Hajosin taas vaihteeksi. Jaska laittoi meidän suhteen "tauolle" ja on keskittynyt nyt "omaan elämäänsä", eli tietokonepelin pelaamiseen. Mut siitä en hajonnut. Olen ollut ihan poikki, melkein niin kuin Kuopiossa silloin. Eilen yritin piristää mieltäni menemällä shoppailemaan, mutta kaupassa alkoi heikottaa ihan järjettömästi, talutin pyörän melkein koko matkan kotiin, kun en vain jaksanut polkea.

Tänään sitten jaksoin vain juuri ja juuri nousta ja taas talutin pyörää melkein puolet matkasta päiväkeskukseen. Tulin todella myöhässäå ja ihmiset kyselivät, että nytkö vasta tulit. Sanoin, että juuri ja juuri pääsin perille, kun väsytti niin kauheasti. Vitsailivat ja sanoivat, että meinasitko nukahtaa kesken ajamisen. Sitten yritin selittää, että ei, vaan uuvutti - ei väsyttänyt, olen ihan poikki, hengästynyt edelleen. Leevin mielestä oli hauska töksäyttää, että voi onko sulla NIIN huono kunto. Muut miehet vitsailivat vielä pari tuntia, että Amia nukahtaa kesken kaiken, et voi käyttää argumenttina, että naisetkin osaa ajaa autoa, sitä, että sulla on ajokortti, kun kerran nukahdat kesken ajon kuitenkin.

Sitten söin, sitten menin käymään taas psyk. tyypin luona, kerroin tästä seksisuhteestanikin. Sanoi, että noiden itsetuhoisten käytösmallien kanssa ei ole leikkimistä, mutta että ehkä kuitenkin voidaan katsoa taas ensi viikolla asiaa uudestaan, jos kestän siihen asti. Ja jos en kestä, niin menen päivystykseen.

Ja sitten takaisin päiväkeskukseen ja otin nokoset. Sitten paikka meni kiinni ja ehdotin että mentäisiin jonnekin kahville. Jaska joka tänään jopa oli paikalla, meni kotiin vain, Alisan ja Leevin kanssa suunniteltiin menevämme kahville. Sitten tuli ylämäki vastaan. Ihan fyysinen ylämäki ja kysyin Alisalta, että talutetaanko se ylös. Hän sanoi vaan, että ei. Minä vain talutin, koska en yksinkertaisesti jaksanut. Leevi sanoi sitten taas että hyvä Alisa, ja hyi Amia, oletko sinä oikeasti noin kauhean laiska.

Siinä vaiheessa taas katkesi kamelin selkä ja toimin oikein 5-vuotiaan tavoin: pysähdyin siihen paikkaan ja tönäisin pyöräni maahan. Sanoin, että selvä, minä en tule heidän kanssa enää mihinkään. Nostin pyöräni ja talutin sen heidän luokseen ja yritin selittää typerää käytöstäni, että miksi sanot noin kurjia asioita, aamullakin sanoit, että sulla on varmaan tosi huono kunto, mutta minä olen vain niin loputtoman uupunut, että en yksinkertaisesti JAKSA, en jaksa! Aloin vain itkeä taas. Leevi sanoi siihen, että ei hän nyt tietenkään tarkoita kaikkea mitä sanoo. Sanoin, että tiedän kyllä, että hän ei tarkoita niitä pahalla, mutta että olen vain niin väsynyt, että kaikki vain tuntuu niin kipeältä. Hän sanoi sitten, että voi kyllä lopettaa niiden asioiden sanomisen. Itkin vaan ja sanoin, että ei tarvitse, kyllä normaalin ihmisen pitäisi niitä pystyä kestämään ja yleensä kestänkin, mutta nyt en vain pystynyt siihen.

Sitten lähdin vain taluttamaan pyörääni kotiin. Alisa sanoi, että äskenhän sinä olit niin tulossa meidän kanssa kahville. Sanoin vain siihen, etten jaksanut enää, että menen vain kotiin. Toistelin vain tuota, etten jaksa tulla enää, moikka. Itkin vaan koko ajan ja talutin pyörää koko matkan kotiin. Alisa ja Leevi jäivät sitten jotenkin hölmistyneinä seisomaan siihen. Ilmeisesti menivät vain koteihinsa, kun Leevikin näkyi Facebookissa jo onlinena. Varmaan saan taas kuulla Alisalta, että minä suutun ihan pikkuasioista ja Leeviltä, että olen lapsellinen. Minkä minä voin, että en vain jaksa kestää enää kaikkia kiusoitteluja ja sitä, että päiväkeskuksessa ei saa vain mitään tukea keneltäkään, kun kaikilla on kai sellainen kuva, että minä kestän tahansa ja että olen "yksi jätkistä" ja että sen takia minulle ei voi heittää kuin läppää ja kiusoitella koko ajan jostain tai aina kun puhun, yksikin suora ADD-tyyppi tokaisee joka kerta, että nyt turpa kiinni, turpa kiinni, turpa kiinni, turpa kiinni, turpa kiinni! Vaikka hän on aina sellainen, niin tällaisessa täysin uupuneessa ja itkuisessa tilassa kaikkea tuollaista on vain vaikeampi kestää.

Tuo Leevin sanomakin sattui osumaan vain niin kipeään kohtaan vielä, kun itsekin mietin, että mikä piru minuun on mennyt, kun tuntuu, että fyysisesti olen ihan voimaton. Eivät voimat voi kadota näin kokonaan vain siksi, että olen laiska eikä kunto voi huonota näin nopeasti nollaan, kun vielä viime viikolla jaksoin polkea ihan hyvin, mutta silti tuollaiset asiat ääneen sanottuna sattuvat.

Äiti yrittää ylipuhua minua käymään kotona. Nyt kuulemma "tietokone ei pysty päivittämään kaikkea, joten jotain täytyy poistaa". En tiedä mitä tuo tarkoittaa. Sanoi maksavansa matkatkin ja ymmärtävänsä, jos en halua jäädä yöksi. Tyttörottalainen pitäisi käydä hakemassa Espoosta, kun on tiineenä jase pitäisi saada mahdollisimman nopeasti kotiin. Ei vain jaksaisi.

Niin joo, kai myös osoitus tästä "kundina olemisesta" on se, että kun päiväkeskuksesta lähdettäessä haukottelin todella pitkään, Leevi onnistui raapaisemaan minua naamaan, kun kuulemma oli yrittänyt tökätä minua sormella suuhun, mutta epäonnistunut, koska minä pidän kättä suun edessä aina haukotellessani. En tuosta suuttunut, hieman ärsyynnyin, kun eikö saa ihminen olla rauhassa väsynyt, vaikka olisi miten kundin maine. En halua muiden ihmisten sormia suuhuni.

Tätä päivää ei yhtään helpottanut se, että näin painajaisia taas yöllä. Yhdessä oli Thomas, en muista tarkkaan, mitä siinä tapahtui. Kai kyse oli unessa vain siitä, miltä minusta tuntuu nyt kun hän jatkaa omaa elämäänsä ilmeisesti täysin kaikessa rauhassa ja ilman minkäänlaista murhetta siitä, että vain leikkasi minut irti elämästään. Toisessa unessa asuin vielä kotona, meille tuli joku sijaislapsi ja aluksi ajattelin, että saan hänet helposti puolelleni. En kuitenkaan onnistunut, koska isäni alkoi kutsua tätä nimellä "oikea poika". Sitten uni päättyi siihen, että minut laitettiin tuulikaappiin, kuten koira meillä ennen, minkä jälkeen siinä unessa meillä ollut nykyinen koira syöksyi ovea vasten, enkä pystynyt pitämään ovea kiinni, vaan se koira kävi kimppuuni ja tappoi minut. Sen unen muistan paremmin, koska siinä vaiheessa heräsin vaihteeksi hiestä märkänä.

Niin ja nyt muistan vähän paremmin sitä Thomas untakin! Oli tarkoitus pitää joku hengauspäivä ja suunnittelin, että miten saisin Thomasin erehtymään tulemaan sinne myös. Ehkä jos joku muu pitäisi sen... Sitten se sekottui tuohon toiseen uneen ja tämä meidän perheen uusi poika sotki valmistelut, jolloin kaikki Thomasin syntymäpäiväksi tehdyt lahjat tuhoutuivat, jolloin yritin itse tehdä niitä kaikkia muiden vaivalla tekemiä lahjoja uudestaan. Sulattaa jotain muovia uuninpellillä, jotta saisin entiselleen sen hienon kynttilä-kaulakorun, jonka pointti oli se, että et enää koskaan joudu olemaan pimeässä, koska sinulla on valo mukanasi. Kaikkea tuollaista hienoa, mutta näin kun ne sanoo ääneen, niin ne kuulostavat tökeröiltä.

Koko päivän ollut itkemisfiilis, mutta sentään se psyk. tyyppi ei pakottanut minua minnekään sairaala- tai laitoshoitoon, vaan armonaikaa on ainakin vielä viikko. Huomenna pitäisi taas jaksaa nousta ylös jotenkin, vaikka olo on jo nyt ihan paska. Viikonlopun olen vetänyt jotain roskaruokapaskaa, niin varmaan voisi nytkin kokeilla käydä kaupassa hakemassa suklaata, tms. ja syödä taas suruunsa. Parempi vaihtoehto kai ainakin kuin leikata veitsellä käteen, joka kävi sekin mielessä.

Pakko vielä mainita Nightwishin laulajaerotuksesta: olen jotenkin ärsyyntynyt, miten "pojat" kohtelevat laulajiaan. Anetteen totuin todella huonosti, mutta totuin kuitenkin ja nyt sitten tämä potkitaan vain pihalle ja sijainenkin on jo pedattuna valmiiksi? Hyvä kommentti, jonka aiheesta näin jossain oli: "In Finland we have this thing called 'Reilu meininki'". Ei sillä, mielestäni tämä tuuraava laulaja on ihan mahtava ja toivon, että jäisi pysyväksi, sillä muistuttaa niin paljon Tarjaa ja sitä "oikeaa" Nightwishia, että vielä innokkaammin odottaisin seuraavaa levyä. Mutta leffaa en aio mennä enää katsomaan, ihan sen verran aion edes protestoida tätä aika paskaa tapaa kohdella laulajia. Kun toinen on teholla, niin eipä siinä tarvitse mitään kysyä tältä yhdeltä tähdeltä, vaan palkataan vaan joitain vieraita tyyppeja sijaistamaan ihan omin päin, niin ehkä lähtee sitten helpommin, kun kerran on uusi laulajakin jo etsittynä! Mutta mahtava ääni Floor Jansenilla, ei häntä vastaan ole yhtään mitään.