Psykologin lausunto

Potilas tuli psykologin vastaanotolle tarkoituksena kartoittaa potilaan kognitiivista toimintakykyä, ja vahvistaa potilaan vahvoja alueita.

Tutkimustilanteeseen potilas suhtautui motivoituneesti ja oli hyvin yhteistyökykyinen. Potilas vastasi mielellään myönteisesti kaikkiin kysymyksiin, vaikkakin vaikutelmaksi jäi, että potilas halusi mielellään olla allekirjoittaneelle mieliksi enemmän kuin kuunnella omia tunteita tai mieltymyksiä. Potilaalla oli kuitenkin vahvat mielipiteet asioissa, hänen ongelmanaan oli niiden tuominen esille hänelle hyvällä tavalla.

Potilaan kognitiivinen suoriutuminen oli kokonaisuudessaan selvästi yli keskitason. Potilas ylsi korkeaan tasoon sekä kielellisellä että suorituspuolen tehtävissä. Potilaan kyky ajatella loogisesti ja suunnitelmallisesti, sekä hahmottamiskyky erittäin hyvät. Kahdessa tehtävässä potilaan suoriutuminen jäi muuhun suoriutumiseen verrattuna keskitasolle. Näissä tehtävissä vaadittiin psykomotorista nopeutta, keskittymistä ja lyhytkestoista muistia. Mitä todennäköisimmin nämä heikkoudet selittynevät potilaan masentuneisuudella.

Yhteenveto:
Älyllisesti katsoen potilaan resurssit ovat erinomaiset. Potilaan ongelmat liittyvät enemmän heikkoon itsetuntoon sekä vaikeuksiin ihmissuhteissa. Potilaan identiteetti yhä selkiintymätön ja osittain tämän vuoksi potilaan oivalluskyky itsensä suhteen rajallinen. Potilas tällä hetkellä päiväosastolla hyvässä hoitosuhteessa kiinni, mikä potilaan itsenäistymisen ja kuntoutumisen kannalta erittäin tärkeää. Riittävän tuen ja kannustuksen avulla potilaan mahdollisuudet voivat olla hyvät.

***

Noin, tuossa oli se lausunto, jonka vuoksi jumitin siellä testeissä. Se tuli joskus viime viikolla, mutta nyt vasta jaksoin kirjoittaa sen koneelle. Huomenna olisi sitten sen lausunnon läpikäyminen. Varmaan kyselen joistain kohdista jotain. Ei ole paljon ihmeellisyyksiä, vaikka en ole välttämättä ajatellut, että pyrkisin miellyttämään muita ihan normaaleissa tilanteissakin ja sillä lailla, että se psykologi olisi huomannut sen.

Tänään olin myös taas lääkärissä. Menin valittamaan siitä hylkäävästä lähetteestä ja pääsin lääkärille aika nopeasti. Hän oli edelleen sitä mieltä, että kyseessä on se glossofaryngeusneuralgia, joka ei siis minun mielestäni sovi oireisiini. Hän kuitenkin käski mennä röntgeniin kuvauttamaan poskiontelot ja sen jälkeen ("kun sieltä ei mitään kuitenkaan löydy") hän lähettäisi minut suu- ja hammaspoliklinikalle.

Ärsyynnyin sitten kauheasti ja valitin siitä osastolla, jolloin joku sitten sanoi, että kannattaa mennä yksityiselle, kun ei se kuitenkaan loppujen lopuksi niin paljon enempää maksa. No, kun osastolta kotiin tultaessa käytiin terveyskeskuksessa röntgenissä, niin minä sitten pyysin samalla potilaskertomukseni.

Oli kyllä hauska lukea. Siis hauska ja hauska, mutta kuitenkin. Se minua hoitanut tk:n lääkäri on näköjään ihan alusta asti ollut sitä mieltä, että kyseessä EI voi olla kolmoishermosärky, koska se esiintyy liian laajalla alueella. Hänestä se on ollut se glosso-juttu. Keskussairaalan päivystävä lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että se on ilmiselvä kolmoishermosärky, joka sopii vieläpä hyvin niihin oireisiini.

Tänään kysyinkin silloin siellä lääkärin tentattavana istuessani, että miksi se keskussairaalan tyyppi oli diagnosoinut sen kolmoishermosäryksi ensimmäisellä kerralla, jolloin se särky oli melkein täsmälleen samanlaista, mutta että nyt se ei tulisi enää kysymykseenkään. Siihen se lääkäri mutisi jotain epämääräisesti, että on olemassa erilaisia mielipiteitä siitä, että voiko kolmoishermosärkyä esiintyä kuinka laajalla alueella ja kerralla vain yhdessä vai useammassakin kolmoishermon haarakkeessa. Siis kiva. Se lääkäri on sitten siis sellainen jästipää, joka on valmis hyppyyttämään potilasta ympäriinsä, koska on itse sitä mieltä, että tila ei voi olla kolmoishermosärky, jolloin sitä ei myöskään pidä hoitaa kuten kolmoishermosärkyä hoidetaan, vaan tehokkaana parannuskeinona saattaisi sen sijaan olla kirurginen toimenpide, joka kohdistuu leukaan.

Niin otin tietoni ja varasin netin kautta ajan yksityiselle lääkärille, neurologille vieläpä. Niin siellä aion kysyä, ja osastolla voin kuulemma uusittaa sitä Lyrica-reseptiäni. Tänään Lyrican annostusta vielä nostettiin hieman - 150 milligrammaa aamulla ja illalla. Elän toivossa, että tuo veisi sen lopunkin kivun pois, jotta saisin olla rauhassa lopulta. Nyt niitä lääkkeitä on vain niin vähän, että ne riittävät vain pariksi päiväksi. Eikä se lääkäri kirjoittanut reseptiä tai uusinut, koska oli sitä mieltä, että ei se luultavasti kuitenkaan auta, mutta kokeillaan varmuuden vuoksi.

Väsyttää.