Olen toistaiseksi estänyt blogini kommentoinnin viimeaikaisista syistä, näillä näkymin siihen saakka kunnes toivottavasti saan yhden ip-osoitteen estettyä blogistani, tai kunnes muuten koen ajankohdan sopivaksi kommentoinnin mahdollisuuden palauttamiseen. Syynä tähän entinen kaveri, joka sen jälkeen kun välit meni poikki kesällä, silloin tällöin alkoi lähettelemään pelkästään haukkuvia kommentteja tänne blogiin eri nimimerkeillä. Arvelin alusta asti, että kyse on nimenomaan tästä tietystä ihmisestä, mutta halusin varmistua asiasta, koska mietin, että olenko vain vainoharhainen, koska tuollainen toimintahan olisi ihan hullua, miksi kukaan aikuinen ihminen tekisi sellaista, pakkohan kyse oli olla erillisistä yksittäistapauksista.

Loin tilin Stat Counter -sivustolle, josta sain liitettyä blogiini koodinpätkän, jonka avulla sinne toisen sivuston tililleni kertyy tieto kaikesta liikenteestä täällä blogissani. Siis siellä näkyy kaikki käynnit, kaikki klikkaukset, ja kävijöistä näkyy ip-osoite, selain ja paikkakunta. Oli siis helppo tägätä ilkeän kommentin lähettänyt ip-osoite ja sitten seurata, löytyisikö jotain kuviota. Sellainen sitten löytyi ja aluksi se oli aika järkyttävää. Vaikka olin arvellut että asia oli niin, niin oli silti jotenkin ällistyttävää huomata, että tuollainen oikeasti oli totta! No mietin sitten, että missä vaiheessa teen jotain, ja mietin, että mitä tekisin. Kun voihan kommentteja aina poistaa ja voihan vain yrittää sivuuttaa ne ja olla ajattelematta, mutta niistä tuli silti aina kurja fiilis, ja nyt sitten päätin, että pitää jotain tehdä. Tänään terapiassa mietin sitä, että mitä teen, ja ajattelin terapeuttini kannustamana suoran bannauksen sijaan yrittää järkipuhetta, vaikka olin ihan varma, että siitä ei vain ole mitään hyötyä, koska jo silloin kun välit meni poikki, tulin tulokseen, että ei oikeasti kannata sanoa mitään mihinkään, kun selkeästi viestini ei mennyt perille, mitään ymmärrystä toiselta osapuolelta ei tullut, joten parempi vain lopettaa, olla hiljaa, kuin toistella kerta toisensa jälkeen, että mitään tuollaista en ole yksinkertaisesti tehnyt.

Tämä on ollut yksi harvoista ihmissuhteista, joista en ole täällä puhunut liiemmin, koska tiesin, että tämä henkilö saattaa lukea blogiani, eikä se minun mielestäni olisi kivasti tehty. Nyt kuitenkin ajattelen, että pitää tällainen lyhyehkö informatiivinen päivitys asiasta tehdä, koska se nyt johti tähän kommentoinnin poistamiseen. Ja on ollut pirun raskasta vain pitää sisällään tuota, koska haluaa kunnioittaa toista, etenkin kun on koko ajan tullut yhä selvemmäksi, että se kunnioitus ei ole missään vaiheessa ollut molemminpuolista.

Ja tämänkin kirjoitettuani mietin, että pahus kun poistin kyseisen henkilön numeron kännykästäni, koska nyt en voi laittaa asetukseksi, että siitä numerosta ei puheluita oteta vastaan. Tai viestejä. Haluaisin vain olla rauhassa tältä ihmiseltä, jolle en koe tehneeni mitään pahaa. Riitoja oli, mutta jos jotain pahaa olen sanonut, se on ollut tätä ihmistä kohtaan, ei hänen läheisiään, vaikka näin väittääkin. Kuitenkin olen aika varma, että tämä henkilö yksinkertaisesti vain vakaasti uskoo, että niin on tapahtunut, samoin kuin muidenkin asioiden suhteen. En väitä olleeni pyhimys, enkä koskaan tietääkseni ole niin väittänytkään, mutta en tiedä, mitä muka voisi sanoa, kun toinen väittää jotain, mikä ei minun mielestäni vain pidä paikkaansa.

Olen miettinyt pitkään, että olenko oikeasti tehnyt jotain, että ansaitsisin tämän kohtelun, tai että olenko voinut tehdä jotain, minkä olisi voinut jollain tavoin tulkita vaikka siten, että olisin esim. haukkunut tämän henkilön läheisiä, mutta vaikka miten mietin, niin mieleeni ei vain tule mitään sellaista. Mutta edelleen uskon, että tämä henkilö itse uskoo näin käyneen, ja siksi aina kun olen yrittänyt puolustaa itseäni, onkin pitänyt pelätä, että mitähän tämä tyyppi tekee sitten seuraavaksi. Tämä ilkeiden blogikommenttien kirjoittelu, joista viimeisin yli puoli vuotta sen jälkeen kun olen mitään tälle ihmiselle sanonut tai yhtään mitenkään ollut tekemisissä hänen kanssaan, on mielestäni jotenkin hyvin tilannetta kuvaava.

Haluan vain olla rauhassa ja kirjoittaa blogiini. Kommentoinnin salliminen oli aina jotenkin automaatio, koska oli kiva kuulla aina välillä joitain eri näkökulmia johonkin asiaan. Eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltäkään. Mutta nyt piti laittaa se pois, koska en vain halua enkä jaksa mitään ylimääräistä (suoraan sanottuna) paskaa. Mietin, että miksi minun pitäisi omassa blogissani antaa ihmisten pilata päiväni mollaavilla kommenteilla, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin satuttaa? En näe syytä tähän, joten sen perusteella päädyin tähän nykyiseen ratkaisuun.

***

Muuten voisin mainita ihan yleisesti viime päivistä, että Jaska päätti sittenkin uskaltautua mukaani Eeron bileisiin ja vaikka molempia jännitti, se meni ihan hyvin. Nyt Jaska on tavannut Eeron ja Natalian, ja toisinpäin, ja tuntuu, että on mennyt ehkä taas aika hyvin. Minusta tuntuu siltä, mutta en tiedä sitten mitä mieltä Jaska asiasta on. Ainakin hän on ollut täällä kämpälläni aika paljon, ja tuntuu, että hän monessa yhteydessä nykyään sanoo, että "nyt kun me ollaan oltu jo vuosi yhdessä". Niin kuin sanoi silloin bileiltanakin, että eiköhän hänen ole korkea aika tavata Natalia ja Eero jo, kun yhdessäoloa tuli vuosi täyteen. Ehkä se kuulostaa hänelle kivalta (toivottavasti), tai ehkä se kuulostaa ihmeelliseltä. Minä itse kommentoin tuohon ensimmäisellä kerralla, että eihän olla vielä oltu vuotta yhdessä, kun oli se kesäinen ero, joka oli muutaman kuukauden mittainen, joten vasta joskus helmikuun lopussa tai maaliskuun puolella tulee oikeasti tarkkaan laskettuna vuosi täyteen. Tai riippuu mistä sen laskemisen aloittaa.

Tuntuu kuitenkin aika hienolta, ja minusta myös jotenkin ihmeelliseltä. En ole varmaan koskaan edes miettinyt tai leikitellyt edes ajatuksella, että millaista olisi kun olisi vuoden seurustellut jonkun kanssa. Se tuntui aina niin etäiseltä jutulta, ja jotenkin tuntuu vieläkin. Jotenkin aikuismaiselta. Mutta en koe kauheasti tarvetta edes miettiä tuollaista, kun onko sillä jotain väliä oikeastaan? Joku vuosipäivä tuntuisi oudolta, että sitä jotenkin muistaisi tai toiselle hankkisi lahjan tai jotain muuta vastaavaa. Onneksi Jaska on samoilla linjoilla kanssani ilmeisesti, vaikka onkin nyt toistellut sitä, että jo vuosi ollaan oltu yhdessä. Jotenkin se on aika suloistakin kun hän sanoo niin.

Ja tänään oli taas viimeiset yliopistojutut tällä viikolla, niin nyt on taas "viikonloppu" ja saa hetken olla taas rauhassa (tai ainakin niin kovasti toivon). Jotenkin nyt on rauhallisin olo tänään kun on tämä blogijuttukin nyt hoidettu jollain tapaa. Varmaan pitäis unirytmiä korjata, mutta ehkä se ei ole niin tärkeää juuri nyt.