Ihan kohta lähden viemään Goudaa lopetettavaksi. Olen sen kanssa töissä ja se on rentoutunut ja nauttii rapsutuksista. En ole saanut mitään aikaan vielä ja tuntuu että en tule saamaankaan. Ei kuitenkaan ole oikein mahdollisuutta olla pois. Paitsi että tuntuu nyt siltä, että lähden samalla kotiin, enkä tule tänään enää töihin. Eilen piti peruuttaa feissausvuorokin, kun en aamulla meinannut päästä sängystä ulos.

Kamala olo. Toivon vain, että pääsen ovista ulos ennen kuin alan itkeä.