No niin. YO-kirjoitukset ovat huomenna, joten paniikkikirjoitukset ovat sallittuja? Olen kyllä muutenkin tunkenut monta kirjoitusta samana päivänä jo ties miten pitkään, mutta joo... Olen jotenkin enemmän palasina kuin normaalisti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämä kirjoitus ei liity oikeastaan mitenkään kirjoituksiin. Se liittyy oloon, joka minulla on, jota minulla ei kuitenkaan kuuluisi olla, koska minä en ole tehnyt yhtään mitään väärin. Se on siitä karkkien sekoituksesta. Joo, mainitsin siitä vain lyhyesti, vaikka se vaivaa minua kauheasti. Sillä toisella tytöllä, neiti JT:llä, oli hieman enemmän karkkeja, joten periaatteessa se olisin ollut minä, joka olisin hyötynyt tuosta sekoituksesta.

 

Neiti HR ja MM vastasivat karkeista. He olivat pakanneet karkit niin, että jokaisen tilaamat karkit olivat yhdessä isossa muovipussissa ja siihen pussiin oli kiinnitetty teipillä sen henkilön nimi, jonka karkkeja ne olivat. Minä olin juuri juttelemassa Nanin kanssa, kun neiti HR huikkasi minulle, että ne karkit pitäisi hakea nyt. No, Nan sitten tuli katsomaan, kun menin luokkaan, joka oli täynnä muovipusseja. Yritin etsiä omaa nimeäni, mutta karkkejaan myös hakemassa ollut neiti PM löysi sen ensin ja osoitti sen minulle. Ja minä tarkistin: siinä oli tosiaan minun nimeni. Nappasin sen muovipussin ja häivyin käytävälle. Näytin pussia Nanille ja selitin, miten paljon karkkia siinä oli ja miten paljon olin maksanut niistä. Nan sanoi, että minun pitäisi keksiä niille sitten penkkareita varten joku hieno musta nyytti, johon laittaa ne. Nan piti pussia sillä aikaa, kun minä yritin tehdä sille tilaa repustani. En tarkistanut sisältöä, koska olin keskellä käytävää ja minä olen vähän hassu kaiken syötävän suhteen julkisesti. En vain halua, että ihmiset katsovat minuun ja ajattelevat minua syömässä jotain. Minä itse ajattelen niin joskus ja se kuvottaa minua. Joten en tarkistanut pussin sisältöä. Se oli solmittu kiinnikin, joten tungin sen vain reppuuni.

 

Ja sitten ruokalassa neiti JT tuli kysymään, että onkohan käynyt niin, että meidän karkit on vaihtuneet, koska hänellä on jonkun muun karkit ja hän kysyi neiti HR:ltä ja he katsoivat listasta, että siinä oli täsmälleen ne karkit, jotka minä olin tilannut. Sanoin sitten, että en ollut tarkistanut koko asiaa. Sanoin, että se olisi mahdollista ja lupasin tarkistaa asian. Nan oli tietysti tuolloinkin kanssani ja heti kun neiti JT oli häipynyt, minä sanoin Nanille, että olisi pitänyt sittenkin tarkistaa ne.

 

Ruokailun jälkeen Nanilla loppui koulu ja hän alkoi pukea takkiaan päälle. Minä sanoin meneväni jo. Sanoin, että kun piti mennä vaihtamaan ne karkitkin vielä. Nan sanoi, että eihän se minun vikani ollut: muut olivat söhlänneet, en minä. Minä totesin siihen vain: ”Joo. Nähään.” Sitten häivyin. Vaihdoin karkit neiti JT:n kanssa ja kukin sai oikeat karkit. Neiti HR varmisti vielä tilanteen ja selitti sitten huojentuneena kaikille, että minun ja neiti JT:n karkit oli sekoittuneet.

 

Se tuntui aika pahalta. En tiedä edes miksi. Tuntuu vain melkein siltä, että olisin varas. Minä en tietenkään yrittänyt ottaa kenenkään muun karkkeja, vaan pelkästään omani ja kyseessä oli pelkkä erehdys. Nan, joka oli kanssani silloin, kun sain karkit ja kun neiti JT tuli sanomaan, tietää, että kyse ei todellakaan ollut siitä, että olisin yrittänyt tietoisesti ja salaa viedä enemmän karkkia kuin mistä olin maksanut. Mutta kun sain tietää, että noin oli käynyt, se tuntui minusta kamalalta. Tuntui, että olisi pitänyt heti sillä hetkellä, kun sain karkit, tarkistaa, että ne todella olivat oikeat. Minä ajattelinkin sitä, mutta en tarkistanut!

 

Ja nyt kaikki kuitenkin ajattelevat, että minä tein sen tahallani. Että huomasin kyllä, miten oli käynyt, mutta en vain halunnut korjata asiaa. Tai siis, kuinka joku voi olla huomaamatta? Kaikki siis ajattelevat, että olen varas? Olen ahne ja halusin varastaa jonkun karkkeja? Se, että he ajattelisivat, että yritin varastaa jotain, olisi jo tarpeeksi paha, mutta karkkeja? Minä en halua olla missään tekemisissä minkään syötävän kanssa.

 

Minä en voi mennä edes kauppaan ostamaan karkkipussia tai mitään, koska minä en halua olla missään tekemisissä sellaisen asian kanssa. Oli jo tarpeeksi inhottavaa tilata karkkia koulun kautta, mutta että sitten satuin vielä olemaan ainoa, jonka karkit sekoittuivat jonkun toisen kanssa. Minä niin vihaan kaikkea tuollaista. Etenkin se, että kyse oli juuri karkeista, tekee asiasta vielä inhottavamman. Minä en voi edes katsoa niihin minun oikeisiin karkkeihini, kun tuo ajatus vaivaa minua niin paljon.

 

En minä tiedä edes miksi. Okei, olisi pitänyt tarkistaa, mutta en tahallani jättänyt tarkistamatta tai mitään. Niin kuin Nan sanoi, sehän oli niiden pakkaajien moka, kun he olivat laittaneet nimet väärin, ei minun. Mutta miksi se vaivaa minua? Miksi se tuntuu näin inhottavalta? On kauhean syyllinen olo, vaikka minä en tehnyt tietoisesti mitään väärää. Miksi miksi miksi?

 

Päätä alkaa särkeä taas ja tuntuu siltä, että kuume alkaa nousta. Pitää lähteä soittotunnille.