Luen paniikinomaisesti huomenna olevaan neljän kirjan kirjatenttiin, mutta päässä pyörii kaikenlaista. Meidän ryhmästä Anni (se kiva ja hiljainen nainen) pyysi apua koodauslopputyöhön liittyen, koska ei saa ratkaistua sitä yksin. No, se on se pointti, että se tehdään yksin ja saadaan tai ei saada valmiiksi, etenkin kun Koodariopettaja sanoi, että laittaa juuri siksi ykköstehtäväksi sellaisen helpon, että kaikki pääsee kurssista läpi. Mutta lupauduin auttamaan häntä kuitenkin, koska uskon, että hänellä on vain joku jumi jossain siinä koodissa ja että muuten hän osaisi ratkaista sen. Ja tykkään auttaa ihmisiä ja kun olen tykännyt tuosta koodijutustakin, niin miksi en auttaisi? Kurssista tulee kuitenkin vain hyväksytty/hylätty merkintä, niin minun mielestäni on outoa, ettei kukaan muu tarjoutunut auttamaan Annia.

Ja Harjoittelupaikkarohmu laittoi minulle yksityisessä viestikeskustelussa kuvan. Se on kuvakaappaus videolta ja siinä kuvassa olen minä siinä hänen musiikkiesitysjutussaan. Se on... vähän outoa ja äärimmäisen vaivaannuttavaa. Ja joko video on suunnattu niin, että Kovaääninen tyyppi ei näy siinä tai sitten Harjoittelupaikkarohmu on rajannut hänet pois siitä kuvakaappauksesta. Mutta vieressäni toisella puolella istuva ihan tuntematon nainen kyllä näkyy. Joka tapauksessa, jotenkin... En tiedä. Haluaisin, että hän näkisi minut vain kaverina ja se, että Kovaääninen tyyppi puuttui siitä kuvasta ja Harjoittelupaikkarohmu ei maininnutkaan häntä tuntuu jotenkin... siltä, ettei häntä nyt niin kiinnosta oliko tämä siellä vai ei.

Tietysti siihen kuvan näkemiseen liittyi myös vaativan puolen kovaääninen puhe. Miksi pääni näyttää siinä kuvassa jotenkin oudon muotoiselta? Se kuva on takaviistosta ja se osa kasvoistani joka näkyy, näyttää jotenkin... lihavalta. Ja onko tuo minun korvani, miksi se näyttää niin tyhmältä? Ja joko paitani on sen verran löysä, että se on rypistynyt selkänojan kohdalla tai sitten tuoli on uppoutumassa selkäni läskipoimuihin. Tukka näyttää ihan hyvältä, mutta on liian pitkä, pitäisi lyhentää sitä. Kuinka typerää kuvitella, että kukaan yhtään missään voisi pitää tuota oliota millään tavalla viehättävänä.

Tänään on vielä töitäkin: menen yöksi töihin, mistä pääsen kuudelta aamulla ja sitten kahdeksalta aamulla on se kirjatentti. Pidän tosin vielä auki vaihtoehtoa, että panikoin ja siirrän sitä jollekin toiselle päivälle. Mutta haluaisin sen jo pois alta. Se on se viimeinen kanditutkintoon haluamani kurssi ja olen lukenut ne neljä kirjaa kaikki kertaalleen läpi ja alleviivannut kaikki oleelliset kohdat. Sen jälkeen tein niistä alleviivatuista kohdista erilliset muistiinpanot ja nyt luen niitä muistiinpanoja. Ai niin, mutta selitinhän minä tämän jo? Että niistä tuli yhteensä yli 200 sivua muistiinpanoja. No, pitäisi saada ne luettua tänään ja ehkä tehdä vielä purjo-sieni-kasvispiiras ja pestä hiukset ja mieluusti ottaa vielä nokosetkin ennen työvuoroa, koska muuten tulen olemaan siellä tentissä ihan poikki.

Sain yhdestä toisesta harjoittelupaikasta kutsun haastatteluun, mutta ilmoitin heille, että paikka olisi kyllä kiinnostunut, mutta että sain jo toisen harjoittelupaikan, joten täytyy jättää haastattelu väliin. Kiitin tietysti haastattelukutsusta ja sain vastaukseksi pyynnön ilmoittaa, mikäli harjoittelupaikkatilanteessani tapahtuu muutos ja olisinkin käytettävissä. Tuli hyvä fiilis, koska tuntui, että ehkä he todella olisivat halunneet minut myös. Ja toisaalta harmittaa, koska se firma olisi ollut vain n. 400 metrin päässä kämpästäni. No, 400 metriä... 200 kilometriä... Onko siinä nyt niin isoa eroa? (Kyllä! Kyllä siinä on!) Mutta ehkä voin yrittää selvittää, kuka sinne menee harjoittelijaksi ja tiedustella syksymmällä, että aikooko hän jatkaa heillä. Ei sillä, enhän ole varsinaisesti allekirjoittanut vielä mitään sopimusta sen pääkaupunkiseudun firman kanssa, mutta olen itse asiassa hyvin innostunut siitä. Opin jotain uutta siellä ja se on suoraan teollisuudessa oleva työpaikka, ei ulkopuolinen palveluntarjoaja, joten palkka on todennäköisesti parempi ja sellaista työkokemusta todennäköisesti arvostetaan enemmän (koska teollisuus ja insinöörit ja miesvaltainen ala). Mikä on jotenkin tyhmää.

Mutta ehkä yritän lukea taas vähän. Ideaalitavoitteenani on lukea kaikki muistiinpanot ennen töitä ja sitten saada ne luettua ne kaikki työvuoron aikana vielä toiseen kertaan. Materiaalia on vain niin älytön määrä, että en tiedä, miten muistan kaiken tarpeellisen.