En mennytkään eilen Thomasille. En käynyt suihkussa tai pessyt tukkaani. Jaskaltakin kysyin yksityisesti viestillä, että onko menossa Thomasille. Sanoi siihen, että ei, mutta että sinua Amia olisi tosi kiva nähdä. Sanoin "mm" ja kirjauduin ulos. Laitoin bilekeskusteluun, että kun muita ei näköjään ole tulossa, niin en viitsi sitten itsekseni mennä Thomasia kiusaamaan. Thomas sanoi "juu".

Itkin koko illan. Katsoin telkkarista jotain paskaa ja yritin laulaa netin karaokejuttujen avulla biisiä "Hallelujah", jotta oppisin sen niin, että lopultakin voisin laulaa jotain karaokebaarissa, kun kuitenkin sinne mennään taas joskus. Ja minä haluan laulaa, kun se lievittää kipua. Ja haluan yllättää muut, koska nyt ovat vain sillä raiteella, että olettavat automaattisesti, että Amia ei laula, eivätkä enää edes kysy tai ehdota.

Ai niin, olen unohtanut sanoa, että nyt olen taas siinä historiallisessa "nollapainossani", eli painan sen verran kun painoin lukiossa. Ruoka ei oikein maistu vieläkään, mikä on hyvä. Jos en voi olla onnellinen, niin parempi sitten olla edes nätti.