Amialla ei mene hyvin. Amia on surullinen. Tänään Amia opiskeli koko kurssin matikkaa. Ei vain tiennyt, missä laskun junat kohtaavat. Amia jäi yksin kotiin taas. Amia meni ulos. Toppatakin alla oli vain t-paita. Amian oli kylmä, mutta ei se haitannut. Amia käveli vain eteenpäin. Amia käveli ja käveli ja käveli. Suoraan eteenpäin. Pellolle, jossa ei käy ikinä ketään muita, mutta jossa Amia käy, kun hän tuntee olonsa surulliseksi. Sielläkin hän vain käveli ja käveli ja käveli. Käveli niin pitkälle, että ylitti oman kunnan rajankin ja siirtyi viereiselle paikkakunnalle. Sille, missä NN asuu. Amia yritti tihrustaa horisonttiin ja nähdä NN:n talon. Ei nähnyt. Hän näki vain ison hallin, josta tiesi, että NN:n talolle oli reilu kilometri.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Amia käveli ja käveli ja käveli. Peltotie loppui. Metsänreuna tuli vastaan, mutta Amia käveli puiden välistä. Pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin oli kävellyt. Äiti soitti. Kysyi, että oliko Amia lenkillä vai mennyt käymään jossain. Amia sanoi olevansa lenkillä. Äiti kysyi, kuinka kauan Amialla vielä menisi, koska pian olisi ruoka. Amia sanoi, että olisi kotona puolessa tunnissa. Lopetti puhelun. Käveli vielä eteenpäin. Käveli ja käveli ja käveli. Ei halunnut kääntyä ollenkaan takaisin ja mennä kotiin, vaan pelkästään kävellä loputtomiin.
Vihdoin Amia pysähtyi. Amia seisoi paikoillaan, eikä liikkunut. Hänellä oli kylmä. Hänellä oli kesäkengät jalassa ja niihin oli mennyt lunta. Amialla ei ollut yhtään väsy. Jalkoihin ei sattunut. Amia halusi jatkaa kävelemistä. Halusi kävellä hangessa kesäkengillä. Ajatella, että vahingossa tippuisi lumen läpi jonnekin, eikä pääsisi enää ylös. Ajatella, että nilkka nyrjähtäisi. Että hän pyörtyisi ja kylmettyisi.
Amia kääntyi. Jalkoihin alkoi sattua heti. Selkää alkoi painaa. Päätä alkoi särkeä. Käsiin oli yhtäkkiä kylmä. Yhtäkkiä kaikki taakat tulivat takaisin, kun Amia ei jatkanut enää kävelyä poispäin kaikesta, vaan joutui kääntymään takaisin palatakseen. Amiaa ei huvittanut enää kävellä: hän juoksi puolet paluumatkasta kunnes ei enää jaksanut.
Amia tuli kotiin. Äiti valitti: Amia oli sanonut tulevansa puolessa tunnissa, mutta olikin viipynyt vielä yli tunnin. Amia kohautti harteitaan. Meni koneelle, sulki oven. Oli kylmissään vielä kaksi tuntia paluunsa jälkeenkin. Toivoi, ettei olisi tarvinnut tulla lainkaan takaisin.
Amialla on paha mieli.
