Joo. Kirjoitin etukäteen hyvin asiallisen ja mielestäni ystävällisen, mutta silti jämäkän viestin sille uudelle kaveri-ihmiselle, että minua välillä stressaa se, että hän lähettää niin paljon viestejä niin usein ja että haluan kyllä oppia tuntemaan häntä ja hän vaikuttaa kivalta, mutta että tällä hetkellä se viestittelyn intensiteetti tuntuu vain vähän liialta. Selitin sen saman mitä täälläkin, että ymmärrän, että tämänhetkinen karanteenitilanne on varmasti hankala ja että erokin on jättänyt taatusti aukon arkeen, ja haluan kyllä tukea häntä, mutta että ollaan tunnettu noin kaksi viikkoa ja minusta tuntuu välillä ikävästi siltä, että hän haluaa vain kertoa niitä asioita jollekulle sen sijaan, että hän oikeasti haluaisi tutustua minuun. Sitten vielä sanoin, että en tarkoita mitään pahaa vaan että koin, että se on tarpeen sanoa nyt tässä vaiheessa, jotta voitaisiin kehittää kaveruutta tavalla, joka sopii meille molemmille. Lopetin viestin sanomalla, että viestittely kerran tai pari viikossa on ihan okei ja korostin vielä, että oikeasti haluan oppia tuntemaan häntä ja että vaikka en aina vastaisikaan heti, se ei tarkoita, ettenkö haluaisi jutella hänelle, vaan pelkästään, että teen silloin jotain muuta tai tarvitsen hieman omaa aikaa, ja että vastaan hänelle kyllä jossain vaiheessa.

No, vituilleenhan se meni. Ensiksi hän vastasi, että ei ollut lainkaan tajunnut että voisin tuntea oloni epämukavaksi ja pahoitteli, sitten hän laittoi viestin, että hän nyt vain on luonteeltaan avoin ihminen ja että miten muutenkaan ihmisiin voisi tutustua kuin juttelemalla ja että ei ole hänen vikansa, jos koen, että viestittely meidän välillä ei ole tasapainossa, kun yhtä laillahan minullakin on oikeus (kyllä, hän käytti sanaa "oikeus") löpistä hänelle juuri niin paljon kuin haluan. Ja sitten hän sanoi, että eihän hän ole missään vaiheessa sanonut, että minun pitäisi vastata viesteihin heti ja että jatkossa hän laittaa viestiä minulle vain kun minä viestittelen takaisin. Ja sitten hän laittoi viestin, että kiitos vitusti, kun sain hänet kuulemma itkemään ja ajattelemaan, että hän on ihan paska ihminen ja että hänen ei ikinä kannattaisi puhua kenellekään mitään eikä toivoa, että hän voisi ikinä saada uusia kavereita.

En oikeasti tiedä, mitä minun pitäisi ajatella. Toisaalta sympatisoin, mutta enimmäkseen tuostakin koko viestitulvasta tulee vain jotenkin vähän kiusaantunut olo. Ei kauheasti muita tunteita, kun kyseessähän on kuitenkin käytännössä vieras ihminen! Ja mietin, että jos hänellä ei vaikuta olevan liiemmin kykyä itsereflektioon eikä hän tajua lukea sosiaalisia tilanteita lainkaan ja sekä suuttuu että alkaa itkeä jos asian sanoo suoraan, niin tuleeko se muuttumaan siitä vaikka oppisinkin tuntemaan häntä paremmin? En halua aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä, mutta en halua mitään feikkikaveriutta, josta en itse saa mitään irti. Kun eikö kaveruuden pitäisi olla sellaista, että molemmat saavat siitä itselleen jotain? Joten jos kahden viikon tuntemisen jälkeen omien rajojen vetäminen saa hänet kyyneliin, niin se ei ole kovin hyvä merkki. Se ei tunnu lainkaan kohtuulliselta reaktiolta tilanteeseen nähden.

Toki tiedostan tilanteen ironisuuden, koska itsekin ylireagoin tilanteisiin ihan jatkuvasti, mutta en sentään vyörytä sitä muiden niskaan. Ainakaan nykyään. Ainakaan kovin usein.

Oho, lisää viestejä pukkaa tulemaan, nyt tekstiviestillä. No, eipä tarvitse päättää enää, että pidänkö tämän ihmisen elämässäni vai en. Valtava tunteenpurkaus siitä, että miksi minunkaltaiseni ilkeä ihminen edes etsii kavereita ja että näkeehän hän siitä minun Whatsapp-profiilikuvastakin, että olen ihan vitun ruma ja lopuksi vielä toteamus: "Jos näet mut jossain, on parempi, että kipität muualle". Ja keskisormiemoji. Okei.

Joo, eli vaikka minä välillä koen itseni epävakaaksi, niin en minä nyt sentään ihan noin käyttäydy. Vähän tosin nyt olo tuntuu tärisevältä ja muutenkin pahalta, koska siinä viimeisessä viestissä oli sellainen ikävän uhkaava sävy ja se sai minut kai vähän pois tolaltani. Ja näköjään hän oli estänyt minut Whatsappissakin, niin en voi edes laittaa hänelle mitään viestiä enää. No, poistin kaikki viestit ja estin hänet myös, koska en halua enää lisää viestejä häneltä. Turha niitä vanhojakaan viestejäkään on säilöä, kun hän alkoi niin ikäväksi.

No, yritän ajatella, että tämä on vain yksittäinen vastoinkäyminen ja unohtaa sen. Ja pidin puoleni ja asetin omat rajani ja edelleen olin mielestäni ystävällinen mutta jämäkkä. Ja ehkä voin luottaa jatkossa vähän enemmän intuitiooni ihmisten suhteen, kun alusta asti tästä ihmisestä tuli sellainen "outo" fiilis ja loppujen lopuksi kävi ilmi, että hän ei ole kovin vakaa, vaan saattaa päätyä jopa uhkailemaan. Ja sekin, miten se hänen viestiensä sävy muuttui tänään pikkuhiljaa jokaisen viestin jälkeen, kun aluksi hän vaikutti olevan yllättynyt ja pahoillaan, sitten hän selkeästi siirtyi puolustuskannalle, sitten itsemollaamiseen ja lopulta loukkauksiin ja uhkauksiin. Luulisi, että normaali ihminen olisi jossain kohtaa pysähtynyt miettimään tilannetta tai edes odottaisi, että minä sanon jotain, mutta taas minä olin aika lailla tarpeeton toimija tässä "riidassa", koska en tosiaan ehtinyt missään vaiheessa laittaa mitään viestiä takaisin. Mutta ainakin asetin nämä rajani nyt ja tämä kaikki tuli esille tässä vaiheessa, eikä sitten vasta joskus myöhemmin. Eli ehkä voin ajatella, että tämä oli vain osoitus siitä, että välillä oikeasti on tarpeen vetää omat rajansa ja että joskus on vain parempi olla olematta toisen kanssa tekemisissä.

Mutta ehkä en anna jatkossa uusille ihmisille puhelinnumeroani näin nopeasti. Tai ollenkaan. Olisipa jo perjantai ja terapia, koska vaikka kauheasti yritän suhtautua tähän sivistyneesti, on tosi kurja fiilis. Pitääkö tässä vielä alkaa pelätä sitäkin, että joku nainen käy minun kimppuuni jossain ulkona? Koska siltä nyt vähän tuntuu. Mutta varmaan siinä oli kyse vain tunteenpurkauksesta ja hän ei oikeasti tarkoittanut sitä ja varmaan hän vain unohtaa pian koko jutun, niin ehkä olen ihan turvassa. Jotenkin alan miettimään, että joku pieni yksinäisyys silloin tällöin on ehkä sittenkin ihan fine.

Että tällaista tänään.