No niin. Taas perusavaus sellaisena päivänä, kun olen taas jotenkin kasassa.

Kellosta saattaa päätellä, että en tänään mennyt päiväkeskukseen. Heräsin aamuyöllä taas kuten kaikkina öinä tässä kuussa paitsi sitä edellisenä yönä. En saanut nukuttua, menin lukemaan Thomasin laittamat loput paskat Facebookista, sitten pelasin pasianssia ja itkin taas. Sitten nukahdin vähän ennen sitä kuin olisi pitänyt nousta ylös, enkä jaksanut ajatusta siitä, että pitäisi mennä taas päiväkeskukseen olemaan yksinäinen siellä, kun muilla on omat kuppikuntansa, eikä mihinkään päästetä uusia sisään.

Nyt sitten olen kelannut Thomasin käytöstä, enkä vain ymmärrä sitä. Toisaalta tosiaan sattuu ihan hemmetisti, koska hän on aina ollut kiltti ja kaikkia kohtaan reilu ja huomaavainen ja kohtelias ja kaikkea! Sitten minä yritän sovitella ja hän räjähtää. Sanoi kaikkea, että hän ei omista lauantaita, joten jos bileissä ei viihdy, niin sopii sitten jättää tulematta ja järjestää omat bileet, vaikka tuskin kukaan niihin tulee. Sitten hän avautui paljon juomisesta, koska olin ehdottanut yhdeksi lauantaiteemaksi sitä, että ollaan kaikki juomatta. Siitä avautui, että hän haluaa juoda ja kun hän haluaa juoda, niin hän juo. Hänelle tärkein ihminen on hän itse ja tärkeintä oma hyvä olo, eikä hän aio muiden mieliksi siitä tinkiä. Hän on mitä on ja jos ei ole kivaa niin vittu tarvitse tulla enää ikinä mihinkään.

Lisäksi yksi juttu, mitä mietin, oli mustasukkaisuus. Ehkä elättelen taas turhia toiveita, mutta ainakin Thomasilla on jotain tätä yhtä tyyppiä kohtaan. Sanotaan tätä tyyppiä vaikka Jaskaksi. Hän oli se, joka vähän niin kuin pyysi minua ulos samalla kun joskus osaston kahviaikaan sain hänet puhumaan minulle ja sanomaan, että hän ei ollut tykännyt Thomasin bileistä ja että hän ei vain jostain syystä pidä Thomasista ihmisenä.

No, en tiedä sitten miten paljon olen siitä täällä sanonut, mutta olen sitten vielä tätä Jaskaa vähän käyttänyt tehdäkseni Thomasin mustasukkaiseksi. Käytin tyynynä, nojailin häneen, aina kun hän lähti kesken bileiden, menin halaamaan häntä hyvästiksi, jne. jne. Lisäksi halusin tietysti, että hän viihtyisi bileissä, koska hän oli hyvä tyyppi mielestäni ja minä aina haluan että kaikki viihtyisivät. Tämä tyyppi ei myöskään juo lainkaan eikä osallistu juomapeleihin ja sitten usein lähtee siinä vaiheessa iltaa, kun häntä ei enää vain kiinnosta. Ja minä yritän aina saada häntä jäämään.

No, Thomas sanoi minulle moneen otteeseen että ei ole yhtään vihainen, eikä hänellä ole mitään hampaankolossa, eikä hänellä ole mitään Jaskaa vastaankaan. Laskin nyt kuitenkin kaverilleni, että Thomas mainitsi Jaskan ihan nimeltä yhdeksän kertaa sen vuodatuksensa aikana. Kenestäkään muusta tyyppi ei sanonut yhtään mitään.

Lisäksi kun sanoin, että minulla on ollut pari viikkoa huono fiilis, niin Thomas sanoi että hänellä on omat epäilyksensä syyksi: Jaska on taatusti puhunut minulle, miten paskat ne bileet joka viikko on, että sen takia minä tunnen jatkuvasti huonoa omatuntoa ja minulle tulee kurja fiilis.

Hitto, menin Facebookiin kirjautumaan ajatuksena tsekata, mitä muuta Thomas avautui, mutta hän olikin sitten online, joten kirjauduin heti ulos, koska en tällä hetkellä vain kestä enää torjumista. Niin, siis minä tänään sitten pähkäilin vaikka miten pitkään, että mitä hittoa minä nyt teen ja mikä vittu tässä tilanteessa oikein mättää. Lopulta päätin, että hitto, Thomas on kuitenkin niin hieno ihminen, että en heti ole luovuttamassa hänen suhteensa. Kaverimielessä siis, muulla ei nyt ole väliä.

No, kirjoitin sitten hänelle sellaisen hienon viestin. Kysyin aluksi ja lopuksi, että miten hänellä on menoa tällä viikolla, että voisi jossain vaiheessa nähdä? Voitaisiin puhua tai olla puhumatta ja hän voisi opettaa minulle vaikka sitä pokeria, mitä mennään ensi lauantaina pelaamaan. Sanoin, että hän on niin erityinen tyyppi, ainoa varmaan koko maailmassa, joka tietää joitain vuosia vanhoja ihan paskoja mainoksia ja samalla itse päätteli, että Rautapiha-teema on viidesosina. Sanoin, että minulla on ollut kurja fiilis suunnilleen kaikesta - äidin käynnistä ja Stiltonista joka kuoli - ja silloin itsekin työnnän ihmisiä pois ja ilkeilen. Sanoin, että hänelle olen ilkeillyt kai eniten, koska hän on minulle niin tärkeä ja että olen ollut hieman katkera, koska hän ei ole ollut päiväkeskuksessa, vaan olen ollut siellä yksin ja olenkin tuntenut joka päivä oloni niin kauhean yksinäiseksi, että sitä on vaikea kestää. Sanoin, että olen oikeasti pahoillani.

Sanoin, että hänen seurassaan on aina ollut niin kivaa, ja että jos häntä ei tosiaan mikään haittaa eikä hän ole vihainen, kuten sanoi (mitä en kyllä usko, mutta sitä en sanonut), niin otetaan pari viikkoa taaksepäin ja nollataan vähän tilannetta. Sanoin, älä välitä Jaskasta, ei ole sanonut, että vihaisi olla joka viikko bileissä, mutta jos niin onkin, niin Thomasin pitäisi tuntea olonsa vain ylpeäksi, kun on pystynyt järjestämään sellaiset bileet, että ihmiset eivät voi kuin vain tulla.

Sanoin, että pidän hänestä sellaisena kuin hän on, enkä haluaisikaan, että hän yrittäisi olla jotain muuta. Jos hän haluaa juoda, niin se on okei, en ole sitä muilta rajoittamassa, sanoin vain ehdotuksen aiheesta. Sitten sanoin vielä, että hän on ihan ainutlaatuinen, erityinen ihana kultapieni, ihan kaverinakin, ja että en haluaisi, että hän olisi mitään muuta - paitsi onnellinen, sillä sen hän todella ansaitsisi. Sitten sanoin vielä, että en tiennyt, voisinko minä yhtään ymmärtää häntä sillä tavoin kuin hän ymmärtää minua, mutta että uskoin ja ennen kaikkea toivoin, että pystyisin edes jossain määrin. Lopussa taas sitten kysymys, voitaisiinko nähdä joissain merkeissä edes.

Näin. Jos tyyppi vastaa taas jollain hemmetin pitkällä haukkumislitanialla, niin ehkä hajoan. En aio mennä Facebookiin ennen kuin olen psyykannut itseni siihen, että otan vastaan mitä tahansa tuleekin.

***

"To whatever end. Where is the horse and the rider? Where is the horn that was blowing? They have passed like rain on the mountains. Like wind in the meadow. The days have gone down in the west. Behind the hills, into shadow. How did it come to this?"