Tänään sain itseni kammettua vaihteeksi ylös jo ennen iltapäivää. Olisi tarkoitus aloittaa kouluhommien teko taas tänään. Varmaan englannilla alkaa, niitä YO-vihkojen sanoja on ainakin helppo merkitä, niin ei tule heti alkajaisiksi mitään supertylsää kemianopiskelua.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ulkona sataa taas lunta. Tällä kertaa oikein kunnollisia hiutaleita. Vaikka onkin plus-asteita. Saa nähdä miten paljon sitä tulee ja miten kauan se pysyy. Aatonaattona satanut lumi oli sulanut jo seuraavana päivänä. Netin säätiedotuksen mukaan nyt pitäisi sataa vettä, mutta kyllä se lunta on. Parempi vain näin. Säätiedotus ei lupaa ainakaan kylmenevää kuin vasta viikonloppuna, joten oletettavasti tämäkään lumi ei jää.

 

Näin yöllä vaihteeksi taas todella realistista unta. Minä en kyllä lainkaan käsitä, miten yhteen uneen voi mahtua niin paljon sellaisia minua vaivaavia asioita. Ei mitenkään hankalasti tulkittava uni. Siinä menin kouluun ja meillä oli uskonnonkoe. Paitsi että kun pääsin uskonnonluokan oven eteen, sinne tulikin melkein kaikki abit. Ne olikin uskonnon kirjoitukset (jotka oli vielä pakolliset kaikille)! Me saatiin ne kysymykset jo etukäteen siihen käytävään ja jokainen vilkuili niitä vähän ja mietti, mihin vastaisi ja keskusteli niistä. Ne oli Potter-aiheisia kysymyksiä. Olisi pitänyt kirjoittaa essee esim. aiheesta: ”Miksi Harrya, Ronia ja Hermionea sanotaan ’dreamteam’:ksi?” NN:n oli siellä myös. Hän piteli kysymyksiä, joten rohkaisin itseni ja menin hänen viereensä katsomaan niitä. Hän vain katsoi minuun inhoavasti, lykkäsi kysymykset minulle ja lähti pois.

 

Kirjoitukset, Vuotiksen joulutrivia ja NN. Noita ei kaiketi ollut kauhean vaikea poimia tuolta.

 

Kirjoitukset alkaa painaa taas. Pitäisi varmaan katsoa ne päivämäärätkin, että koska pitäisi osata edes jotain... Hmm... 8.2., 11.2., 10.3., 12.3., 14.3., 17.3., 26.3. Siinä ne. Liian lähellä. Ja ne muistuttaa myös siitä, että koulun loppuminenkin on lähellä. Mikä muistuttaa siitä, että ihan pian NN-asialle on tehtävä jotain. Kahden viikon päästä on jo koulua. Ja yritän saada Nanin kertomaan NN:lle heti ensimmäisen viikon aikana. Huh huh. Luulisi, että tällaiset asiat kävisivät helpommiksi iän myötä, mutta minä olen vähintäänkin yhtä hukassa kuin olisin ollut vaikka viisi vuotta sittenkin.

 

Olen keksinyt myös itselleni rauhoittumiskeinon. Tai ainakin toivon, että se auttaa. Yksi hieno kohtaus yhdestä TSH-leffasta. Sillä mennään. Ja nyt yritän vain ajatella vähemmän NN:ää. Muuten tulen ihan hulluksi, kun mietin kaikenlaista. Lähinnä mieli on täynnä kysymyksiä, joihin en pysty löytämään vastausta. Sellaisia on turha miettiä. Pitää vain olla ajattelematta ja ottaa iisisti. Pysyä rauhallisena ja yrittää rentoutua.

 

Nyt on joulutriviakin ohi, joten sitäkään ei tarvitse stressata. Olo on kuitenkin jotenkin ahdistunut. Ei tule mieleen edes mitään, mistä huvittaisi kauheasti kirjoittaa. Varmaan sitten vain taas niitä YO-vihkoja selailemaan.