Enää tämä päivä ja huominen ennen kuin alkaa viimeinen puristus koulussa. Minun piti tehdä lomalla niin kauhean paljon ja vaikka olen saanut jonkin verran tehtyäkin, niin kauheasti on jäänyt tekemättä. No, onhan tässä vielä pari päivää aikaa ja niiden aikana pitäisi sitten raataakin aika lailla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Näin taas vaikka minkälaisia unia yöllä. Taas vaihteeksi yksi koulu-uni, joka ei kylläkään ollut mitenkään erityinen. Siinä herra JuT oli tappanut minun veljeni ja herra Aksu värjännyt tukkansa mustaksi (hänellä on luonnostaan punainen tukka). NN oli yliaktiivinen ja puhui melkein kaikille tytöille, jotka tulivat vastaan. Hän tuli puhumaan myös minulle, tosin aika välinpitämättömään tyyliin. Ei ollut mitenkään erityisen hienoa.


Sitten toinen uni oli oudompi. Siinä parkkeerasin auton paikkakuntani keskustaan ja lähdin kävelemään katua pitkin. Siellä oli joku hieno juhla ja joka paikka oli täynnä ihmisiä. Kun olin saanut auton ovet lukkoon, siihen tuli joku mies, joka yritti avata avaimillaan meidän auton ovea. Huomautin sitten, että se ei ole hänen autonsa vaan meidän ja että hänen autonsa on varmaan jossain muualla. Tyyppi ei kuitenkaan uskonut, vaan yritti kaikin tavoin avata auton ovia. Hän oli minusta hieman pelottava, joten häivyin. Huomasin kuitenkin pian, että se mies seurasi minua. Lopulta, kun mies oli jo lähellä, pinkaisin juoksuun ja juoksin ensimmäiseen liikkeeseen, joka tuli vastaan. Huusin hätääntyneesti, että joku mies seurasi minua. Liike oli täynnä vanhoja naisia, jotka katsoivat minua hämmentyneesti, mutta olivat silti avuliaita.

 

Mies tuli perässäni liikkeeseen ja kun naiset kysyivät häneltä, että mitä hän siellä oikein teki, hän sanoi vain, että oli päättänyt pistäytyä. Sitten hän häipyi. Minä kuitenkin pelkäsin, että hän oli jäänyt odottamaan, että tulisin taas ulos. Sanoin meneväni katsomaan, oliko mies oikeasti häipynyt vai jäänyt norkoilemaan jonnekin lähistölle. Menin ovesta ulos ja katsoin katua kumpaankin suuntaan. Miestä ei näkynyt ja mietin, että olikohan hän oikeasti häipynyt. Kävelin hieman katua ylöspäin ja sitten huomasin, että se mies oli yhden rakennuksen nurkan takana suoraan tien toisella puolella. Huomasin hänet ja hän huomasi minut ja alkoi harppoa minua kohti. Minä en pystynyt liikkumaan enkä huutamaan. Sitten lopulta sain äänen kurkustani ja kirkaisin ja lähdin juoksemaan takaisin liikkeeseen, jossa olin ollut.

 

Mies seurasi minua sinne taas ja sanoi, että kukaan ei saa kutsua poliisia. Näin kuitenkin, miten yksi nainen painoi hälytysnappulaa. Siitä ei kuulunut ääntä, mutta tiesin, että siitä menisi viesti poliisiasemalle ja että poliisit tietäisivät tulla. Sitten paikalle tuli kuitenkin kaksi hyvismiestä, jotka heittivät tyypin pihalle. Me katsottiin kaikki ikkunasta, miten mies asettui makaamaan keskelle tietä. Poliisit tulivat ja ajoivat vahingossa hänen ylitseen. Mies kuoli ja kaikki oli veressä. Uni loppui.

 

Ei siis taaskaan mitään kauhean kivoja unia. Ainakaan tuo viimeinen. Qaro on taas kipeä. Sille pitäisi antaa monta kertaa vuorokaudessa jotain lääkettä, mutta arvatkaa vaan onko se kauhean helppoa, kun koira ei itse sitä halua. Minä en siihen tietenkään osallistu, mutta kuuntelen oven läpi, miten on ensin kauhea väijytystilanne ja sitten Qarolle yritetään tunkea lääkettä edes jotenkin. Aluksi se meni ihan hyvin, mutta nyt se on oppinut olemaan jo varuillaan, eikä ota lääkettä, vaikka se olisi piilotettu minkä sisään. Tosi kiva.

 

Minulla on jotenkin viime päivinä tullut taas tunne, että minulla on kauhean ikävä NN:ää. En minä tiedä edes miksi. No joo, ehkä luokkakuvien katsomisella on jotain tekemistä asian kanssa, muta kuitenkin. En ole ajatellut häntä niin kauhean kauheasti viime aikoina, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kamala ikävä. Sen pystyi melkein jo unohtamaan, että minä pidän hänestä, kun siihen vain keskittyi, eikä suonut ajatusta asialle, mutta nyt se on melkein koko ajan mielessä. Minulla on ikävä häntä.

 

Minä en yleensä ikävöi yksittäisiä ihmisiä. Okei, ehkä Nania joskus, mutta sekin on hyvin harvoin. Sitten ikävöin toki kouluunkin ja ikävöin niitä ihmisiä, mutta heidänkin ikävöinti tapahtuu sellaisena pakettina. Että minä siis ikävöin sitä ympäristöä ja tunnetta, mikä koulussa on niiden ihmisten seurassa. Ja sillä lailla muutenkin, että lähinnä ikävöinnin kohteena on se ilmapiiri, jonka ne ihmiset tuottaa.

 

Mutta minä ikävöin NN:ää. Taas yksi omituisuus minun suhtautumisessani häneen. Onhan se tietysti aikaisemminkin ollut niin, että kun ei ole ihastusta nähnyt esim. kesälomaan, niin häntä on hieman ikävä, mutta tämä tuntuu jotenkin erilaiselta. Tämä ei tunnu sellaiselta... Etäiseltä ikävöinniltä. Sellaiselta, että no joo, vähän harmittaa kun sitä ei näe, mutta no jaa. Tämä on pikemminkin kuin... Kuin olisi... äh, se kuulostaa tyhmältä... Mutta kuitenkin, kuin olisi sielunsisar, tärkeä ystävä, tärkein ystävä, jonka kanssa on oikeasti ystäväystävä. Jonka kanssa tekee asioita ja on muutenkin yhteydessä tähän koko ajan ja jota ilman eläminen tuntuu vain siltä, että jotain puuttuu.

 

On tyhmää joo. Enkä tietenkään usko, että hän ajattelisi minusta mitenkään noin, mutta tuo kuvaa minun osaltani sitä ikävän tunnetta, jota minä nyt tunnen häntä kohtaan. Yhhyh, imelyyksien imelyys. Mutta jos nyt rupeisi tekemään niitä hommia, jotka pitäisi saada viimeistään huomenna tehtyä.