Vaihteeksi on ollut ihan kiva päivä, vaikka se ei nyt niin ihmeelliseltä kerrottuna vaikutakaan ehkä. Huonona puolena on kipeä jalka. Eilen ensimmäistä kertaa uimassa käydessäni uin kolme kilometriä. Sen jälkeen oli hyvä fiilis, kun siihen menikin vain alle puolitoista tuntia. Viime vuoden keväällä kun ensimmäisiä kertoja kokeilin uimista, jaksoin uida vain 500 metriä ja siihenkin meni melkein se tunti, kun piti jokaisen 25 metrin jälkeen huilata. Ja ekojen juoksukertojen aikana se parisataa metriäkin tuntui täysin uuvuttavalta.

Nyt kesänkin aikana kuntoni on noussut todella paljon. Alkukesästä kun aloin käydä taas uimassa, uin muistaakseni kaksi kilometriä. Unelmanani oli joskus uida kaksi kilometriä alle tunnissa, sillä silloin siihen meni suunnilleen tunti ja vartti. Uimisen jälkeen minulla oli aina niin heikko olo, että melkein pökräsin. Nykyään fiksummin syön uintipäivänä aamupäivällä paljon hiilareita, mutta viimeisin suupala vähintään kaksi tuntia ennen uimista. Juuri ennen uimista haukkaan palan proteiinipatukasta, mutta vain siis palan, jotta uiminen ei tuntuisi epämiellyttävältä, mutta jotta energia ei loppuisi kesken uimisen.

Tuntuu hienolta huomata, miten uin niin paljon nopeammin ja jaksan ilman kovin monia taukoja jopa tuollaisen 3000 metriä. Ei se eilenkään tuntunut sellaiselta täysin uupuneena uimiselta, vaan olisin fyysisesti jaksanut vielä enemmänkin. Henkisesti se uiminen kyllä eilen ärsytti, kun uimahalli oli niin täynnä ihmisiä. Sen lisäksi juuri sillä radalla, jossa minä olin, tuntui olevan harvinaisen yhteistyöhaluttomia ihmisiä. Vaikka jotkut olivat minua hitaampia ja ihmismäärän (parhaimmillaan jopa 15 ihmistä) takia ohittaminen oli todella vaikeaa, niin kun altaan päähän päästiin, niin minua ei päästetty edes ohi, vaikka useat niin tekevät. Minäkin päästän aina minun takanani jumittavat ohi, jos en pysty kasvattamaan eroa heihin.

Minulla on itse kehitettynä sääntö, että jos minua hieman hitaampi uimari ei kahden kierroksen (200 metriä) jälkeenkään päästä minua ohi, ryhdyn siihen vittumaiseen urakkaan, eli lähden ruuhkaisella radalla ohittamaan jossain raossa uimaria, joka ui melkein yhtä kovaa kuin minä. Se on rankkaa ja jos - ja kun - ohitettava uimari ei edes hidasta, niin se on todella rankkaa ja jos ei itse laita ihan kaikkea peliin, siihen menisi monta kymmentä metriä. Eikä sellaisia rakoja ruuhkaisilla radoilla usein vain ole.

Toki kilpailu on aina okei ja nämä tällaiset uimarit saavat minut yrittämään saada heitä kiinni, mutta jos joku roikkuu toisen perässä ihan kiinni kierros kierroksen jälkeen, niin voisi kyllä huomioida vähän toistakin. Toisaalta jos tilaa on paljon, niin tuollaiset vaativat ohitukset ovat huippuja. Koskaan en ole uintia oikeasti harrastanut, enkä osaa uida kroolia tai rintauintiakaan sillä lailla, että pää menisi veden alle, mutta kun uin niin lujaa kun pystyn, pystyn uimaan lähes yhtä nopeasti kuin sellaiset uintiseurojen kilpailutyypit. Silloin tuntuu hyvältä, sillä juoksu on jotain, jossa en yksinkertaisesti harjoittelusta huolimatta yllä edes cooperin testin hyvä -tulokseen, vaan roikun jossain ihan ala-arvoisissa tuloksissa.

Tuon lisäksi tänään oli järjestön tiimikokous ja siellä toinen feissari otti esille sen, mihin minäkin olin uudessa kansiossa erittäin pettynyt: me oltiin pyydetty ajat isompia hintaesimerkkejä, sillä ainoat käyttökelpoiset vanhassa kansiossa ovat olleet lähinnä 12 euron suuruisia. Meidän myös toivotaan pystyvän nostamaan lahjoitussumman kokoa, mutta se ei noilla esimerkeillä onnistu. Keskiverto kuukausilahjoitussumma on jotain kymmenen ja yhdentoista euron välillä. Pikaisesti kun miettii, niin 12 euroa olisi hyvä summa sen korottamiseen, mutta kun on aina niitä, jotka pystyvät lähtemään vain minimisummalla mukaan, mikä on siis 6 euroa. Ne, jotka lähtevät sitten sillä 12 eurolla, voisivat hyvin todennäköisesti lähteä myös vaikka kolmellatoista eurolla tai viidellätoista tai muulla tuollaisella, mutta kun he näkevät sen esimerkkihinnan, he lähtevät sitten sillä. Ja uudessa kansiossa KAIKKI esimerkkisummat ovat juuri 12 euroa. Vaikka niitä muita sanoisikin, niin kun se on isona lukuna paperilla, niin sen ne siihen lappuunkin kirjoittavat.

Paitsi tänään, sillä tämä samainen feissari onnistui saamaan yllättäen jonkun n. 60-vuotiaan lähtemään mukaan 72 eurolla kuussa. Feissari ei summaa sanonut, vaan sanoi, että itse saa valita ja 12 eurolla saa jo yhden tytön kouluun. Ja sitten se mies kirjoitti lappuun 72 euroa, joka on ylipäätään ihan hullu summa.

Niin ja meidän tiimi on saanut myös uuden ylipomon, joka tuntui olevan sellainen, jonka kanssa tulen todella hyvin juttuun! Hän on myös tehnyt paljon vapaaehtoistyötä ja ollut kenttätyössä esimerkiksi Haitissa maanjäristyksen jälkeen. Todella mukavalta vaikuttanut tyyppi.

Eilen myös se yksi feissari, miksikäs minä häntä kutsuinkaan... Eero! Ja se venäjää opiskeleva Natalia. Niin siis Eero soitti minulle eilen  yllättäen kesken päivää ja kutsui minut kylään. Aluksi olin hyvin epäilevä, sillä pelkäsin, että en ollut tehnyt tarpeeksi selväksi, että en piittaa hänestä romanttisessa mielessä, mutta sitten hän sanoi, että Nataliakin on tulossa. Tänään olen menossa sinne ja pian pitäisi lähteäkin. Kuulemma tekee jotain ruokaakin ja se on huippu juttu, sillä Eero on suorittanut suunnilleen jonkun kokin koulutuksen tai jotain. Sanoi myös, että älä sitten niille muille feissareille. En tiedä miksi, mutta saattaa olla, että... No, en edes tiedä. Saattaa olla, että hän ei sitä 16-vuotiasta Juuliaa halunnut juuri sen iän takia, kun meistä minä olen vielä nuorinkin näin 22-vuotiaana. Mutta tietysti Natalia sitten tiimikokouksen jälkeen sanoi kaikkien kuullen, että Amia soitellaan sitten siitä jos mennään Eeron luo yhdessä. Juulia sitten heti kysyi, että miksi te olette Eeron luo menossa, jne.

Mutta joo, ja sitten on lauantaina se Casting ja olen innoissani siitä ja leikkasin jopa tukkani taas ja se on ihan kiva. Lyhyempi ja särmikkäämpi. Olen todella toiveikas sen suhteen, että pääsisin malliksi, sillä kun tuolla ei ole koolla tai iällä väliä, niin enköhän minä ole sen verran kuitenkin mallimainen, että aika ensimmäisten joukossa valikoituisin, mutta eihän sitä koskaan tiedä ja voihan sinne tulla sitten ihan oikeita mallejakin hakemaan tai jotain. Mikä tahansa mallijuttu olisi kuitenkin suunnilleen unelmien täyttymys, kun sillä pääsisi sitten ainakin edes alkuun ja saisi pikkuisen sitä kokemusta. Jotenkin kauhean kaunaisena odotan sitä Suomen Huippumalli Haussa uutta kautta.

Mutta joo. Pitäisi pian olla lähtövalmis, vaikka Natalia ei olekaan soittanut. Jalkakin on niin kipeä, että pitää varmaan pyörällä lähteä, koska kävely on monin verroin tuskallisempaa. Vaihteeksi kivaa tehdä jotain vapaa-ajalla, sillä muuten sitä vapaa-aikaa ei oikein edes huomaa, kun on vain yksikseen kotona.

PS. Palkka oli laskettu oikein, mutta jostain syystä veroprosentikseni oli vaihdettu 8%:n sijaan 11%.