Nukuin pitkään: menin yhdeltätoista nukkumaan ja heräsin yhdeksältä. Silti heräsin väsyneenä. Ensimmäinen tämän päivän pienryhmätunti alkaa vartin yli. En ole menossa. Toinen alkaa sitten reilun tunnin päästä. En ole menossa sinnekään. En ole lukenut melle annettua tekstiä kokonaan, enkä ole tehnyt kaikkia tehtäviä. Yritin eilen, mutta pääni tuntui vain ihan tyhjältä, en vain jaksanut. Joten miksi sitten menisin tunneille, kun minulla ei ole ollut yhtään poissaoloakaan, joten ei tule mitään sanktioita tai lisätehtäviä, jos tänään olen poissa.

Alkaa tuntua vähän samalta mitä Kuopiossa silloin aikaisemmin. Tuntuu, että en vain osaa niitä asioita, että en vain pääse kursseista läpi. Ja olen tehnyt ainakin suunnilleen kaikkeni. Olen tähän viikkoon asti ollut ihan kaikilla tunneilla, en ole ollut kertaakaan pois, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olen myös tehnyt aina kaikki läksyt. En ymmärrä, miten sen kaiken työn ja yrittämisen jälkeen kaikki voi mennä pieleen ihan samalla tavalla kuin jos en olisi yrittänyt mitään. Ja vaivaa se eilinen koe. Se on vain todella kurjan tuntuinen konsepti, että vaikka osaa jotain, tekee jotain kokeessa täydellisen oikein, niin silti voi saada kokeesta nolla pistettä. Se on todella lannistavaa, ihan kuin millään oppimisella ei olisi väliä. Ja se koekin oli vain tyhmä, eikä mitannut lainkaan sitä, mitä kurssilla on opittu, vaan pelkästään sitä, että onko opetellut vihkon ulkoa. Ei sitä tarvitse tajuta, kunhan vain sen osaa ulkoa, ja vaikka unohtaa seuraavassa hetkessä.

Aion tänään kuitenkin yrittää valmistautua niihin jäljellä oleviin tentteihin. Tiedän kuitenkin, että sitten jos yritän paljon ja silti tentti menee huonosti, niin sitten olo on paljon kurjempi jos ei olisi opetellut siihen lainkaan. Aloitin sitten tämänkin päivän lintsaamalla ja itkemällä, niin mitäköhän loppupäivästä sitten tulee. Pelottaa se Amerikan kirjallisuuden kurssi, kun kuulemma meidän pitää osata tunnistaa jonkun tekstin perusteella se tyylilaji, aikakausi, jne. Eikä meille ole varsinaisesti opetettu niitä tunnusmerkkejä, tyypillisimpiä piirteitä, kuten joskus lukion ekalla, kun oli sama homma Suomen kirjallisuuden kanssa. On luettu vain niitä tekstejä, ja joistain on sanottu, että tämä kuuluu tähän tyylilajiin, mutta ehkä vain kerran tai kaksi kertaa. Kaikki loput kymmenen tekstiä ovat vain jotain tekstiä, eikä minulla ole aavistustakaan niiden tyylilajeista. Sentään outo pääni muistaa sieltä ties kuinka monen vuoden takaa niitä tunnusmerkkejä, mitä meille opetettiin siitä Suomen kirjallisuudesta. Ja aikomuksena on nyt tänään käydä läpi niitä luentopapereita, koska pakkohan sen kokeen on sitten perustuttava niihin, pakkohan siellä on lukiea jotain tästäkin, jos kerran meille on sanottu, että se tulee kokeeseen.

Oli kyllä eilen kiva kuulla, kun ennen fonetiikkatuntia yksi tyyppi, joka on aikaisemman vuoden opiskelija, mutta on meidän tunneilla, ja joka on tiiviisti mukana ainejärjestön toiminnassa, ja joka ilmeisesti tietää yliopistolaista aika paljon, selitti, että opettajilla on yliopistossa ihan liikaa valtaa, ja jotkut käyttävät sitä niin, että tekevät tuollaisia ihan järjettömiä kokeita. Jotkut ovat todella lepsuja, jotkut sitten tenttaavat jokaisen kirjaimen kurssin materiaaleista, ja sitten jälkeenpäin ihmetellään, että miksi ne opiskelijat eivät ole oppineet mitään, kun meitä ei oikein kannusteta oppimaan, vaan pelkästään suorittamaan ja opettelemaan asioita ulkoa jotain yhtä tenttiä varten. Sitten hän antoi kaikille vinkkejä siitä, että mitä tilanteita on, joissa opettajat antavat tehtäviä ja aikatauluja niille tehtäville, jotka eivät ole yliopistolain mukaisia. Oli ylipäätään kiva kuulla, että muutkin olivat vihaisia siitä eilisestä tentistä. Ja se tentin pitäjä vielä kysyi minulta, kun palautin sitä koepaperia, että millainen se koe oli. Teki mieli sanoa, että vaikea ja vain typerä, mutta kohautin vain olkapäitäni ja sanoin, että se oli okei.

Mutta olen näin aikaisin hereillä, niin ehkä saan jotain tehtyäkin tänään. Ja ehkä pelaan vähän ennen kuin aloitan lukemaan niitä koulujuttuja. Jospa vaikka mieleni parantuisi hieman.