Itsenäisyyspäivä. Muistelisin, että viime vuonna minulla ei ollut kauhean itsenäisyyspäiväfiilis, mutta nyt on ainakin jonkin verran. Katselen linnan juhlia netistä. Tai katselen ja katselen, kun se kuva ei oikein... no, liiku ollenkaan. Kuvat tulevat nykien, eikä niistä kauheasti pysy perillä, että kuka oli kuka. Mutta ääni kuuluu. Enkä ole ennen tajunnutkaan, että ne kadetit, joita siellä on tasamittaisina rivissä, ovat sentilleen samanmittaisia kuin minä. Heh heh.

Sain nukahdettua tänään kahdeksalta aamulla vasta. Sitä ennen alkoi tuntua jo omituisesti siltä, että vaikka väsytti, niin jotenkin minun ruumiini olisi estänyt minua nukahtamasta. Sitten laitoin kannettavaan pyörimään Taru Sormusten Herrasta – Sormuksen Ritarit –leffan oikein pienellä äänenvoimakkuudella. Katselin sitä ehkä vartin, sitten nukahdin. Jossain vaiheessa yötä heräsin, kun ensimmäinen DVD loppui, jonka jälkeen vaihdoin toisen DVD:n. Muutamassa minuutissa nukahdin uudestaan.

Heräsin puoli kolmelta. TSH oli pyörinyt loppuun, eikä minulla ole mitään muistikuvia koko elokuvasta. On se outoa, että täytyy laittaa taustalle pyörimään leffa, että saa nukahdettua. Ja sen aikana sitten nukkuu paremmin kuin silloin, jos saa unta ihan itsekseen. Ja leffassa on vielä joitain äänekkäitä kohtauksia, kuten kaikenlaiset taistelukohtaukset, mutta minä vain tyytyväisenä nukun niistä välittämättä.

Mutta varmaan siinä on jotain, joka saa minut rentoutumaan. Voi nimittäin olla, että olen ajoittain jonkin verran jännittynyt ja kireä. Ehkä siksi nukahtaminenkin on hankalaa. Ja ensimmäisen leffan musiikkikin on jotain, joka helpottaa migreenipäänsärkyä. Jotain rentouttavaa vaikutusta täytyy olla.

Mittasin itseni tänään. Kaksi senttiä eroa vyötärössä ja lantiossa verrattuna kahden viikon takaiseen. Erilaisella mittauksella voisi kyllä tehdä nuo pari senttiä, mutta jaa-a. Olipahan kuitenkin vähemmän, vaikka yritin mahdollisimman samalla tavalla mitata.

Olen tänään jopa viettänyt itsenäisyyspäivää. Olen kuunnellut Sibeliuksen Finlandiaa ja syönyt kalaa. Ja nyt katson/kuuntelen siis linnan juhlia. On siinäkin juhlimista, mutta minkäs teet. On se enemmän kuin viime vuonna. Ja on enemmän joulumieltäkin jo nyt kuin viime vuonna. Joululahjat ovat kylläkin vielä hankkimatta. Veljelle teen kaiketi taas jonkinmoisen Nightwish-CD:n, mutta ei ole aavistustakaan, mitä äidille antaisin. Hänelle on niin kauhean hankala hankkia mitään. Ja sitten on vielä se Kylän pikkujoululahja. Isälleni en tänäkään vuonna osta mitään.

Tulisipa jouluksi tänä vuonna lunta. Täällä on lunta. Hieman ainakin. En ole kauheasti vilkuillut ulos ikkunasta, mutta pihalta on kuitenkin luotu lumet ja ihan kunnollisen kokoinen lumikinos on siitä syntynyt. Mutta kunhan kotona sitten olisi lunta jouluna.