Paska fiilis. Ahmin vaihteeksi. Ensin join kaksi isoa mukillista teetä, jonka jälkeen söin muroja, jonka jälkeen söin suklaajäätelöä vähän vajaan paketillisen. Loppu meni alas aika työläästi ja nyt vatsaan sattuu ihan kauheasti.

Olen yrittänyt järkeillä Nanin luona vierailua ja nyt on tullut mieleen uusia näkökulmia. Mietin, että ehkä minun olisi pitänyt kysellä häneltä enemmän siitä, että onko hän onnellinen, onko Taon kanssa kaikki mennyt hyvin, jne. Ei hän kauheasti anna ymmärtää, että että mikään olisi vialla, mutta jaa... Ehkä se olen vain minä.

Tai sitten en. Nan käy konserteissa ja harjoittelee hulluna, tulee arkisin ilmeisesti kotiin vasta joskus puolen yön kieppeillä. Hän ei pidä yhteyttä minuun. Eikä ilmeisesti muihinkaan kavereihinsa - poikkeuksena tietysti poikaystävä. Hän kertoi jopa unohtaneensa kahden läheisen ystävänsä syntymäpäivät. Ja hänen elämänsä tuntuu kiertävän sellaista tiivistä oravanpyörää: pyörään kuuluu niska limassa opiskelu, flamenco ja Tao.

Mietin sitä kämppisjuttuakin. Joo, ei varmaan pitäisi, kun kerran hän on antanut ymmärtää, että kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että hän ei vain halua olla kämppikseni. Mutta olen kuitenkin siis miettinyt. Hänen nykyisen kämppänsä koko on 20 neliötä ja sieltä on kymmenisen minuutin kävelymatka konservatoriolle. Sijainti on loistava, koko ei niinkään. Kämpässä ei myöskään ole uunia eikä mahdollisuutta pesukoneelle. Siispä Nan joutuu valmistamaan ruokaa joko keittämällä kattilassa, paistamalla paistinpannussa, tai lämmittämällä mikrossa. Hänellä ei myöskään ole pakastinta, eikä pakastelokeroakaan. Tai pakastelokero on, mutta se ei kuulemma pidä ruokia tarpeeksi jäässä - sen sijaan se jäädyttää lähellä olevat jääkaapiruokatarvikkeet.

Nanilla ei ole myöskään mahdollisuutta vaikuttaa kämppänsä lämpötilaan. Patteri on joko on tai off, mutta viime aikoina se on kuulemma alkanut olemaan hieman normaalia viileämpi. Ja vuokra on korkeahko maksettavaksi niin pienestä kämpästä. Mutta ei kai se haittaa, jos ei kämpässään käy muuta kuin nukkumassa? Eikä hän kuulemma ehdi nukkua, eikä viikonloppuisinkaan tule levosta mitään, kun hän käy niin usein kotona ja viikonloppu on siksi katkonainen ja täynnä kaikkea. Ja hän missasi pikkuveljensä vanhat. Ja 18-vuotissyntymäpäivän. Tai siis hän lähetti kortin, mutta oli unohtanut laittaa sen postiin tarpeeksi ajoissa.

En osaa ilmaista asiaa, saati sitten perustella sitä, mutta jotenkin olen alkanut miettiä yhä enemmän, onko Nanilla kaikki okei. Hän tekee niin tosissaan kaikkea ja opiskelee ja ottaa paineita ja soittaa, niin ehkä se voi tapahtua huomaamattakin ja ihan pikkuhiljaa, joku loppuunpalaminen nimittäin. Se selittäisi jotain. Aika paljonkin itse asiassa. Ja ainakaan minun ei siinä tapauksessa tarvitsisi myöntää, että hän on vain muuttunut ja että nyt me olemme sen verran erilaisia, että se tarkoittaa sitä, että nyt toisen seura ei tunnu enää välttämättä niin kauhean luonnolliselta asialta.

On Nan ennenkin ollut ylitunnollinen opiskelija, mutta tämä nykyinen meno tuntuu ihan järjettömältä. Ei kai siitä voi ainakaan olla haittaa, että kyselen häneltä hänen asioistaan ja ilmaisen huolestumiseni?

Edelleen paska fiilis, vatsa ei ole helpottanut yhtään. Poskea särkee, veikkaan että se ärtyi viikonloppuna siellä kauheassa hyisessä viimassa, kun käveltiin Nanin kanssa ympäriinsä. Äiti oli tähystyksessä ja koepalan otossa tänään, mutta hän on okei. Mitään ylisuuria kasvaimia ei ainakaan löytynyt, mutta koepaloja otettiin jonkin verran ja parin viikon sisällä tulee vastaus.

Pakko mennä nukkumaan. Ei ole mitään parempaa kuin nukkuminen. Kun ei vain tarvitsisi herätä sen jälkeen.