Kotona taas ja huomiseksi pitäisi lukea Edgar Allan Poen "The Black Cat", mutta lähinnä olen vain säätänyt Lontoon kuvieni ja videoideni kanssa ja olen kauheissa tärinöissä kasannut "hienon" videon, joka on todella todella hirveätä kuraa, koska se on kuvattu huonolla kameralla, joka ei ole ainakaan tykännyt siitä että se on muutamaan kertaan pudonnut ja joitain osia on irronnut, ja jota raahaan ulkomailla vain sen takia, koska pelkään että se kunnollinen kamerani varastettaisiin. Lisäksi, en osaa kuvata videoita, siis yhtään. Huidon kameran kanssa ympäriinsä ja se ei ole nättiä. Kokeilen, jos saisin jollain koodijutulla sen videopätkän tähänkin... Laitoin toisen version jo Facebookiin, mutta siitä tänne ihan varta vasten leikatussa piti ottaa se oma naama sieltä pois. Ikävä kyllä en videoinut julkkiksia lainkaan, lähinnä sitä tunnelmaa.

Mutta näin julkkiksia! Noin kahden metrin päästä kulkivat Martin Freeman, Ken Stott, Aidan Turner, Luke Evans, Peter Jackson, sitten myös se Azogin näyttelijä (olen huono fani, kun en muista nimeä) ja Evangeline Lilly, mutta ikävä kyllä suosikkini eli Ian McKellen sekä James Nesbit (sekä pikkusuosikki Stephen Fry) eivät kulkeneet siitä kohtaa missä minä olin. Mutta saatan olla Adam Brownin kuvaamassa videossa: hän juoksi ilmeisesti koko vihreän maton päästä päähän ja kuvasi faneja (on siis leffoissa kääpiö Ori ja myös yksi suosikkini). Olin ihan siinä leffateatterin pääsisäänkäyntiä vastapäätä, että kaikki tähdet tuli nähtyä enemmän tai vähemmän läheltä. Mutta en saanut nimmareita, kun tosiaan ei ollut ranneketta (rannekelaiset olivat kahdessa ensimmäisessä rivissä), mutta sentään pääsin sinne vihreän maton ääreen. Jos olisin tullut kymmenen minuuttia myöhemmin, minulle olisi käynyt kuten ties kuinka monelle kävi: olisi sanottu, että ketään ei oteta enää edes jonottamaan. Suomeen pitäisi saada myös tuotua tällaista järjestelmällistä jonottamista.

Tosiaan suurimmat fanit jonottivat rannekkeita ymmärtääkseni 3-4 päivää, mutta minä pääsin niinkin vähällä kuin kuuden tunnin jonotuksella. Tälle suljetulla fanialueelle, joka sijaitsi kaarevan vihreän maton sisäpuolella, pääsi yhteensä n. 1500 fania, mikä on aika vähän, joten olen todella innoissani vieläkin, vaikka se kaikki on jo ohi! Ja siellä oli vartijoita, jotka pitivät "jonokuokkijat" loitolla ja sitten kun oli tultu tulokseen, että kaikki jonottamaan otetut mahtuvat sisään, meidät laitettiin kulkemaan (lue: juoksemaan) kolmen riveissä tiiviissä kimpussa pitkin vihreää mattoa sinne sisäkaarteeseen. Se oli ihan hullua, ja ihan älyttömän siistiä! Jonossa minua ennen oli muunmuassa mies, jolla oli todella hieno Boromirin Gondorin torvi, en ihan kuullut, että miten hän oli sen tehnyt/teettänyt, mutta se näytti ihan oikealta - ja kaiken lisäksi se vielä soi! Se kuulosti mahtavalta myös, hän muutamaan kertaan puhalsi siihen siellä vihreän maton äärellä ja se oli siistiä.

Oli myös upeita faniasuja. Yksikin oli tehnyt tässä kolmosleffan trailerissa näkyvän Thorinin kuninkaallisen haarniskan. Myös jotkut haltia-asut olivat hienoja, joitain heitä haastatelliinkin siihen nettiin tulleessa live-streamissa. Jonottaminen oli myös kivaa, brittiläiset ovat kivoja ihmisiä. Tuntui siinä kun seisoi/istui jonossa kadulla että oli turvallinen olo, vaikka olin keskellä älyttömän isoa vieraan maan kaupunkia (jossa puukotetaan kuoliaaksi n. yksi ihminen joka päivä), minkä lisäksi olin yksin keskellä isoa väkijoukkoa. Mutta ei pelottanut lainkaan, ei tuntunut, että pitäisi pelätä että joku varastaa jotain tai käy väkivaltaiseksi. Juttelinkin jotain edessäni olevan porukan kanssa, joista yksi oli se torvi-mies, minkä lisäksi siinä olivat hänen vaimonsa, ja tämän pariskunnan joku tuttava äiti ja kaksi poikaa. Lisäksi kun tuo tapahtuma oli ohi, menin juttelemaan suomenlippua väkijoukossa heiluttaneelle naiselle ja vaihdettiin muutama sana.

MUTTA. Buutsini eivät ole vieläkään tulleet, haltia-buutsini nimittäin, jotka tilasin Ebay:sta yli puolitoista kuukautta sitten, joiden olisi pitänyt tulla viimeistään viime torstaina. Jos ne vain tulisivat, niin ei tarvitsisi hermoilla niin paljon asun puolesta, vaan voisi keskittyä siihen loppuviimeistelyyn. Siitä tulee muuten hieno. Näin joitain asuja siellä Lontoossa, ja jos niihin vertaa, niin arvioisin asuni olevan keskivertoa parempi. Jotenkin yllätti, miten huonoja ne jotkut "hienojen" joukkoon valitut asut olivat. Yksikin Gandalf oli tehnyt peruukkinsa jostain narunpätkistä. Mutta pitäisi hoitaa jotain muutakin nyt kuin vain näitä leffa-asioita, mutta tuntuu nyt, että tästä sai lisäenergiaa todella pitkäksi aikaa, ja tätä kukaan ei voi tulla ottamaan minulta pois.

Muuten Lontoon matka oli aika keskinkertainen. Hotelli oli kiva, suihkun kyseenalaisuutta lukuunottamatta. Kun siihen suihkun huonoon oveen yhdisti sen, että Briteissä se vesi nyt vain on ihan jääkylmää ensimmäiset 20 minuuttia ja en todellakaan aikonut siinä kekkaloida puolialastomana jossain kaapissa, josta näki käytävään. Mutta pesin hiukset sitten lavuaarissa. Ja koska päätin ihan viimetingassa ottaakin käsilaukukseni toisen mikä oli alunperin tarkoitus, unohdin silmänrajauskynän kotiin, mikä todella ärsytti, mutta sitten tulin tulokseen, että minullahan on musta kuulakärkikynä mukana, ja vaikka joku voisi sanoa, että mitä hulluutta on laittaa jotain kuulakärkikynää lähelle silmää, vaarallistakin, jne. mutta minulle ei siinä kohtaa ollut väliä. Ja se toimi ihan hyvin.

Olisi pitänyt vain laittaa enemmän vaatteita, kun vaikka Lontoossa olikin lämmintä verrattuna Suomeen, niin siinä kuuden tunnin jonotuksen aikana tuli aika kylmä. Ja tänään olen huomannut, että melkein koko kehoa on alkanut nyt vasta pikkuhiljaa särkeä ja jumittaa. Eilinen jalkakipu oli kyllä ihan hirveä, kun pääsin metrossa lopulta istumaan ja kun veri alkoi taas kiertää jaloissa, niin kun se pysäkkini lähestyi, tuntui vain siltä, että en voi jäädä sillä pysäkillä pois, koska olisi aivan liian tuskallista kävellä taas. Hotellilla sitten taas teki mieli itkeä, kun vaikka oli miten fiiliksissä siitä ensi-iltajutusta, niin jalkoihin sattui niin paljon, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Tänäänkin ovat olleet aika kipeät, mutta nyt voi sentään levätä.

Äitini oli käynyt pitämässä huolta rotistani (kun kolmeksi yöksi ei voi kyllä jättää yksin) niin hän oli tuonut mukanaan tekemäänsä lasagnea, niin tänään tarvitsi vain lämmittää sitä kun tuli kotiin. Nyt muihin hommiin ja video on latautunut, joten kokeilen liittää sen tähän.

 

Ja nyt noin tunnin räpeltämisen jälkeen totean, että ei sitä taida tuossa näkyä vieläkään, enkä nyt viitsi enää hukata aikaa siihen, niin tässä on sitten pelkkä linkki.