Suoraan sanottuna paska fiilis. Töihin oli kiva tulla, mutta nyt on ensimmäistä kertaa osastolta lähtemisen jälkeen tuntunut, että minä en kyllä jaksa enää kauan tätä menoa. Olen tehnyt taas ylitöitä, suunnilleen 10 tuntia päivässä. Eilenkin sitten tuli ylitöiden aikaan vielä paljon häikkää, kun aluksi en löytänyt tarvittavia papereita, sitten kopiokone jumiutui, sitten vielä kämmäsin työn niin, että tein sen paperille, vaikka ne olisi voinut tallentaa suoraan nettilinkkiin.

Hermosärky on palannut. Se masentaa luonnollisesti, kun kauhealla pakkasella ei tarvitse kuin astua ulos ovesta, kun jo kamala kipu iskee. Muutenkin se aina välillä yltyy pahemmaksi kuin aikoihin. Rahatilanne jatkuu heikkona. Tai pikemminkin surkeana. Laskin, että maksimipalkka vaihtelee kuukaudesta riippuen 1150 eurosta 1450 euroon. Siis bruttona. Tuosta korkeammasta palkasta saattaa jäädä käyteen vähän yli tonni, mutta nyt seuraavat kuukaudet ovat päivärakenteeltaan sellaisia, että maksimipalkkakin on vain 1200 euron luokkaa, josta jää käteen verojen jälkeen alle tonni. Siitä jää sitten vuokranmaksun jälkeen käteen jotain satasesta reiluun pariinsataan euroon.

Seuraavan kuun vuokran maksamiseen minulla ei tällä hetkellä ole tarpeeksi rahaa
, vaikka en kuluttaisi muuten penniäkään. Saan palkan vasta ensi viikolla, mutta siitä ei jää verojen jälkeen edes sitä lähes seitsemääsataa euroa, joka menee vuokraan. Olen saanut toisen työn mainosten jakajana. 200 taloutta kaksi kertaa viikossa, kuukaudessa siitä kertyy parikymppiä, joka voisi olla juuri ja juuri tarpeeksi siihen, että pystyisin maksamaan vuokran myös ensi kuussa. Olen hakenut myös muita töitä. Lisäksi valitin asiasta Facebookissa päiväosaston omassa suljetussa ryhmässä ja se ruotsinkielinen jalkapallomies lähetti sen jälkeen viestin, että haluaa lahjoittaa minulle 100€.

Olen todella otettu tuollaisesta auttamisenhalusta, mutta minä olen niin huono ottamaan mitään tuollaista vastaan. Se on ristiriitaista, koska haluaisin itse antaa muille rahaa, mutta en itse pysty ottamaan muiden tarjoamia avustuksia vastaan. En ole snobi tai muuta, vaan muiden tarjotessa rahaa, tulee syyllinen olo. Sellainen hirveä, että nyt joku muu joutuu uhraamaan omastaan, koska minä en tee tarpeeksi töitä, tai teen vääränlaisia töitä tai asun liian kalliissa asunnossa enkä osaa käyttää rahaa oikein, vaan syydän turhuuksiin (mitä en edes tee!). Huono omatunto voi tulla myös siitä, että minulla itse asiassa on rahaa, mutta se on jäädytettynä pankissa, koska oletin, että koska aloitan työnteon, rahatilanteeni paranee verrattuna sairauseläkkeellä olemiseen. Ja äiti haluaisi antaa ilmaista rahaa, jota en halua ottaa vastaan, niin miten sitten voisin ottaa rahaa joltain muulta.

Tämän ajatusketjun jälkeen tulee vielä entistä kamalampi olo, kun ajattelee, että valitan turhasta, kun hyvinhän minun asiat on, mutta valitan vain omista päätöksistäni, eli siitä, että asun kalliissa asunnossa (josta en luovu vaikka tilanne menisi mihin tahansa, koska se on niin helmi!) enkä ota vanhemmiltani suuria rahallisia avustuksia vastaan.

Ja tuon jälkeen alkaa ottamaan päähän yhteiskunta ja typerät "pakkovapaat" palkattomana ja parisuhteessa elävät ihmiset. Työkaverinikin sanoi, että minun asuntoni on kyllä tosi kallis, että vaihda nyt ihmeessä halvempaan, kun kerran olet valinnut liian hyvän asunnon. Ja hän asuu asunnossa, jonka vuokra on vielä korkeampikin, mutta hän kun elää parisuhteessa, niin kyllä se vuokra kahteen pekkaan jaettuna kohtuullinen on. Hän sitten tuosta sanoessani totesi, että hänelläpä menee enemmän rahaa ruokaan, koska heitä on kaksi. Mikä logiikka tuossakin on, kun yhtä lailla se hänen avomiehensä käyttää omaa rahaansa ruokaan ja lisäksi isommat annoskoot tulevat halvemmiksi. Paitsi jos tekee ison satsin ruokaa ja syö sitä sitten seuraavat kaksi kuukautta.

Lisäksi se Nina2, kuten ylläkin, ärsyttää myös hehkuttamalla, miten nopeasti hän saa haastattelut tehtyä nyt kun teemme taas samaa tutkimusta, kun välillä käy niin, että ihan haastattelijasta riippumatta useampi on valmis ylipäätään vastaamaan koko hommaan ja sitten se vastaamisnopeus riippuu paitsi siitä, että miten paljon ylimääräistä se haastateltava tyyppi selittää ja miten kauan miettii vastauksia. Ja sitten Nina2 vielä hyppii kysymyksiä välistä, joten tietysti se menee sitten nopeammin. Mielestäni kaikki kysymyksen ovat tarpeellisia, joten en ole sitten niistä ruvennut karsimaan. Nina2 on sitä mieltä, että syy siihen, että hänellä menee haastatteluihin 7 minuuttia ja minulla 15 minuuttia, johtuu lähinnä siitä, että minä puhun niin hitaasti. Kyllä taas ärsyyntyi häneen, kun päivästä riippuen puhun ehkä hieman hitaammin kuin hän, etenkin uusien haastattelujen kanssa, koska vaikka minun pitäisi olla parantunut ja kaikkea, niin keskittymiskykyni on aika lailla yhtä huono kuin pahimpana masennusaikana. Tuntuu kuin olisin kehittänyt lukihäiriön, kun muuten hyvästä olosta huolimatta tavallista tekstiäkin lukiessani en pysy oikealla rivillä ja luen sanoja vähän väliä väärin.

Tänään menen iltajunalla kotiin ja perjantai on vapaata, niin saa kerätä voimia. Sitten lauantaina äiti tuo minut oikein autolla takaisin rottien kera, ja silloin suostuin siihen, että mennään myös kauppaan ja äiti maksaa ne ostokset. Minun on jotenkin paljon helpompi ottaa avustuksia vastaan elintarvikkeina kuin rahana tai lahjakortteina.

Nukuin yöllä neljä tuntia. Hieman pelottaa, kun on alkanut taas olla itkuinen olo ja unettomuus vaivaa lääkkeistä huolimatta. Heräsin aamuyöllä siihen, kun kadulla poistettiin niitä parin viikon aikana kertyneitä lumikinoksia, kun kuorma-auto oli juuri minun ikkunani alapuolella. En saanut enää nukuttua. Heti seitsemän jälkeen lähdin kävellen rautatieasemalle ostamaan lipun ja sen jälkeen kun kerran oli aikaa, kävelin töihin asti. Koko päivän on ollut kurja olo, kun on ollut kylmä ja väsy ja päätäkin särkee koko ajan sillä lailla lievästi. Ei mikään migreenisärky, vaan sellainen väsymys ja nukkumattomuus.

Ja en ole koko aikaa tässä työaikana kirjoittanut, vaan aina välillä soittojen välissä tai puhelujen tuttausääntä kuunnellessani. Niin että en ole ihan täydellinen työlaiskuri.