Messengerkin on näköjään päättänyt lopettaa toimimisen. Ihme, että netti edes toimii. Kun sanoin äidille, hän sanoi, että on hänellä muitakin huolia. Koira ollaan viemässä huomenna eläinlääkärille. Se on ollut kipeä joulusta asti ja nykyisin se on ihan langanlaiha, kun se ei suostu syömään. Huomenna se sitten viedään taas kerran eläinlääkäriin ja äiti sanoo, että ei tiedetä, tuodaanko sitä lainkaan takaisin, jos näyttää huonolta.

Tuntuu, että ainoa optimistinen tänään on Nan. Hänellekin kerroin viimein, mitä NN oli sanonut. Nanin mielestä NN vastasi "ihanasti". Tjaah... Hän sanoi myös mm. :
"Ethän vielä luovuta (NN:n suhteen)?"
"Vaikka tässä on aikaa annettu ja odotettu, niin silti vielä antaisin sille aikaa, ku nyt se tietää sun tunteet ja sä tiedät et se pitää sua ihan hyvänä tyyppinä, ei koskaan tiiä, vaik tunteet heräis uuestaan."
"Varmaan tarvitset itsekin aikaa täs tilantees miettiä. :)"

Tyypillistä Nania. Hän on niitä ihmisiä, että positiivisesti loppuun asti ja vielä siitäkin eteenpäin.

Mitenköhän vain minä pystyisin olemaan tuollainen mitä hän? Tuntuu vain taas, että mitenköhän minun tästäkin ajatellaan jatkavan eteenpäin. Pakit, koira saattaa kuolla, kirjoitukset ja sitten vielä se, että tietokonesysteemit reistailee.

(No niin, NYT sentään Messenger toimii. Mutta muut jutut eivät. -.-)