Huh. Tänään tein jotain hyvin ihmeellistä: lähdin ulos talosta, vaikka minulla ei ollut pakottavaa tarvettakaan siihen. Vein itseni shoppailemaan ensimmäistä kertaa Kuopiossa. En ole todellakaan shoppailuihmisiä, eikä minun tarvitse koskaan pelätä, että törsäisin suuria määriä rahaa johonkin silmänräpäyksessä, koska pidän niin harvoista asioista, että tulee harvoin ostettua yhtään mitään.

Mutta tänään sitten ostin myös jotain epätarpeellista. Katselin vaatteitakin, mutta ne eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Olen äärettömän tarkka sen suhteen, mitä pistän päälleni. Ostin sitten sukkia ja alusvaatteita, sekä kynsienhoitoaineita. Jos joillain on joku juttu kenkiin, niin minulla on joku juttu alusvaatteisiin. Tai siis, minä voin käyttää niitä, mutta kukaan ei koskaan näe niitä! Kukaan ei katso niin kuin ajattelisi, että kylläpäs sopivat huonosti tuolle, tms. Kynsienhoitoaineita ostin, kun tällä viikolla yhdellä luennolla huomasin edessä istuvalla silkkihiuksisella tytöllä ranskalaisen manikyyrin. Katsoin sitten omia kynsiäni ja vaikka olen yleensä hyvin ylpeä kynsistäni, nyt en ole. Ne näyttävät kauheilta ja kynsinauhat ovat repeilleet ja ovat paikoin kipeätkin. Ja ruokashoppailin ruokakaupassa: rotat saivat kiinankaalia, johon ovat hulluna ja minä sain turkinpippureita ja viinirypäleitä.

Ensi viikko onkin tarkoitus elää puurolla. Tarkkailen rahojani ja vaikka olen nyt hieman varakkaampi kuin kuukausi sitten (kun tuli opintoraha ja asumistuki), niin se on myös jotain, johon minä jään helposti koukkuun, vähän niin kuin liikkumiseen tai laihduttamiseen: pitää kuluttaa aina vain vähemmän ja vähemmän, jotta saisi ”itsestään” enemmän rahaa. No, sitten se purkautuu lopuksi kuitenkin aina siihen, että totean, että minulla on nyt niin ja niin paljon enemmän rahaa kuin silloin ja silloin, niin saatan ostaa itselleni jotain kivaa. Mutta puuro on ihan hyvääkin ja jopa minä osaan tehdä sitä!

Tänään voisi siis sanoa, että minä olen ehkä jopa hieman ei-niin-kauhean-angst. Nukuin pitkään ja nytkin on ihan kiva olo. Näin kylläkin yöllä myös unta, joka tuntui hieman surulliselta heräämisen jälkeen. Siinä olin yliopistossa, mutta se olikin jostain syystä siirretty minun kotikuntaani ja osaksi meidän lukiota! Kun kysyin siitä, niin sanottiin, että tämä oli Kuopion yliopiston alajaosto, sellainen etäpaikka, jota osa oppilaista kävi. Siellä meitä opettivat lukion opettajat ja siellä oli paljon tuttuja. Jumpulakin oli siellä! Mutta niin. Uni mikä uni. Täällä minä olen ja pysyn.

Mutta vähän positiivisempi olo on kuitenkin, vaikka sää onkin harmaa ja surkea. Niin ja yläkerrassa on ilmeisesti meneillään jotkut bileet. Tai oli ainakin silloin kun minä nukuin, nyt ne ovat tainneet jo lopettaa.