Onnistuin taas vaihteeksi pahoittamaan äitini mielen ja nyt hän itkee keittiössä. Tein lakon ja kieltäydyin pesemästä mattoja. Tein ensimmäisen maton ensimmäisen puolen, mutta sitten sanoin äidilleni, että se oli ihan turhaa, koska saippua kuivui liian nopeasti. Painepesurilla siis pestään ja siinä on sellainen systeemi, että saa saippuan tulemaan sieltä sen veden kanssa. Tai siis oli. Se sanoi lopullisesti sopimuksensa irti tänä keväänä. Kaikki matot on pitänyt siis pestä uudella taktiikalla: levittämällä mäntysuopaa suoraan siihen matolle. No, sitten kun sitä pitäisi harjata ja jynssätä, niin aurinko kuivattaa sen niihin levitettyihin kohtiin. Mattoihin tulee laikkuja.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Äiti huomautti tuosta minulle, että heidän makuuhuoneensa valkoiset matot, jotka olin pessyt aikaisemmin, olivat laikukkaita ja raidallisia, ja että minun pitäisi pestä olohuoneen valkoiset matot huolellisemmin. Mutta miten minä muka voisin pestä ne huolellisemmin? Minä jynssäsin niitä mattoja ikuisuuden, niitä joista tuli raidallisia. Sen sijaan, että olisin voinut olla tekemässä jotain muuta, halusin auttaa äitiäni pesemällä mattoja ja sitten jynssäsin niitä kädet kipeäksi ja hartiat jumiin. Mutta ei ollut tarpeeksi. Niistä tuli laikukkaita ja huonoja.

 

Mutta ajattelin sitten kuitenkin, että pesen tällä kertaa paremmin. Mutta kun levitin saippuan kastellulle matolle ja kastelin sen jälkeen vielä vähän lisää, matto ja sen mukana saippua kuivuivat törkeän nopeasti ja sitten olisi kuin kuivaa mattoa hinkannut. Ei mitään vaikutusta. Ilmoitin sitten, että turhaa työtä – ei niistäkään tulisi yhtään sen parempia. Sanoin sitten, että äiti voisi pestä mattonsa itse, koska minua ei enää huvittanut.

 

Tekee mieli paiskoa taas tavaroita. Rikkoa jotain. Kirkua ja hajottaa kaikki mahdollinen. Joo, taas se on lapsellinen. Sehän on ihan kakara, joka ruikuttaa kaikesta mahdollisesta. Ei ihmekään, että se joutuu aina olemaan yksin, kerran ainoa asia, mitä se saa aikaan, on paha mieli muille.

 

Nan on nyt Roomassa. Olen kytännyt Rooman säätä. Täällä pitäisi tänään olla itse asiassa lämpimämpikin kuin Roomassa. Siellä on kylläkin varmaan kevät jo pitkällä. Ja Nan tulee kotiin ruskettuneena. Hän varmaan käy Vatikaanissakin, niin kuin NN ja Aksukin. Heidän mielestään sieltä sai tosi hyviä voileipiä, joita he söivät sitten jollain aukiolla.

 

Luin loppuun sen lainaamani kirjan ”Veronika tahtoo kuolla”. Se oli tosi hyvä. Pystyi samaistumaan kauheasti kaikkeen. Ja siinä oli filosofiaakin ja se oli todella mielenkiintoinen. Ajattelin lainatakin yhden kohdan, mutta nyt ei tunnu siltä, että huvittaisi.

 

Viikonlopun olen taas yksin, kun muut lähtee taas mökille. Ihan sama.