Vittu. Paljon kaikkea perusloskaa on tullut niskaan, mutta tänään taas oikein erityiskertymä: pyöräilin kotiin ja oli iso "kynnys" suojatiellä, niin kännykkä luiskahti laukusta ulos ja levisi siihen keskelle isoa risteystä. Parasta vielä se, että ajattelin, että se oli varmaan joku tyhjä kaljatölkki, johon törmäsin, joten poljin vain kotiin. Sitten kotona paha aavistus alkoi kalvaa, kun tarkistin laukun, eikä kännykkää näkynyt. Ei kuin takaisin sinne risteykseen. Kännykän pääosan löysin, hetken päästä akunkin, kun taas yksi auto ajoi sen yli ja se lensi melkein silmieni eteen. Takakantta en löytänyt lainkaan, vaikka jonkun 30 minuuttia siellä risteyksessä seilasin edes takaisin ja yritin etsiä jotain kännykkää muistuttavaa vetiseltä tieltä.

Kotona sitten luonnollisesti huomasin, että joku oli jo ajanut autolla sen yli ja puhelimen (kosketus)näyttö on rikki, eikä sitä voi käyttää. Jotenkin pitäisi vain saada ne kaikki puhelimen tiedot sim-kortille, mutta en mitenkään muista ulkomuistista, mistä kohtaa pitäisi milloinkin painaa.

Olin myös kotona näin "aikaisin", kun koko päivän on vaivannut päänsärky ja se yltyi migreeniksi. Nyt nettikin prakaa vähän ja päänsärky ei hellitä ja yläkerrassa on uusi hitti jollain 2-vuotiaalla, joka on saanut bongorummut. Melkein kuin jostain sarjiksesta, että joku kärsii törkeästä päänsärystä ja yläkerrassa joku soittaa vitun bongoja!

Mitään erityisen pahaa ei ole tapahtunut, Jaskan kanssa on taas välit aika viileät, kun viikonloppuna riideltiin ja sitten kun olin lähtenyt riidasta Facebookissa, tyyppi vielä soitti, että halusin vain vielä tehdä selväksi, että en sitten halua olla missään tekemisissä sun kanssa enää.

Sen jälkeen kun kerran minulla oli "bileet", joihin vain Alisa ilmestyi, vaikka useammat olivat nimenomaan pyytäneet, että voitko pitää bileet, olis niin kiva nähdä, jne., niin itkin ja vedin samalla niitä Venäjä-vodkiani raakana, jotta en ottaisi taas liikaa niitä bentsoja. Yön heräilin vähän väliä ja hyvin päänsärkyisenä menin tsekkaamaan mammarotan häkkiä, kun jostain syystä sen mielestä hyvää äitiyttä on haudata poikaset puruihin, joten joudun vähän väliä tarkistamaan, että poikaset saavat edes henkeä!

Olen yksinäinen ja surullinen ja väsynyt, mutta kaikenlaista pitäisi jaksaa ja nyt siis ostaa uusi kännykkäkin. Äiti ja veli tulevat tänne ei nyt vaan sitä seuraavana viikonloppuna ja se on taas varmaan ihan hiton raskasta, enkä tiedä, miten kestän sitäkään. No, onneksi se on vain päivä.

Ei niin hyvin mene, lähinnä olen loputtoman väsynyt ja yritän jotenkin mahdollisimman vähän hajoillen hoitaa kaikki välttämättömät hommat läpi.