Tänään oli ensimmäinen arkipäivä varmaan ties kuinka moneen viikkoon, kun olin kotona ennen viittä. Jotenkin on outo olo. Tai sitten vain yritän ajatella, että jotain on vialla, sillä olen menettänyt ruokahaluni tyystin. Ei tule mieleen oikein mitään hetkeä, jolloin olisin menettänyt ruokahaluni näin äkisti ja kokonaisvaltaisesti. Ehkä olen saamassa saman vatsataudin, joka on yhdellä feissaajalla...

Odotan parhaillaan puhelua, jota ei ehkä tule. Vihaan sitä. Olin Huippumalli Haussa Castingissa ja olin ainoa plus-kokoinen hakija siinä Castingissa. Siellä oli se valokuvaaja Sakke, jonka ensimmäinen kommentti minulle oli, että minäpäs olinkin aika iso. Jotenkin on töissä ollut rento fiilis sen jälkeen, kun se oli kokemuksena niin stressaava, että sen jälkeen kaikki tuntuu pikkujutulta. Paikalla oli reilu kymmenen tyttöä minä mukaanluettuna ja kamerat pyörivät koko ajan. Lopulta tuli sitten eteen se hetki, kun piti kävellä kohti kameraa ja Sakkea, minkä jälkeen oli hetken juttelu hänen kanssaan, minkä jälkeen oli catwalk, minkä jälkeen oli lisää juttelua.

Esittelin siis itseni ja sanoin, että olin suunnilleen vuoden harkinnut hakemista ohjelmaan. Kävely meni minusta ihan hyvin, joten kun Sakke kysyi minulta, mitä mieltä olin siitä, en kokenut aiheelliseksi valehdella. Hänen mielestään se sujui todella epävarmasti ja hänen epävarmansa tarkoitti ilmeisesti huonoa, sillä hän sanoi, että minun kokoiseni tytön on erityisen tärkeää olla itsevarma. Siihen minä sitten sanoin, että saattaa olla että keskityin kävelyssä liian teknisiin asioihin (hartiat taakse, jne.) enkä siihen itsevarmuuteen, mutta että siinä itsevarmuus-puolessa ei ole mitään vikaa mielestäni.

Jotenkin tuntui hienolta, että syömishäiriöpuolestani huolimatta pystyin sanomaan jotain tuollaista täysin rehellisesti. Lisäksi kun hän ihan aluksi sanoi vähän epäuskoisena, että kylläpäs minä olin iso, niin sitäkään en ottanut mitenkään verisenä loukkauksena, vaan sanoin vain olevani plus-kokoinen hakija. Ehkä kävelyni oli surkeaa, mutta yritin ryhmäkävelyn (kaikki ryhmäni tytöt kävelivät peräkkäin lavalle ja pois) aikana panostaa siihen itsevarmuuteen.

Kun tulin kotiin ja kokeilin ottaa itsestäni kuvia kameralla, koska Castingissa jokaisesta otettiin kuva hakulomakkeen kanssa ja pelkäsin niin, että olin näyttänyt typerältä. Kuitenkin kaikki kuvat (ei poseerausta) näyttivät hyviltä, koska olin meikannut itseni huolellisesti. Siis tämän blogin aikana olin aiemmin ihan varma, että näytin kauhealta ja itkin sitä, miten koskaan en voisi olla kaunis. Mutta nyt, vaikka olen kymmenen kiloa painavampi, koen näyttäväni kauniilta. Tänään oli ensimmäinen käynti uudella psykologilla ja piti tiivistää elämäni. Piti myös yrittää tiivistää se muutos, jonka koin osaston aikana. Käytin ilmaisua, että olin "oppinut elämään" ja että olin oppinut ehkä sen, että kaikki ihmiset eivät olekaan pahoja. Selitin myös sitä, miten aluksi pystyin nukkumaan vain istualtaan, mutta loppuaikoina saatoin maatamaata sohvalla ilman vaikeuksia.

Castingissa sanoivat ilmoittavansa semifinaali-Castingiin valituille "alkuviikosta", joten olen odottanut puhelua koko päivän. Joillekin oli soitettu jo eilenkin. Keskiviikkona on se toinen Casting niille valituille ja se on ihan Helsingissä, joten luulisi, että suurimmalle osalle olisi ilmoitettu jo tänään. Joten vaikka toivoinkin, että minulla olisi ollut hyvät mahdollisuudet plus-kokoni takia (koska ovat mainostaneet sitä, että tänä vuonna ohjelmassa olisi plus-malli) sillä hakijoita on koko Suomessa ehkä ollut n. 100, joista plus-kokoisia mahdollisesti vain kymmenkunta tai jopa vähemmän. Yhdestäkään toisesta plus-kokoisesta hakijasta en edes tiedä, mutta jos suhteutan sen käymäni Castingin mukaan (1/16) ja nostan vielä siitä vähän, niin luulisi, että sellainen se luku olisi. Ja jos kuvitellaan, että siihen kakkos Castingiin otettaisiin vähintään kaksi plus-kokoista, niin se tarkoittaisi minulle jo 20%:n todennäköisyyttä saada se soitto sieltä.

Nyt tulee "Saimin Enkelit" ja vaikka yleensä pidän malliohjelmista, niin tätä vihaan. Ne on niin superlaihoja tikkuja ja selittää, kuinka heidät "löydettiin", kun joku oli 14-vuotias ja kaikki on pyytäneet malliksi, jne. jne. Joo, sellaista mallius on, mutta jotenkin ne mallit tuntuvat NIIN teennäisiltä, että minua vain ärsyttää. Ajattelin etukäteen, että tykkäisin ohjelmasta, mutta en tykkää. Yhtään. Kun sitä katsoo ensimmäiseen mainoskatkoon astikin, niin tekee mieli jo mennä ja läimiä vähän asennetta niihin tyttöihin. Äh.

Mutta ehkä menen odottamaan sitä puhelua, ja jos pääsen ohjelmaan, niin tuskin saan siitä kuitenkaan mitään kertoa ja kun henkilöllisyyskin olisi kiva jotenkin säilyttää salaisena. Mutta jos/kun sitä soittoa ei tule, niin varmaan haen kesäksi malliksi jotain toista kautta. Ja voinhan hakea ensi keväänä sitten ihan "normaalikokoisena" tuohon ohjelmaan, vaikka ehkä olisin mieluummin tykännyt olla plus-kokoinen, niin olisi saanut ravistaa sellaisten ihmisten ajatusmaailmaa, että mallius on vain sairaalloisille ja laihoille, sillä vaikka minusta laiha on kaunis ja ehkä kauniimpikin, niin minusta on hienoa, että nykyään on "isojakin" malleja, esimerkkinä Amerikan Huippumalli Haussa -ohjelmassa kilpaillut ja voittanut Whitney.

Tuli taas kauhea kannanotto ja valitus. Ja lopultakin, kun ei tarvitsisi enää laihduttaa niin tiukalla aikataululla, niin minulla ei ole lainkaan ruokahalua, vaan minun pitää oikeasti pakottaa itseni syömään. Siitä huolimatta olen tänään syönyt vain töissä pienen annoksen riisiä ja kana-paprikakastiketta ja kotona... No, olen juonut melkein mukillisen Coca-Colaa, syönyt muutaman karkin ja syönyt vähän suklaajäätelöä. Oli pakko käydä kaupassa kun oli aikaa ja ostaa kaikkea tuollaista, kun olen huolissani siitä, että en saa lainkaan tarpeeksi kaloreita. Ennen olisin ollut sitä mieltä, että jes, mutta haluaisin pitää laihdutuksen aisoissa ja säilyttää lihakset ja ehkä lisätäkin niitä.

Vittu, pakko kääntää kanavaa, kun noilta tyypeiltä kysytään joka paikassa, että miksi haluat malliksi ja ne sanoo, että "daa, kun mä tykkään lukee muotilehtiä"! Minulla oli sentään hyvä hakemus, kun selitin haluavani malliksi, koska olen itse valokuvannut ja minua kiehtoo se, miten yhdellä kuvalla pystyy kertomaan niin paljon ja jos malli muuttaa asentoa tai ilmettä ihan hieman, niin sitten kuvan tunnelmakin voi muuttua täysin. Mutta ei kun muuta kautta malliksi - milloinpa minä olisin päässyt sitä tietä, joka olisi helpoin.

Rotat voi paksusti ja tässä kuussa toivon, että minulla on varaa ostaa sänky!