Jaska oli kämpälläni taas koko viikonlopun. Sunnuntaina illalla kun mentiin nukkumaan, hän sanoi taas sen, että hänestä oli ollut tosi kivaa olla luonani taas. Ehkä se sitten oli niin, että kun viikko sitten "parisuhteemme oli kriisissä", niin kyse oli siitä, että Jaska purki minuun huonoa oloaan. Ja joitain sanojaan hän on jo ottanut takaisinkin. Terapeuttini sanoikin, että otan ehkä liian todesta Jaskan kurjat sanat, mutta en niin todesta hänen hyviä sanojaan. Mutta viikonloppu meni ihan hyvin, rauhoitti oloa sen edellisen huonomman viikonlopun suhteen.

Ja jotenkin yksi typerä asia taas, jonka koen jotenkin rohkaisevana. Ehkä se menee niin, että pelkään jollain tasolla koko ajan sitä, että mitä jos Jaska ei tulekaan takaisin. Ilmoittaa vain taas että haluaa erota ja kaikki on taas ohi. Mutta hän jätti yhdet farkkunsa tänne, kun lähti tänään aamulla. Minä vielä nukuin silloin, niin laitoin hänelle myöhemmin viestiä, että unohtiko hän vai oliko farkkujen jättäminen tarkoituskin. Hän sanoi, että oli tarkoitus, ei jaksanut ottaa niitä tällä kertaa mukaansa. Ihan typerä asia, mutta ehkä se tuntuu minusta kivalta siksi, että se edes hetkeksi huojentaa, koska Jaskalla ei niin kauheasti housuja ole, niin pakkohan hänen on sitten tulla hakemaan ne?

Yliopistolla menee sosiaalisella puolella ihan hyvin, olen jutellut taas ihmisten kanssa, mutta muuten ei mene välttämättä niin hyvin. Yksi kurssi on etenkin aiheuttanut päänvaivaa ihan alusta asti, ja tänään jäi ärsyttämään, kun ilmeisesti monella muullakin on sen kanssa vaikeuksia. Ei vain sellaisia, että ei osaisi tehdä tehtäviä, vaan se lähtee ihan siitä, että ei edes ymmärrä niitä tehtäviä, joita pitäisi tehdä. Ei ymmärrä lainkaan, mitä niissä kysytään ja mitä on tarkoitus tehdäl. Tänään oli yksi tehtävä, jossa piti joidenkin sananmuodostussääntöjen mukaan perustella, ovatko ehdotetut sanat a) olemassa englannin kielessä, b) eivät ole, mutta voisivat olla, vai c) eivät ole, eivätkä voisi olla. Nimenomaan tuossa tehtävänannossa sanottiin, että näiden tiettyjen sääntöjen perusteella, mutta kuudesta esimerkistä kolme oli sellaisia, että ne eivät voi olla olemassa, vaikka eivät rikokaan mitään niistä säännöistä.

Tuntuu huijaukselta, että meille annetaan tehtäviä, jotka ovat todella harhaanjohtavia. Toinen tehtävä oli sellainen, että löytyykö annetusta sanalistasta sanoja, joilla on tämä ja tämä ominaisuus, ja lisäkysyms, että näiden löytämiesi tapausten perusteella laadi sääntö tälle ilmenemiselle. Tuskailin sitä Jaskalle viikonloppuna, että mitä ihmettä, ei yhdelläkään noista sanoista ole sitä ominaisuutta, jonka perusteella seuraavassa tehtävässä pitäsi tehdä joku sääntö. Samaa kysyi joku tunnilla ja opettaja sanoi, että niin, ei yhdelläkään sanoista tosiaan olekaan niitä ominaisuuksia. Se on vain niin turhauttavaa, kun tulee niin epätoivoinen olo, kun ei tajua niitä tehtäviä, ja sitten niissä on vielä joitain jekkuja joukossa. Lisäksi kyse on kurssista, joka on ainoana kevään kurssina yksin 5 opintopisteen arvoinen, kaikista muista saa sitä vähemmän. Silti meillä on kyseistä kurssia vain tunti viikossa, ei luentoja, ei mitään millä meitä valmistettaisiin niihin tehtäviin, vaan pitää itse lukea joku valtava monistenippu ja sitten sen perusteella tehdä tehtäviä.

Ylihuomenna on opintoneuvojan henkilökohtainen tapaaminen, enkä ole palauttanut sitä lomaketta. Tein sen kauhealla kiireellä ja laitoin kansioon, jota pidän mukana luennoilla (jossa on kaikki monisteet mitä tarvitaan) ennen kuin lähdin yliopistolle ja sitten yliopistolla huomasin, että olinkin unohtanut sen koko kansion kotiin. Huomenna ei ole yliopistoa, mutta varmaan pitää mennä pelkästään viemään tuo sinne opettajan lokeroon samalla kun olen menossa terapiaan. Ylimääräinen mutka siitä tulee, mutta se lomakejuttu pitää palauttaa ennen sitä tapaamista, ja mieluiten muutama päivä ennen. Siinä oli muunmuassa kysymys, että mitä mieltä olen omasta opiskelustani tähän asti, ja kirjoitin siihen, että olen ihan tyytyväinen siihen 13 opintopisteeseen, jotka syksyn aikana suoritin (käytännössä 10 suoritettua, yksi hyväksiluettu kurssi), mutta mietin vain että mitenköhän paljon se opintoneuvoja sitä kauhistuu, kun sehän on alle puolet siitä mitä opiskelijoiden pitäisi saada. Ja kirjoitin siihen sitten ne, että olen ollut sairauslomalla ja kuntoutustuella ja että se kuntoutustukeni jatkuukin vielä ainakin tämän vuoden loppuun.

Tänään huomasin lisäksi, että se jokatalvinen vaiva, kolmoishermosärky on ilmeisesti vihdoinkin tulossa taas. On ollut niin leuto talvi, että se ei ole oireillut tähän mennessä, mutta tänään ensimmäistä kertaa huomasin, että siitä vanhasta kohdasta alkaa kihelmöidä ja särkeä, kun kävelen ulkona. Nyt kun on ollut kylmempi, olen yrittänyt välttää liikkumista ulkona, mutta se ei vain oikein ole mahdollista, kun pitää yliopistollakin käydä, ja terapiassa ja kaupassa. Okei, käytän busseja todella paljon, kun minulla kerran on kuukausikortti, mutta silti pitää kävellä pysäkiltä ja pysäkille. Jo minuutissa särky alkaa ja jos tämä nyt lähtee pahenemaan siten kuten aikaisemminkin, ei mene kuin ehkä viikko tai pari, kun se särky ei lakkaa sisällepäästyä, vaan se pahin kipupiikki tulee vasta sisällä ja kestää yhä pitempään ja pitempään. Nytkin vaikka on vasta ensimmäinen päivä, niin nytkin kun olen ollut jo tunteja sisällä, ylähampaat oikealla tuntuvat jotenkin omituisilta, kihelmöiviltä.

Enkä voi sitä ulkonaoloaikaa oikein lyhentääkään, niin pitäisi raahautua taas jonnekin lääkärille, joka voisi taas ihmetellä ja kysellä, ja sitten pitäisi taas aloittaa alusta Lyricojen ottaminen ja nostaa sitä 25mg:stä sinne n. 300mg:aan, joka vasta normaalisti saa kivun olemaan tuntumatta. Ja sitten tulevat taas kaikki epämiellyttävät sivuvaikutukset ja lääkkeet pitää ottaa todella täsmällisesti tai muuten vieroitusoireet alkavat todella pahoina ja todella nopeasti.

Ja taas olen siinä kohtaa, että pitäisi varata aika hammaslääkäriin, mutta olen vain niin kauhuissani, että olen lykännyt sitä, ja nyt sitten alkaa taas tämä hermosärky, joka minun omassa mielessäni käytännössä kokonaan estää hammaslääkäriin menemisen, koska pelkästään koskeminen sille hermosärkyalueelle sattuu. Ja kokemukseni mukaan hammaslääkärit eivät välttämättä sitä usko tai ymmärrä, ja onpahan taas tekosyy lykätä sitä hammaslääkäriin menemistä. Googlasin tänään taas siitä jostain amerikkalaisesta suuvedestä, joka on kehitteillä ja joka käytännössä poistaa kaikki kariesbakteerit suusta yli neljän vuorokauden ajaksi. Siitä julkistettiin joku uutinen jossain josta sen luin, ja silloin se virallinen testaus oli vasta alkamassa. Ja tänään opin, että se testaaminen kestää ehkä vain 18 kuukautta, niin mahdollisesti jo tämän kevään aikana se tulisi myyntiin. Pyrin pitämään huolta hampaistani, mutta silti niitä reikiä tuntuu tulevan. Tai ehkä se reikiintyminen tuntuu niin runsaalta, koska viimeiset tarkastukset ovat olleet kai suunnilleen kolmen vuoden välein. Pelkään jo ihan tarkastukseen menemistäkin.

Vuosi sitten oli tämä sama ongelma, ja vaikka sitten menin yksityiselle, missä kaikki hoidettiin kuntoon, se ei auttanut pelon lievittämisessä. Muka pelkoasiantuntija, vaikka siellä tuolissa istuminen tuntui melkeinpä vielä kauheammalta kuin ihan julkisella. Ja joka kerta max. 25 minuuttia kestävä hoito ja jokaisella kerralla 90€ hintainen rauhoittava lääke etukäteen. Nyt kun olen YTHS:n piirissä, niin aikomus on mennä kokeilemaan sinne, mutta tuntuu, että aina se ensimmäinen kerta uudessa paikassa menee todella huonosti, koska vaikka sanon jo varausvaiheessa, että todella pelkään hammaslääkäriä, niin ilmeisesti se tieto ei joko mene sinne hammaslääkärille asti tai sitten sitä ei oteta tarpeeksi tosissaan, ja ensimmäinen kerta menee siihen, että vain kieltäydyn avaamasta suutani ja itken, ja sitten lähden kotiin ilman että mitään on pystytty tekemään.

Ja tuo pelko tuntuu typerältä, ja se on vaikeaa, koska en halua olla typerä, mutta jotenkin vain niin todella hirveästi pelkään hammaslääkäriä. Nyt kun pelkästään ajattelen asiaa, alan väkisin itkemään, koska pelkkä ajatus asiasta on vain niin kauhistuttava. Kaksi paikattua hammasta on edelleen kipeitä, ilmeisesti nimenomaan siitä paikkauksesta, koska sitä ennen niihin ei sattunut, ja näin tuntuu käyvän melkein aina sen jälkeen kun jotain paikataan. Ja siellä täällä on myös röpelöisiä ja teräviä paikan reunoja, koska rauhoitettuna ja puudutettuna on vaikea välttämättä huomata sellaista, ja en sitten sen jälkeen uskalla sanoa asiasta, koska pelkään, että ne ottavat jonkun surisevan vehkeen ja siiten sitä puuduttamatonta hammasta tasoittavat ja että se sattuu.

Eli ihan hyvää kuuluu toisaalta, toisaalta sitten taas ei. Eero pitää juhlat joskus muutaman viikon päästä, ja olen menossa sinne. Natalia tulee myös, ja nuo ovat ensimmäiset juhlat pitkään aikaan, joissa olen ollut. Lisäksi Eeron kutsussa sanottiin, että voi tuoda avecin, ja kysyinkin jo Jaskalta, että kiinnostaisiko häntä tulla sinne myös. Sanoi, että kiinnostaisi, mutta koska tuo on varmaan aika iso juttu, koska ei hän ei tunne ketään sieltä bileistä, ja Eero ja Natalia ovat sellaista, jota jotkut kutsuisivat ehkä "paremmaksi väeksi" ja se kuulemma epäilyttää Jaskaa vähän. Olisi kuitenkin kiva, että Natalia ja Eero tapaisivat Jaskan, ja että Jaska tapaisi heidät. Niin sanoin Jaskalle, että ei hänen ole pakko sitä nyt päättää ja jos muuttaakin mieltään asiasta myöhemmin, se ei haittaa, ja että aion sanoa Eerolle, että mahdollisesti tuon Jaskan avecina.

En ole käynyt keskuksella pitkään aikaan ja tuntuu, että pitäisi. Salla kyselee vähän väliä, että oletko tulossa keskukselle joskus, koskahan sua näkis, jne. Olen vain vieläkin väsynyt, enkä ymmärrä, miten Jaska jaksaa lähteä sinne omaan kuntoutuspaikkaansa kahdeksalta joka arkiaamu. Monesti hän on yötä kämpälläni ja sitten lähtee täältä sinne kuntoutukseen aamulla ja minä jään nukkumaan. Mennään samaan aikaan nukkumaan ja Jaska vain herää kahdeksalta ja nousee ja lähtee, ja sen ajan, kun Jaska aamulla jotain häärää, olen vain koomassani sängyssä, ja kun oma herätykseni soi tunteja myöhemmin (yleensä menen yliopistolle tai terapiaan kahdeksitoista), tuntuu, että olen vieläkin liian väsynyt, ja yleensä torkutan kännykkää jopa tunnin, jotta saisin nukkua vielä pitempään.

Ja jos olen valmiina vähän etuajassa, sen sijaan, että tekisin jotain hyödyllistä, tai ylipäätään että tekisin jotain, minä vain istun alas ja tuijotan tyhjyyteen. Siitä on vaikea nousta, kun haluaisi vain istua ihan rauhassa. Vähän väliä tekee mieli lintsata, mutta kun se ei vain ole mahdollista, sillä kursseilla saa olla vain muutama poissaolo, ja ne jatkuvat koko kevään ja minun pitää jättää niitä poissaoloja sille varalle että tulen jossain välissä kipeäksi ja oikeasti tarvitsen niitä.

Huomenna terapia taas, ehkä se taas vähän auttaa näihin kaikkiin tuskiini.