Ah, viikonloppu taas. On mennyt ihan hyvin tällä viikolla ja etätyöpäiviäkin on alkanut olla. Ja sen jälkeen kun silloin pari viikkoa sitten menin sanomaan sille insinööripomolleni, että kun ei ole mitään tekemistä, hän on vyöryttänyt päälleni kaikenlaista. Joku voisi stressaantua, kun koko ajan tulee jotain uutta vanhojen juttujen päälle, mutta minusta se on vain kiva. Tänäänkin joku designeri ja insinööri tulivat kysymään, että olenko miten kiireinen, kun jotain oli mennyt jossain prototyypin tilauksessa pieleen, kun nämä eivät olleet ilmeisesti osanneet kommunikoida, mitä he siihen prototyyppiin haluavat. Sanoivat, että se meidän insinööripomo oli sanonut, että pyytävät minua tekemään siihen jonkun dokumentin. Se on tosi kiva. Ja tällä viikolla lupauduin myös oikolukemaan yhden toisen insinöörin kirjoittamaa tekstiä, mikä on ollut jotenkin tuskallista, kun nähtävästi tämä insinööri on päättänyt, että englannin kielessä ei ole niin tarkkaa, onko siinä käytetty artikkeleita vai ei. Se on 50 sivun dokkari, jossa tosiaan niitä artikkeleita ei liiemmin ole. Sen kirjoittanut henkilö ei nähtävästi myöskään ymmärrä eroa possessiivi s:n ja monikon s:n välillä, eikä myöskään pilkuta yhtään mitään. Hän on myös keksinyt ilmeisesti itse ui-elementeille omia nimityksiä, sen sijaan että käyttäisi niiden oikeita nimiä (esim. selain, valikko, ikkuna, välilehti). Se on tuskaa, mutta toisaalta kivaa vaihtelua, kun ei tarvitse rääkätä omia aivojaan etsimällä juuri sitä ihanteellisinta tapaa ilmaista joku vaikea asia.

Eilen ja tänään puhuttiin vähän sen insinööripomon kanssa mahdollisesta jatkosta tuossa firmassa. Kovasti hän on puhunut, että "sitten syksyllä jos jatkat meillä, niin voit tehdä sitä ja tätä ja tuota", mutta nyt kun puhuttiin asiasta, hän sanoi, että hän ei lupaa mitään. Mikä tietysti kuulostaa hieman stressaavalta, koska keskiviikkona irtisanouduin siitä puhelinasiakaspalvelutyöstä. Ei sillä, vaikka en jatkaisikaan tuossa firmassa, niin en olisi kyllä varmaan siltikään mennyt takaisin puhelintyöhön. Ja yksi ulkoisen palveluntarjoajan kirjoittaja, jonka kanssa minä ja Arrow ollaan tehty nyt töitä, sanoi jo meille, että voi kyllä suositella meitä myös niille hänen oman firmansa päättäjille, koska he tarvitsevat aina lisää kirjoittajia.

Tuntuu, että minä ja Arrow ollaan tähän mennessä tehty ihan hyvä vaikutus. Minä olen saanut jotenkin enemmän vastuuta kuin Arrow, mikä on minulle ihan fine. Kyllä minä edelleen stressaan siitä, että en vain astuisi kenenkään varpaille, mutta toivon että pystyisin tekemään silti hyvää jälkeä. Tähän mennessä työ on ollut ihan leppoisaa, edelleenkään mikään ei hirveästi stressaa, vaan olen pystynyt tekemään mielestäni hyvää jälkeä ilman, että minun on täytynyt ajaa itseäni ihan loppuun.

Arrown kanssa menee edelleen ihan hyvin, eli kumpikaan meistä ei ilmeisesti ole ärsyttänyt toista ainakaan ihan hulluuden partaalle. Mutta kyllä mielelläni näkisin myös muita ihmisiä välillä. Ensi viikolla pitäisi olla yhteishengaus niiden opiskelijoiden kanssa, mutta katsotaan, mitä siitä tulee. Noin puolet olisi tulossa, mutta kun miettii, että minä ja Arrow ollaan siitä puoliskosta noin kolmannes, niin... Lester ehkäilee - hän aina ehkäilee ja välillä tulee ja välillä ei. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa vain päättää, mitä tekee seuraavalla viikolla? En tiedä, jotenkin koen, että olisin jotenkin taas menettämättä mielenkiintoa mihinkään romanssiin. Mikä on toisaalta juuri sitä, mitä olen halunnutkin, mutta toisaalta vähän harmi, koska olihan se viime lukuvuosi toisaalta kiva, kun oli sitä pientä ihastumista.

En tiedä. Kai toisaalta se voi johtua siitä, että tunnen oloni erittäin epäviehättäväksi. Kaiken järjen mukaan se viehättävyyteni/epäviehättävyyteni ei ole voinut muuttua kovin radikaalisti, mutta omasta mielestä peilikuva näyttää ihan eriltä. Kai se johtuu osittain siitä, että minusta tuntuu, että en ole pitänyt huolta itsestäni. Sen lisäksi mitä kävelen työmatkalla tai viikonloppuna, en ole oikein tehnyt mitään urheilullista. Tasapainoharjoittelu on jäänyt, samoin hulahulailu, enkä ole käynyt uimassakaan. Olen syönyt myös vähemmän kasvispainotteisesti ja varmaan epäterveellisemminkin. Kai kaiken pohjalla on se, että olen useimpina päivinä vain todella väsynyt. Kun tulen töistä kotiin, usein päätä jo särkee ja mieli on ihan sumea, joten ei tule mieleenkään tehdä mitään mitä ei ole ihan pakko.

Olen toisaalta kyllä varmaan tottunut myös siihen matkustamiseen. Odotin kauheasti niitä etäpäiviä, mutta nyt kun niitä on ollut, olen huomannut, että ne eivät olekaan niin paljon helpompia kuin luulin. Kun vaikka olenkin kotona, niin teen silti ihan sen saman määrän töitä. Ja se tuntuu vain pitemmältä, kun mitään ei tapahdu, ei ole muita ihmisiä tai maisemanvaihtoa lounaan aikana, vaan sama huone, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Ja vaikka olen laskenut, että etäpäivänä minulle jää viisi tuntia enemmän vapaa-aikaa, tuntuu, että en saa mitään järkevää aikaan.

Mutta olen tykännyt kyllä tuosta työstä. Edellisessä työssä tuntui usein siltä, että vaikka teen parhaani ja annan kaikkeni, se ei vain ole tarpeeksi. Mutta nyt sekin yleensä riittää, että teen jonkin asian vain huolellisesti omaan tahtiini. Ei tarvitse kiirehtiä, eikä tarvitse antaa kaikkeansa joka päivä. Se ulkopuolinen kirjoittajakin sanoi meille, kun Arrow liittyi väliaikaisesti osaksi sitä minulle vähän niin kuin omaksi annettua projektia, että älkää stressatko tästä, jos jokin ei suju, koska hänen mielestään meitä ei harjoittelijoina pitäisi jättää sillä lailla yksistään vastuuseen jostain asiasta, kun ne vastuuinsinöörit ovat lomalla. Ja kuulemma niin ei pitäisi tehdä kokeneemmillekaan kirjoittajille. Sinänsä kyllä olen samaa mieltä, kun kyllähän minusta on ainakin välillä tuntunut, että minut on nyt heitetty uima-altaan syvään päähän ja katsotaan, että pysynkö pinnalla. Toisaalta sitten ei haittaa, koska vastuu tuntuu kivalta ja koen, että saan hyvää jälkeä aikaan. Jotenkin tosi jännää luottaa itseensä näin.

Kirjatentti on vihdoin ohi ja siinäkin innostuin vain lörpöttelemään, kun ne kysymykset mahdollisti sen. Ja opettaja tykkäsi ja sain vitosen. Ja nyt olen sen innoittamana yrittänyt aloittaa lukemaan etukäteen jo seuraavaan kirjatenttiin, että saisin jotain opintoja pois syksyltä / seuraavalta vuodelta.

Huomenna äiti ja Veli tulevat käymään. On ihan kiva nähdä Veljeäkin pitkästä aikaa. Mutta nyt sitä kai pitäisi mennä jo nukkumaan. Tai ehkä repäisen ja käyn vielä kävelyllä. Eihän sekään nyt mikään repäisy olisi, mutta tyhjää parempi varmasti. Huomenna saa sitten nukkuakin vähän pitempään.