Oli hammaslääkäriaika, johon valmistauduin ottamalla särkylääkkeitä ja rauhoittavia oikein tuhdin annoksen. Pääsin sisään ja kun se hammaslääkäri tökkäsi ensimmäisen kerran sinne suuhuni, aloin vain itkeä. Kysyi, että ottiko se kipeää ja sanoin, että ei. Sitten puhalsi sinne ilmaa ja itkin vähän lisää, ja kysyi taas, että ottiko kipeää, mihin sanoin taas minkä itkultani pystyin, että ei, mutta että minua pelotti aika paljon. Näytin, mikä hammas on ollut kipeä ja kopautti sitä ja kysyi, että ottaako se eri tavalla kipeää kuin jos kopauttaa toista hammasta. Sanoin joo, ja sitten se hammaslääkäri sanoi, että kyllä se on nyt juurihoidon paikka.

Menin paniikkiin, menin vain paniikkiin. Kysein, että eikö ole mitään muuta tapaa, ja hän sanoi, että ainoa toinen tapa on hampaan poisto kokonaan. Sitten menin vähän lisää paniikkiin. Sanoin, että voisiko sitä siirtää, koska nyt en pystynyt. Sanoivat, että no joo, sovitaanko uusi aika vai varaatko itse. Sanoin, että varaan itse, kiitos hei, ja lähdin odotusaulaan. En päässyt ulos asti, koska aloin vain hyperventiloida niin pahasti. Tärisin todella paljon ja vain hyperventiloin, koska en muuta voinut. Yritin istua alas ja tasata hengitystäni. Ei vain tullut mitään, vaan sitten se henkilökunta alkoi kerääntyä siihen kyselemään ja kaikkea. Yrittivät ylipuhua, sanoivat, että ei se oikeasti satu, kun puudutetaan kunnolla ja jos otan tarpeeksi rauhoittavia.

Nyt hyperventilointi alkaa vasta hellittää jotenkuten, mutta heti kun ajattelen yhtään mitään, se alkaa heti uudestaan. Olen ihan hysteerinen ja vain itken ja hyperventiloin ja mietin, että pitäisi soittaa äidille ja kysyä, voisiko hän antaa/lainata rahaa, että pääsisin nukutuksessa hoidattamaan hampaat. Toisaalta laskin, että minulla on tasan 40 tablettia rauhoittavia, eli 600 milligrammaa bentsoja, joten eiköhän jonkun viinan kanssa saisi oikein hyvän hengityslaman aikaan, mikäli ei sitten tulisi pahoinvointia. Toisaalta mietin, että miten muka voisin tappaa itseni nyt, kun kämppäni on ihan sekaisin, sitten kaikki näkisivät, miten törkyinen kämppäni oikeasti onkaan.

Toisaalta voisin siis käyttää kaikki tämänhetkiset käteisvarani, jolla en saisi katettua edes sitä yleisanestesiaa, ja kinua äidiltä lisää rahaa vielä, tai sitten ihan ilmaiseksi - tai no, viinapullon hinnalla - vain päästä näistä kaikista ongelmista kertarysäyksellä. Toisaalta oudosti en ehkä vielä haluaisi, mutta en kestä tätä särkyä, ja ajatus mistään hammaslääkäriin liittyvästä on vain jotain niin todella ahdistavaa, että en vain pysty pääsemään tästä kivustani ilman vajaan parin tonnin rahanmenetystä. Muulla tavoin se ei vain ole mahdollista, sen huomasin tänään. Se ei vain ole mahdollista.

En tiedä mitä tekisin, olen nyt edelleen ihan hajalla, vaikka pitäisi lähteä viemään Jaskan kanssa sitä pianoa takaisin Leevin luo nyt kun vielä ehtii. On jotenkin nurkkaan ajettu fiilis, olen vain ihan tolaltani. Se lähete julkiselta puolelta olisi se ykkösvaihtoehto, mutta en tiedä, voiko aikuiset sellaista saada. Tosiaan työkaverin poika sai lähetteen nukutukseen, joten täysin tavatonta se ei kai ole, mutta kaikki tuntuu niin hankalalta ja vihaan soittamista yhtään mihinkään, etenkään tässä asiassa, koska vain hajoan ihan totaalisesti ja silloin on todella hankalaa puhelimitse hoitaa yhtään mitään asiaa.

Jos nyt kuuntelisi Nightwishia ja laulaisi mukana ja rauhoittelisi itseään niin että tänään saisi vielä soitettua sinne perusajanvaraukseen ja kysyisi tuosta mahdollisuudesta saada lähetettä anestesiaan tämän erittäin pahaksi yltyneen kammon takia ja sanoisi sitten vielä mahdollisimman tyynesti, miten tänään kävi. Sitten vain toivoisi parasta...

"Once upon a time in a daymare..."