Hermosärky valtaa taas alaa, huomenna on lääkäri, tänään olin sairaanhoitajalla asian takia. Kehoitti ostamaan puuduttavaa voidella jota saa ilman reseptiä - jota joskus pari vuotta sitten kokeilin ja josta ei apua ollut, ja johon minulla ei tällä hetkellä olisi varaakaan - ja ibuprofeiinilla, joka nyt hermosärkyyn ei auta.

Olen nyt viikonlopusta kulkenut ulkona huivi naamalla ja koko ajan olen kelannut, että nyt ihmiset varmaan ajattelee, että tuo meinaa ryöstää jonkun paikan tai puukottaa jotakuta, tms. kun se peittelee kasvojaan tollein, kun nyt ei ole edes niin kylmä. Syöminen on hankalaa, saati sitten esim. maidon juominen, koska kaikki kylmä saa sen kosketusarkuuden lisääntymään. Jaskalle kuvailin asiaa kysymällä häneltä, että jos hän yrittää purra sormeensa, niin sattuuko enemmän sormeen vai hampaisiin. Itselläni asia on ilman kylmänärsykkeitä tällä hetkellä suunnilleen tasan ja arkuus on jatkuvaa. Viikonloppuna kävelin ulkona tuulessa ilman huivia naamalla, ja siitä sitten tajusinkin, että nyt ei ole kyse mistään hammassärystä, kun se on niin järjetöntä, hyvin samantyyppistä, mutta sitä ei voi kohdistaa yhteen tiettyyn hampaaseen ja särky ei lähde särkylääkkeillä, eikä edes lievene. Toisaalta se eroaa hammassärystä myös siten, että sitä kipua kokiessa ei tule huono omatunto siitä ajatuksesta, että olisin sen itse itselleni aiheuttanut.

En kyllä haluaisi aloittaa taas Lyricaa, vaikka sitä se sairaanhoitaja sanoi, että sen paikka olisi ehkä nyt, kun tosiaan silloin kun sitä käytin sen pitemmän jakson, niin paino nousi n. 20 kg. Nyt olen vähän saanut hilattua sitä alemmas, en lähellekään entistä, mutta edes hieman vähemmän kauaksi, ei huvittaisi taas lihoa niin paljoa. Kipu on kuitenkin viimeisten parin päivän aikana pahentunut aika paljon, joten on huojentunut olo, että huomenna pääsen jo lääkärille. Ajanvaraukseen kun eilen soitin, minulle sanottiin vain, että jaa, tuo on sinun omalääkärisi, näköjään seuraava vapaa aika olisi maaliskuun lopussa, haluatko sinne asti odottaa. Onneksi sairaanhoitajan kautta sitten sain ajan huomiselle, eikä se yhdessä päivässä varmaan niin pahaksi ehdi ärtyä, että en sinne asti kestäisi.

Uusi rottavaavi tuli viikonloppuna ja seuraava sen aiheen tavoite on huhtikuinen näyttely, johon yritän saada itseni ja muutaman pikkuotuksen.

Jaskan kanssa menee ihan kohtalaisesti, samoin ärsytys on suurimmaksi osaksi kadonnut, mutta raha on edelleen ongelma, kun kuntoutustukipäätöstä edelleen odottelen. Sentään maaliskuun alussa tulee asumistuki ja Kelan sivuille kun kirjauduin katsoakseni, onko se kuntoutustukipäätös tehty, huomasin, että jostain syystä nyt maaliskuulta tuleva asumistuki on suunnilleen satasen suurempi kuin tässä kuussa tullut. Kelalle kyllä voisi soittaa ja pyytää laittaa siihen kuntoutustukihakemukseen "kiireellinen" huomautuksen, mutta sinne pitäisi sitten soittaa ja siinä menisi ikä ja terveys.

Jaskan kanssa käytiin katsomassa Hobitti elokuvateatterissa 2D -versiona. Toki minä olin sen jo nähnyt, mutta oli kiva nähdä se uudestaan. Jaska on viime aikoina tehnyt paljon kaikenlaista kivaa, kuten se, että hän itse ehdotti, että mitä jos mentäisiin katsomaan se Hobitti sinne leffaan, vaikka hän oli aikaisemmin miettinyt, että ei kauheasti haluaisi sitä nähdä, kun pelkäsi sen olevan todella huono. Lisäksi kun kerran päätettiin katsoa leffaa, Jaska sanoi, että tällä kertaa sinä saat valita ja ihan mikä tahansa käy. Yleensä meillä on ollut aika paljon vääntöä leffoista ja sitten viime aikoina ollaan usein päädytty katsomaan joku enemmän Jaskan tyylinen leffa, koska hän on hieman pakko-oireinen leffojen ja sarjojen suhteen, hän haluaa tarkistaa ennen minkään katsomista, että onko se saanut hyvät arvostelut imdb:ssä tai muuten ja muuta tuollaista. Itse olen enemmän kaikkiruokainen, joten minun on ollut sitten helpompi tehdä kompromisseja.

Nyt kun Jaska on sitten tuolla lailla yhtäkkiä ruvennut itse samaan, huomaan, että ehkä olen ihminen, jonka on helpompi tehdä itse kompromisseja ja sitten (ehkä) valittaa siitä, miten me aina tehdään niin tai muulla tavoin muistuttaa siitä. Se, että minä saan valita katsottavan leffan tai jos Jaska sanoo, että katsotaan nyt vaikka sitten jakso sitä sinun vanhaa sarjaasi (Ylikomisario Morse, hieno sarja), niin olen todella epätietoinen siitä, mitä tekisin. Lisäksi Jaska sanoi Hobittista, että se oli hänen mielestään kyllä viihdyttävä, ei mikään järjettömän huono, joitain ärsyttävyyksiä, mutta ihan ok leffa, ja Morsesta sanoi, että häntä alkoi silloin katsomisen yhteydessä todella nolottaa, että hän oli niin paljon mollannut etukäteen niitä vanhoja, outoja, todennäköisesti tylsiä, sarjojani, kun hän huomasi todella tykkäävänsä esim. Morsesta.

Lauantaina Jaskalla oli joku tosi fiini tilaisuus, joku sukulaisen väitöshommeli, jonka jälkeen hän sitten halusi minun kanssani baariin. Hänellä oli puku päällä ja hän oli juonut hieman pohjia siellä illallisilla, joten minäkin sain pitkästä aikaa syyn laittautua. Aluksi Jaska tosin vänkäämällä vänkäsi, että oltaisiin menty yhteen paikkaan, joka on lähinnä meidän keskuudessa tunnettu siitä, että se on Thomasin vakipaikka (minkä se Thomasin tuttu silloin viime kuussa vahvisti nykyiseksikin vakipaikaksi). Siitä meinasi hiukan tulla riitaa, kun Jaska vänkäämällä vänkäsi, että mennään sinne, vaikka hän on aikaisemmin ollut aina sitä mieltä, että ei sinne ainakaan halua mennä, kun se on ihan paska paikka ja maksaa sisäänpääsy aika paljon, jne. Nyt kun kysyin sitten, että ai miksi sinne, eikä mikään muu paikka kävisi, sinnehän maksaa aika paljon sisään, jne niin lopulta Jaska sanoi, että taidat vain pelätä, että törmätään T-alkuiseen tyyppiin siellä. Suostui kuitenkin sitten johonkin muuhun paikkaan.

Koin oloni taas todella epätietoiseksi siellä... ei sitä voi kai baariksi sanoa, vaan... niin, yökerho on oikea nimike! Olin ehtinyt laittautua oikein viimeisen päälle, koska Jaskan piti aluksi tulla heti illallisten jälkeen, mutta stten hänen pitikin mennä ihan kohteliaisuudesta sinne jatkoillekin hetkeksi. Minulla oli mekko, sukkahousut ja korkosaappaat, minkä lisäksi meikkiä ja piilarit lasien sijaan. Todella harvinainen yhdistelmä nykyään. Sitten olin laittanut vielä tukkani hyvin ja olin jopa tyytyväinen lopputulokseen, mikä on harvinaisuuksien harvinaisuus!

Sain aika paljon huomionosoituksia siellä paikassa ja muutama tyyppi tuli iskemäänkin, mihin en ylipäätään ole koskaan osannut erityisemmin suhtautua, saati sitten näin varattuna. Jaska oli siitä jotenkin innoissaan, ylipäätään hän oli innoissaan suunnilleen kaikesta, oli ilmeisesti sen verran hyvät pohjat alla, heh. Selitti sitten, että hänestä on niin hienoa, miten minä olen niin nättinä (näytin kuulemma vähän Kate Bushilta, en kyllä omasta mielestäni), mutta en näytä kuitenkaan halvalta, mitä monet muut, ja miten useat miehet osoittavat kiinnostusta minua kohtaan, mutta hänellä oli minut. Sitten hän selitti, että miten hän usein baareissa ollessaan yritti etsiä jotain mielenkiintoista naista, mutta nyt hänen ei tarvinnut. Se oli todella hellyyttävää.

Perjantaina äitini tulee käymään päiväseltään, mikä tuskin on kauhean miellyttävää. Lisäksi Marion ehdotti lauantaille päiväosasto-reunionia, jonka minä houstaisin ja olen kyllä ihan mielelläni niin tekemässä, mitä nyt hieman ahdistaa ajatus siitä, että Thomas tulee aika varmasti puheeksi. Enkä tiedä, mitä mieltä Jaska tuosta on, kun tuossa on kuitenkin viittaus siihen entiseen, eikä Jaska kauheasti tykännyt niistä tapaamisista silloin (lue: inhosi niitä, oli siellä vain, koska oli niin ihastunut minuun). Hän kyllä sanoi, että voi olla "varalla", mutta miettii, että miten se hänen uudelleen aloittamansa juomattomuusjakso sopii yksiin tuon kanssa, mutta lähinnä arvelen, että häntä ahdistaa nimenomaan se "Entinen" ilmapiiri, vaikka Thomasia tosiaan ei edes kutsuta. Itseänikin kyllä ahdistaa, kun pitää kohdata se kaipuu siitä entisestä niin että osa on poissa, ja sitten vielä mahdollisesti sanoa niille muille, että kuulkaa, tämä yhteisen hengaamisen puute, se voi johtua jostain, mitä minä tein, koska Thomas laittoi välit ihan kokonaan poikki minuun. Toisaalta sitten tekee mieli nähdä noita ihmisiä, koska heidän kanssaan sai kokea sen, että hetkeen ei tarvinnut stressata kauheasti, ei tarvinnut olla mitään muuta. Ja ehkä kun sanoisin tuota Thomasista, niin ehkä he osittain ymmärtäisivät, miltä minusta tuntuu, miltä minusta tuntui, miten suurelta petokselta Thomasin teko tuntui ja tuntuu. Jaska ei tosin sovi siihenkään kuvaan.

Outoa, että Thomas, joka on ollut poissa kuvioista pitkään, vaikuttaa yhä välillä niin suuresti minun ja Jaskan väleihin. Toki haluaisin Jaskan sinne, koska hieman jännittää se muiden tapaaminen... Toisaalta se on vähän samanlaista kuin silloin vakaa vuosi sitten, kun hermostuneena meikkasin ja sitten hyppäsin bussiin, joka vei keskustaan, sitten bussiin, joka vei Thomasin luo, ja perhosia vatsassa astuin ulos bussista ja jännitin kävellessäni siitä Thomasin ikkunan alta rapun ovelle ja sitten muutaman portaan ylöspäin Thomasin ovelle.

Tuo jännitys nykyään tuntuu niin vieraalta. Kesäkin toisaalta tuntuu vieraalta ajatukselta, se, että tiet olisivat taas sulat, aurinko lämmittäisi, ruoho olisi vihreää ja ulkona tuoksuisi kesältä - välillä päivältä, välillä yöltä. Vähän aikaa sitten puhuttiin Jaskankin kanssa kesästä ja minä tiukkasin, että tuoksuuko sinusta yö eriltä kuin päivä. Hobittileffan jälkeen kysyin innoissani, että mitä mieltä hän oli siitä sankariteemamusiikista. Kysyin, että näitkö, että se perhonen/yökkö oli joissain kohdissa aito.

No, yö tuoksuu Jaskastakin eriltä, siitä hän saa pisteet kotiin, mutta tuosta sankariteemasta kysyessäni hän kysyi, että ai mikä sankariteemamusiikki, oliko siinä joku sellainen, mun mielestä se oli koko ajan sellaista samanlaista mahtipontista sotkua. Ja perhosesta sanoi, että ei kyllä näyttänyt aidolta, miksi olisivat käyttäneet aitoa perhosta/yökköä. Hauskaa oli myös, kun leffasta noin toisellakin kerralla innostuneena selitin joitain kohtia, jotka minusta olivat poikkeuksellisen hienoja:

Amia: "Sit se oli tosi hieno, kun siinähän esiintyi ohimennen se Angmarin Noitakuningas!"
Jaska: "..."
Amia: "Niin siis se oli se siinä kun oli se patsas ja sit se 'Necromancer'."
Amia: "Niin siis se tyyppi, joka pisti Frodoa sillä miekalla."
Jaska: "..."
Amia: "Siis se Nazgûlien johtaja?"
Jaska: "..."
Amia: "No siis mustat ratsastajat! Siis ne tyypit, joilla oli ne mustat kaavut päällä!"
Jaska: "Jaa, no kyl mä nyt NE muistan. Mut miten ne liittyi tuohon leffaan?"

Sitten jossain vaiheessa leffan jälkeen Jaska kysyi, että niin tapahtuiko tämä leffa siis ennen niitä Taru Sormusten Herrasta -juttuja.

Äh, turha vatvoa taas asioita. Tuskin tuo hieno "Reunion" tapahtuu edes nyt lauantaina, koska siihen on kuitenkin verrattaen niin vähän aikaa, että tuskin ihmiset pääsevät. Pitäisi kyllä ihan muutenkin siivota kämppä taas siihen kuntoon, että voisi kutsua muitakin kylään kuin vain Jaskan. Ja pahus kun taas tottuneesti kirjoitin koko jutun Muistioon ja kopioin tänne, kun pitäisi kirjoittaa suoraan tähän, kun muuten tulee tällainen paska fontti, kun sitä ei vaan voi säätää mitenkään. Huokaus.