oikeasti edes kaverini, Natalia näkee hänet ilmeisesti sellaisena petollisena ihmisenä, joka etsii itselleen "hupia" netistä, ja tuossa kontekstissa kuulostaa siltä että hän näkee sen miehen äärettömän tunteettomana ja hänen toimintansa jotenkin laskelmoituna. Toisaalta tuo Natalian kanssa viestittely vähän selkeytti mieltäni, kun tuntuu että olen ollut kuin jossain huumassa, kun pää on tuntunut ihan oudolta, kun se belgialaismiehen huomio on tuntunut jotenkin tosi kivalta. Ja olen koko ajan sanonut itselleni, että tämä on vain ihan platonista ja me vain viestitellään ja että ylipäätään en haluaisi ikinä miestä, joka viestittelisi epäplatoniseen tyyliin random naisille netissä ollessaan parisuhteessa. Ja eihän meillä ole mitään yhteistä ja vaikka hän on kiva ihan kaverina, hänessä on tiettyjä puolia, jotka aiheuttaisivat ongelmia epä-platonisessa suhteessa.

Hänen parisuhteensa ei mitä ilmeisimmin mene niin hyvin. He asuvat kyllä kai yhdessä, mutta hän selitti jotain jostain, että se hänen tyttöystävänsä ei tajua että hän tekee oikeasti paljon enemmän töitä vaikka he tulevatkin samaan aikaan kotiin, tms. Ja kuulemma kun hän haluaisi joskus illalla kahdeksan ja kymmenen välisenä aikana ihan vain chillata ja ottaa rauhallisesti, niin hänen tyttöystävänsä haluaisi kauheasti "tehdä asioita", eikä ymmärrä, kun hän ei lähde siihen mukaan, kun kuulemma "I'm only doing things when I wanna do it." Mikä ilmeisesti aiheutta vähän skismaa heidän vällleen.

Ja nyt edellisen kirjoituksen jälkeen ne meidän keskustelut on olleet entistä useammin johonkin muuhun kuin peliin liittyviä. Me juteltiin töistä ja sain selville että hän on tyyliin joku hydrauliikkaan erikoistunut insinööri. Ja 170 senttiä pitkä. Ei, en kysynyt, vaan hän kertoi sen ihan oma-aloitteisesti. Ja olen jotenkin tullut tietoisemmaksi siitä, että olen ollut todella utelias oppimaan asioita hänestä. Ja olo on tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän syylliseksi, kun huomaan, että alan odottaa sitä hänen kanssaan juttelua.

Joten ajattelin, että myönnän nyt sitten, että olen ehkä vähän ihastunut häneen. Vielä en osaa sanoa miten pahaksi se menee, mutta tällä hetkellä se on vasta suht pieni ihastus. Ja en ylipäätään oikein ihastu netin kautta superkunnolla, koska sillä ihmisen olemuksella ja sanattomalla viestinnällä on niin suuri merkitys minulle. Mutta se on paha, että minusta tuntuu syylliseltä, koska se ei ole hyvä merkki. Minun pitäisi pystyä ajattelemaan, että okei, on ymmärrettävää, että olen vähän ihastunut ja se on ihan okei. Kun olen ollut sinkkuna pitkään ja kaikki miesten kanssa kommunikointi on tuntunut vain niin vaikealta, niin etenkin nyt kun olen ollut muutenkin yksinäinen kun Natalialla on se vauva, on erittäin ymmärrettävää, että tuntuu kivalta jutella jonkun kanssa säännöllisesti. Ja on myös erittäin ymmärrettävää, että olen hieman ihastunut, koska kyseinen mies osaa sopeutua siihen minun viestittelytyyliini niin hyvin, että se tuntuu helpolta ja hän on leikittelevä ja vähän kujeilevakin ja se saa minut tuntemaan oloni todella erityiseksi ja kiinnostavaksi. Ja kuka ei haluaisi tuntea oloaan erityiseksi ja kiinnostavaksi?

Tänään kuitenkin ajattelin, että okei, vähennän sitä viestittelyä hänen kanssaan ja tein sen "meidän" pelieventin jo etukäteen. Sitä varten tosin jouduin kyselemään ihmisiä mukaan siinä meidän liittouman chatissa jonka hänkin näkee (jos sattuu paikalle ennen kuin ne viestit "putoavat reunan yli"), mutta sain ihmisiä mukaan ja ajattelin jo, että voin esittää tämän sitten myöhemmin niin että sori, tein sen jo kun tänään piti päästä aikaisin nukkumaan, tms. Mutta tietysti sitten kesken sen pelieventin sain häneltä Discordissa viestin: "Ohh no I'm online too 😭😭😭". Siitäkin tuli sitten syyllinen fiilis ja sanoin hänelle, että luulin että hän olisi vielä töissä. Siitä seurasi sitten seuraavanlainen keskustelu joka on juuri sellainen kiva keskustelu jollaisia minulla ei ole nykyisin oikein kenenkään kanssa:

Belgialainen: "Save some stamina for a 2nd one 😁"
Amia: "Haha, sure!"
Belgialainen: "And btw" [näyttökaappaus liittouman leaderboardin kaikkien aikojen rankingista yhdellä osa-alueella, missä Belgialainen on ensimmäinen ja minä toinen]
Amia: "Wow!"
Belgialainen: "Congrats. Now sit and stay there, I want to stay on first position
😂😂"
Amia: "No!
😡"
Belgialainen: "Plzzzzzz
😇😇😇😇"
Amia: "And I will pass you in bp ("battlepower") too as soon as I can, haha!"
Belgialainen: "Nooooooooooooo
🤯"
Amia: "Maybe I'm a little compatitive.
🤔"
Belgialainen: "I'm never going to attack someone anymore to don't lose bp
😂😂😂 It's just a way of thinking 😆 I'm also competitive, why do you think I look history ranking 🤡"

Tuo on selkeästi pelikeskustelu, mutta hyvin tuollainen leikittelevä. Siitä tulee tosi kiva fiilis, vaikka onhan tuo nyt ihan höpönpöppöä, eikä aikuisten ihmisten varmaan pitäisi puhua noin ylipäätään. Mutta nyt kun katson tuota, niin kai tuo näyttää aika platoniselta? Kaksi kaverusta vain pitävät hauskaa toistensa kustannuksella johonkin harrastukseen ja keskinäiseen paremmuuteen liittyen. Ja se on muutenkin tuollaista siellä chatissa jatkuvasti, niin se on aina kiva piriste päivään. Siitä tulee sellainen fiilis, että on muita ihmisiä, joiden kanssa voi vain jutella jostain. Ja kaikki ovat tuolla vastaavalla tavalla ekspressiivisiä ja on kiva kun keskustelussa on energiaa, eikä se ole sellaista tasapaksua kädenlämpöistä höttöä.

Joten se minun suunnitelmani, että itse vähän viilennän välejä ja hiljennän kierroksia, jotta itse olen enemmän sitä tasapaksua väritöntä ja hajutonta mössöä loppui siihen kun hän laittoi sen näyttökaappauksen siitä rankingista, koska se on aina ollut yksi minun ehkä omasta mielestäni vähän oudoista ominaisuuksistani: minä olen tietyissä asioissa todella kilpailuhenkinen. Koko tuon pelin ajan olen kyylännyt niitä lukuja ja ollut innoissani siitä, kun olen saanut ohitettua rankingissa monia sellaisiakin pelaajia, jotka ovat käyttäneet peliin ihan oikeaa rahaa. Mutta olen ajatellut, että kukaan ei ole varmaan huomannut, niin se oli juuri ehkä paras ase minun pehmittämiseeni, kun hän toi esille omaa kilpailuhenkisyyttään. Olisipa jo terapia. En maininnut vieläkään tätä tyyppiä terapiassa, mutta käytiin läpi paljon muuta hyödyllistä. Mutta ehkä hän saa tämänkin käymään jotenkin järkeen päässäni ja se menee ohi. Tai ehkä hän on todella huojentunut, kun hän on vaikuttanut olevan vähän... no ei nyt ehkä huolestunut, mutta utelias siihen liittyen, miksi koen edelleen niin vahvasti Lesteriä kohtaan, mutta olen silti niin ilmeisen haluton tekemään asialle yhtään mitään ratkaistakseni sen suuntaan tai toiseen. Ja hän kysyikin tässä hiljattain että olenko ihastunut kehenkään muuhun, niin ehkä hän on nyt sitten tyytyväinen? Tai ehkä hän on vain yrittänyt jotenkin diagnosoida minua ja saada käytökseni sopimaan jonkun tietyn diagnoosin muottiin?

Mutta huomenna on taas uusi päivä. Yritän ajatella platonisia ajatuksia tästä belgialaisesta ja olla innostumatta keskusteluista hänen kanssaan. Ja keskittyä jossain välissä töihin ja opintoihinkin, mutta niiden kanssa nyt ei olekaan ollut mitään ongelmia.