Jotenkin on hyvä fiilis tänään. Tämä viikko oli jotenkin todella täynnä kaikkea. Oli kaksi eri ryhmätyötä, joiden molempien palautuspäivä on maanantaina, mutta molemmat ovat jo valmiit! Olen lisäksi ihan tyytyväinen niihin. Saatiin myös tehtäväksi ensimmäinen essee, jota on pari viikkoa aikaa tehdä. Ja samalla sitten saatiin kotitehtäväksi 22 sivua tekstiä. Olen aloittanut tuota jo, koska päätin, että kun viime viikolla en vain saanut luettua sitä edellisen viikon tekstinippua, nyt varaudun paremmin. Pitäisi lukea Huckleberry Finniäkin, mutta en vain oikein ymmärrä, miten ne yliopiston ihmiset ajattelevat, että me ehditään tehdä tuo kaikki.

Lisäksi on tiedossa ensimmäiset bileet varmaan ikuisuuksiin, halloween-bileet. Ajattelin, että jes, taas saa jonkun syyn pukeutua jotenkin siististi ja näyttää tyylikkäältä, mutta sitten minulle nakitettiin yksi homma. Minut valittiin pianistiksi yhteen esitysjuttuun, ja kaikkien mielestä oli todella hyvä idea, että hei sinä Amiahan voisit pukeutua siksi Kaitsuksi Napakympistä. Joten sen sijaan että olisin tänä halloweenina jotain siistiä kuten Little Dead Riding Hood, kuten viime vuonna, nyt olen sitten mies. Ja yritin katsoa joitain videoklippejä tuosta ohjelmasta, koska en oikein tarkkaan muistanut edes, että kuka on Kaitsu, mutta paitsi että olen mies halloweenina, olen myös todella epätyylikäs mies, joka nähtävästi pukeutuu todella lattean värisiin, hieman kulahtaneisiin miesten pukuihin. Pitäisi kai yrittää saada joltain edes jonkinlainen puvuntakki lainaksi.

Jaskan mielestä tuo oli todella hauska idea. Minä sitten valitin hänelle, että ei kun se on kauheaa, kun en voi olla mitään siistiä ja naisellista, ja että jotenkin se on tuollaisessa pukeutumisessa aina hauskaa. Yritin sanoa, että kerrankin kun saisin hyvän syyn olla jotain muuta kuin se joka raahaa yliopistotehtäviä joka paikkaan mukanaan ja puhuu vain yliopistojutuista ja jonka tukka on usein sekaisin ja nykyään aikaisempaa useammin paitsi sekaisin, niin myös likainen, ja joka ei käytä edes piilareita nykyään, vaan jonka lasit valuu nenää pitkin, ja joka kuulemma useamman ihmisen mukaan haisee rotalta, niin nyt olenkin sitten joku todella epätyylikäs mies. Jotenkin Jaska oli todella söpö eilen - ja siis söpöllä tarkoitan sitä, että hän sanoi jotenkin todella herttaisia asioita - ja tuohon valitukseeni hän sanoi, että hänen mielestään tuo minun nykyinen ulkomuotoni, josta itse en kauheasti pidä, on hänen mielestään todella söpö ja ihana myös, ja että hän vain tykkää jotenkin todella paljon siitäkin, että minulla on nykyään todella usein piilareiden sijaan ne usein aika klähmityt silmälasit, jotka kaiken lisäksi vielä valuvat koko ajan.

En ymmärrä miehiä aina. Tai ehkä tuo on vain Jaskan erityisala, en tiedä. Jotenkin itse ajattelen, että voin näyttää ihan hyvältä, jos vain tietyt ehdot täyttyvät. Siis että olen pessyt tukan juuri ja se jotenkin ihmeellisesti asettuu hyvin, ja se on vähän aikaa sitten värjätty, eikä juurikasvu näy niin kauheasti, ja kunhan minulla on piilarit, ja jotkut edes suht tyylikkäät vaatteet, ja kengät, ja etenkin jos vielä jaksan meikata vähän, niin sitten voin itsekin ajatella, että näytän ihan hyvältä. On todella outoa ajatella, että kun herään myöhässä ja pyörin kämpässäni ehkä kymmenen minuuttia, jonka aikana pesen hampaat, etsin jostain vaatteita, jotka voi vielä laittaa päälle kerran ennen kuin ne voi pestä, ja jos ehdin, niin harjaan tukkani, ehkä, niin että silloin jonkun mielestä voisin näyttää edes söpöltä... Ehkä mietin ulkonäköäni liikaa. Tai ehkä liian vähän. Kun kai pitäisi lähteä kämpästä sellaisena, että olisi itse tyytyväinen siihen?

On jotenkin toimelias olo tänään ja tarkoitus onkin hoitaa paljon asioita. Pyykätä, siivota, tehdä koulujuttuja, kaikkea tuollaista, joka on nyt vähän jäänyt rästiin. Huomenna näen Jaskaa, vaihteeksi hänen kämpällään. Vähän jännittää, että miten se menee, mutta on jotenkin kiva, kun Jaskalla on tänään jonkut kaverin synttärijuhlat, niin minulla on koko lauantai itselleni. Ei sillä, minulla on ollut varmaan vaikka kuinka monta lauantaita itselläni, mutta nyt kun on se energinen olo, niin ehkä saan aikaankin jotain.

Innostuin tilaamaan netistä pari vaatettakin. Selailin EMP:n nettikatalogia ja jotenkin ihastuin yhteen vaatteeseen, joka on kyllä ollut siellä aikaisemminkin, mutta jonka olen aina ohittanut automaattisesti, koska se on ollut liian kallis. Nyt se oli alennuksessa, joten ensimmäistä kertaa edes katsoin sitä tarkemmin, ja vain ihastuin siihen. Ikävä kyllä siitä ei ollut oikeaa kokoa enää jäljellä, joten petyin. Sitten keksin, että hei, minähän voin yrittää etsiä sitä samaa vaatetta jostain muualta netistä. Löysin sen sitten jopa kahdelta sivustolta. Tai siis, yhdeltä sivustolta ja sitten Ebay:sta, ja koska tajusin, että hei minullahan on PayPal-tililläni valmiiksi ladattua rahaa, niin voin vain tilata sen. Ja vaikka se tulee Briteistä, niin toimitusmaksukin on pienempi kuin jos sen olisi tilannut EMP:stä, ja verrattuna siihen EMP:n alkuperäishintaan, sain sen saman vaatteen 20 euroa halvemmalla, jolloin se oli edes suht siedettävän hintainen. Ja punk on nyt ainakin syksyn muoti-ilmiö, mahdollisesti talvenkin, kun harvoin nuo menevät ihan noin lyhyessä ajassa ohi.

Vaikka tuo mallijuttu on jotenkin jäänyt, niin edelleen minulle tulee se Brittien Elle ja minusta on vain niin ihanaa lukea sitä uudestaan ja uudestaan, ja opetella tunnistamaan tunnetuimpien merrkien vaatteita kuvista, ja pysyä perillä siitä, mikä on "in" ja sitten mahdollisesti jollain tavoin edes soveltaa sitä omaan pukeutumistyyliini.

Mutta kyllä toisaalta on ihan kiva, että pääsin siihen halloweenin esitykseen. En ole koskaan esiintynyt pianon kanssa oikein missään, paitsi joissain yleisissä konserteissa, mutta nyt kun en ole enää niin musiikkipiireissä, niin vaikka en ole mikään maailman paras pianisti, eikä minulla ole edes opettajaa enää, silti minulla on pienessä mittakaavassa vähän sitä mitä Nanilla. No, hän opiskelee alaa, oikeasti, joten hänellä on ollut viimeisten vuosien aikana vaikka miten paljon töitä. Aika paljon kai kaikenlaisia taustamusiikkikeikkoja, mikä on kuulostanut jotenkin todella hienolta, koska jotenkin itse aikaisemmin aina ajattelin, että pianokeikat on sellaisia sooloesiintymisiä, tms. Ja tämä ei ole mikään virallinen juttu tämä minun, mutta joudun opettelemaan silti jotain uutta, jotain sellaisia lyhyitä välijuttuja. Varmaan jännitän kauheasti, mutta silti olen jotenkin innoissani. Vaikka aion pitää kaiken todella yksinkertaisena, niin tämä on jotain sellaista, mitä en ole pianolla tehnyt.

Pitäisi kai lopettaa taas höpöttäminen ja ottaa edes jotain irti tästä energisestä olotilastani ja hoitaa joitain asioita pois alta. Jotenkin on hyvä fiilis, mutta en oikein tiedä, että saisiko minulla olla hyvä fiilis. En tiedä, mistä se johtuu ja jotenkin mietin, että jos se johtuu Jaskasta, niin se olisi sitten paha juttu, koska sittenhän minulla olisi taas jonkinlainen tunneside häneen. Ei sillä, etteikö sitä olisi koko ajan ollut, mutta jotenkin minulla on sellainen fiilis, että hyvä olo on jotenkin todella huono juttu. Koska jos on hyvä olo, ja sitten tuleekin joku kuoppa vastaan, niin sitten voi tulla todella kurja olo. Mutta ei kaikki ole vain Jaskasta, vaikka osa varmaan. Osa on ehkä sitäkin, että hengasin Sallan kanssa taas tällä viikolla pitkästä aikaa ja oli ihan kivaa. Ja ehkä se on myös tämä näiden ryhmätöiden sujuminen. Jotenkin otin kauheasti stressiä niistä, mutta sitten molemmat ryhmätyöt veivät olle tunnin, ja silti ne olivat ihan hyviä, eikä minulla ollut sitäkään fiilistä, että en olisi itse tehnyt tarpeeksi tai että minun olisi tarvinnut tehdä kauheasti kompromisseja. Ja sitten varmaan joku ei-koulu suunnitelma, tuo halloween-juttu. Ja ehkä sitten pieni osa ovat myös ne muutamat uudet vaatteet, jotka tilasin. Ja ehkä se on sitten pelkästään tämä energinen olokin, kun nukuin mielestäni hyvin yöllä.

Todella ristiriitaista tämä yhden päivän edes etäisesti hieman hyvää oloa muistuttava fiilis. Jotenkin tuli fiilis, että halusin laittaa taustalle soimaan seuraavan biisin kun alan tehdä jotain hyödyllistä. Varmaan sillä lääkärilläni olisi joku kommentti tähänkin, että jotenkin selkeästi tunne-elämäni on todella epävakaa ja minä olen todella epävakaa ja että varmasti tämäkin on vain merkki siitä, miten minä olen vakavasti ongelmainen ihminen.

Fiilis biisi