Huh, sain gradun johonkin kuntoon torstain deadlineksi ja kun selitin sen lähettäessäni sille graduopettajalle, mitä aion vielä muuttaa ja kysyin, että voinko tehdä ne muutokset vielä niiden hänen kommenttiensa jälkeen, niin hän vastasi siihen ihan asiallisesti, että voin kyllä tehdä. Mutta kommenttien saamista tuosta graduversiosta kammoan silti. Tein kyllä ihan hirveästi parannuksia ja se on kyllä minun mielestäni parempi, mutta minulle tuli edelleen niin kiire, etten ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisin halunnut, minkä lisäksi siitä jäi se "hautumisvaihe" välistä. Yleensä kun teen joitain muutoksia, annan tekstin olla hetken (esim. päivän) ja kun palaan siihen ja luen sen uudestaan alusta loppuun, näen sen taas vähän eri silmin ja havaitsen mahdolliset aivopierut paremmin. Mutta en ehtinyt edes lukea koko gradua alusta loppuun niiden muutosten tekemisen jälkeen ja pelkään, että siellä on jotain, joka on jäänyt minulta huomaamatta.

Mutta sen näkee sitten. Nyt aion kuitenkin pitää viikonlopun vapaana, koska tällä viikolla ne yöunet jäi aika vähiin. Tänään tosin heräsin siihen, kun kännykkä soi. Sieltä firmasta, minne olin laittanut maanantaina sen työhakemuksen, soitettiin ja kutsuttiin haastatteluun! Puhuttiin vähän siitä työstä ja hän kyseli mahdollisesta aloitusajankohdasta ja siitä, miten paljon pystyisin tekemään tunteja syksyllä opintojen jatkuessa, jne. Kyseessä on siis puolen vuoden harjoittelu, mikä on ihan okei. En toki tiedä tässä vaiheessa vielä että voisiko heillä jatkaa senkin jälkeen, mutta tässä kohtaa puolen vuoden harjoittelu alle puolen tunnin kävelymatkan päässä olisi ihan äärettömän huippua. Se soittaja vaikutti todella innostuneelta, joten sinänsä uskon, että minulla on ihan hyvät mahdollisuudet, mutta tietysti yritän olla innostumatta liikaa.

Tietysti myös se haastattelu, joka on ensi viikolla, hermostuttaa myös. Vaikka edellisestä työhaastattelusta on vasta vähän yli vuosi, tuntuu, että se on ollut jossain ihan toisessa elämässä ja että olen unohtanut kaiken mitä olin silloin harjoitellut. Haastatteluun on kuulemma varattu kaksi tuntia, minkä lisäksi toiset kaksi tuntia on varattu testin tekemiseen., eli se on ihan kunnon rupeama. Siitä testin sisällöstä ei puhuttu tarkemmin, mutta ne ovat alalla hyvin yleisiä ja yleensä niissä on vain jokin kirjoitustehtävä. Toki ne testit, joita olen itse tehnyt työhaastatteluissa aikaisemmin ovat olleet lyhyempiä (n. 15-30 min), joten mietityttää, että mitenköhän vaikea tuo testi on. Lisäksi koska tuon paikan tehtäväkuvauksessa mainittiin, että kaikenlainen koodaustietämys on plussaa ja itse (tietysti) mainitsin osaavani Pythonin ja Javan perusteita, on mahdollista, että testi koostuu sekä kirjoitus- että koodausosioista.

Mutta minun pitää yrittää henkisesti valmistautua tähän ja lukea lisää tietoa tästä firmasta, opiskella sitä heidän kolmen sivun mittaista (!!!) työilmoitustaan, jotta osaan keskittyä olennaiseen. Ja pitää yrittää palauttaa mieleen se, miten saan kanavoitua Xenan taas siinä haastattelussa, jotta en vaikuta niin tylsältä, puisevalta, innottomalta tai sieluttomalta. Ja minun pitää hankkia joku web-kamera, koska minun ikivanha web-kamerani ei toimi enää.

Menin sitten tuon puhelun jälkeen takaisin nukkumaan, koska univelkaa oli tosiaan kertynyt tällä viikolla. Tietysti sitten se sama tyyppi soitti parin tunnin päästä uudestaan ja jouduin jo toisen kerran saman aamupäivän aikana skarppaamaan ja yrittämään olla edustava puhelimessa kun aivot ei vielä toimi. Hän oli sopinut haastattelun aikatauluja toisen haastattelijan kanssa ja hän halusi varmistaa minulta vielä minulle sopivat ajankohdat. Ja tietysti sanoin, että joo joo, sopii tietysti, vaikka meneehän se terapian kanssa päällekäin. Mutta minä sitten siirrän sitä terapiaa. Taas.

No, mutta nyt viikonlopun lepään, syön ja nukun.