Juuri nyt ei ole mitenkään mieltä ylentävä olo. Ulkona sataa ihan kaatamalla ja äsken tulin kotiin autokoulusta. 4,5 km. Pyörällä. Kaatosateessa. Ja vielä vastatuuleen. No, osaatte kaiketi kuvitella...

Soittotunti meni melkein täydellisesti. Osasin kappaleet, eikä sointuanalyysin puuttuminen haitannut yhtään. Sain uusia kappaleita ja täten tuli tämän vuoden viimeinen soittotunti päätökseen. Vielä harmittaa se, että en konsertissa sitä nättiä biisiä saanut soittaa, mutta kaiketi vielä joskus pääsen soittamaan johonkin konserttiin.

Qaro on yhä kipeä. Se on oksennellut tänään taas koko päivän, eikä se syö lainkaan. Vähän alkaa huolestuttamaan. On se joskus ennenkin sairastellut hieman, mutta ei koskaan näin. Tai no, kerran, mutta silloin se sai jonkun rajun taudin yhdestä koirakokouksesta, ja lääkäri neuvoi mitä piti tehdä. Nyt se on sitten vieläkin yhtä kipeä kuin eilen.

Niin, tuo otsikko kuvaa jälleen kerran yhtä asiaa. Sain autokoulussa melkein sydänkohtauksen, kun istun tuolilla äärettömän tylsistyneenä ja ovi käy. Katson tietysti tyypilliseen uteliaaseen tapaani, kuka tuli ja melkein pudotin silmät päästäni. Olin elätellyt toiveita, että ehkä NN olisi syntynyt sellaiseen aikaan, että hän alottaisi autokoulun nyt. Maanantaina alkoi uusi kurssi ja ne uudet kurssilaiset olivat meidän vanhempien kurssilaisten kanssa samalla tunnilla. Ei NN:ää. TKK:kin on syntynyt vasta kesäkuussa, joten häntäkään en odottanut. Olin unohtanut kokonaan sen, joka sieltä sitten tuli.

SK. Se on aina niin, että näen hänet aina kun sitä vähiten odotan. Tuskailin sitä puolitoista vuotta sitten, että nyt en näe häntä enää koskaan, mutta olen silti törmännyt häneen pari kertaa. Ja aina silloin kun sitä vähiten odotin. Kerran matkalla kirjakauppaan. Toisen kerran matkalla Nanille (SK oli kesätöissä ja leikkasi nurmikkoa vain parikymmentä metriä kotitalostani!). Ja sitten nyt.

Hän on muuttunut pikkuisen, mutta tietysti vielä tunnistin hänet. Hän oli ihan yhtä lyhyt ja käveli sillä omalla tyylillään. Kävelytyyli oli ihan yhtä söpö kuin ennenkin, mutta en tuntisi oloani niin typeräksi, jos hän ihan pikkuisen kasvaisi... Nyt hän on kaiketi jotain 160 sentin paikkeilla, ehkä hieman pitempi, mutta ei todellakaan paljon. Ja yksi asia, mitä huomasin jo kesällä, oli se että hän on leikannut ja värjännyt hiuksensa. Hänellä oli jotakuinkin saman sävyiset vaaleat hiukset kuin minullakin ja sellaiset hieman ylikasvaneet. Niin, söpöt, että minun piti oikein huomauttaa hänelle riparillakin siitä, että hänellä oli niin siistit hiukset.

No, voisi kai sanoa, että blondit vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat aina olleet minun heikko kohtani, eikä SK ole poikkeus. Lyhyt mikä lyhyt, mutta pääasia on se, että on blondi. :D Nyt hän oli sitten värjännyt hiukset sellaisiksi täydellisen ihanan mahtaviksi kirkkaan platinan hohtavan vaaleiksi. Leikkaus oli vähän kummallinen, lyhyempi kuin ennen mutta ihan okei. Hän oli melkein niin kuin ennenkin.

Nyt sitten on pieni mahdollisuus taas selkiinnyttää ajatuksiani. Meillä on yhteisenä vielä kolme oppituntia (= 3 x 1,5h = 4,5h), joten nyt voin taas rääkätä aivojani hänellä. Vaikka minä valmistauduin siihen, että hän katoaa jotakuinkin kokonaan, oli se silti kauhea isku. Sitten oli aina kauhea järkytys nähdä hänet nopealta vilaukselta jossain ja huomata, miten kauhea ikävä minulla häntä on. Nyt sitten kun hän pysyi samalla paikalla pitemmän aikaa, eikä vain tullut ja mennyt, sain ajateltua.

Vielä viime vuonna oli kuvio TKK vs. NN vs. SK. Nyt TKK on pois. Yksi vihreäsilmäinen blondi pelistä pois. Jäljellä harmaasilmäinen blondi ja ruskeasilmäinen mustatukka. Aloin pitää NN:stä, koska hän muistutti hätkähdyttävän paljon SK:ta, vaikka olikin niin erilainen. Jo ensimmäisenä lukiopäivänä kirjoitin läksyvihkooni, että uudella oppilaalla oli SK:n ääni. Se kai ensimmäisenä sai äärettömän vahvat ennakkoluuloni NN:ää vastaan lievenemään. Kysymys sitten kuuluukin, että pidänkö minä nyt NN:stä, koska hän muistuttaa SK:ta, joka on poissa kuvioista, eikä ole tulossa takaisin? Kumpi on ykköspoika? No, siitä minä aion todellakin ottaa selvän.