Okei, Koodariopettaja vastasi jo. En tiedä onko se hyvä vai paha. Jospa puran tätä nyt hiukan...

Toisaalta hyvä: minulla oli ihan valtavasti kysymyksiä ja hänen viestinsä oli ihan järjettömän pitkä ja hän kertoi paljon sellaistakin mitä en suoraan kysynyt, joten koska hän pystyi vastaamaan arkipäivänä (oletan, että hän on ollut tänään töissä) noin kattavasti ja alle 24 tuntia siitä kun olin lähettänyt viestini hänelle, niin hänen on täytynyt reagoida siihen jotakuinkin heti. Joten joko hän on todella tunnollinen opettaja ja hoitaa kaikki työläät ja ikävät kyselyt pois alta heti tai sitten hänen mielestään minun viestiini vastaaminen ei ollut työlästä ja ikävää.

Toisaalta huono: se viestiini vastaaminen noin nopeasti on vähän niin kuin asettanut tahdin tämän keskustelun etenemiselle. Jos hänellä olisi mennyt viikko vastata viestiini, niin olisihan se toisaalta harmittanut, mutta sitten minulla olisi ollut täysi oikeus hautoa sitä seuraavaa viestiäni myös sen viikon verran. Tämä nopea vastaus vaatii myös minulta nopeaa reagointia. Ja koska olen kauhuissani sen seuraavan viestin suhteen, olo tuntuu hyvin stressaantuneelta.

Tietysti näin kielenopiskelijana en voi olla analysoimatta sitä Koodariopettajan viestiä kokonaisuudessaan ja ainakin näin ensimmäisen yleissilmäyksen perusteella se on... ihan ok sävyltään. Ei tehnyt minkäänlaista aloitetta minulle, mutta se olisi kai ollut se best case -skenaario. Kun hän puhui tehtävistä, hän pitäytyi kirjakielessä - niin kuin minäkin olin pitäytynyt omassa viestissäni. Mutta kun hän kertoi tarkemmin omaa historiaansa koodauksen opiskelussa, viestin kieli vaihtui enemmän puhekieliseksi. Mikä on hyvä, koska puhekielisyys viittaa enemmän tasa-arvoisuuteen ja siten minimoi sitä meidän opettaja - oppilas -asetelmaa. Ja hän sanoi myös, että hyvä, että olin käynyt tutkailemassa hänen LinkedIn-profiiliaan, mikä kuulostaa positiiviselta, kun itse mietin hänen profiilia katsoessani (siitähän menee aina ilmoitus, että henkilö X on katsonut profiilisi), että onko tämä nyt liian tungettelevaa. Niin ja viestin lopussa oli hänen meta-analyysinsä omasta viestistään: että olipas se pitkä ja sekava, mutta että toivottavasti saan siitä jotain irti. Ja hymiö.

Mutta viesti oli silti hyvin asiallinen. Ehkä liiankin asiallinen? Koen, että hän olisi voinut halutessaan ohjata sitä hieman eri suuntaan, jos tavoitteena olisi se, että meidän vuorovaikutus ei katkea tähän viestiin. Sinällään tämä hänen viestinsä ei ollut lainkaan keskustelun jatko, vaan pelkkä vastaus. Viestissä ei ollut yhtään kysymystä minun suuntaani, ei mitään tarkentavaa tai mitään, mikä olisi tavallaan pakottanut minut vastaamaan hänelle vielä jotenkin, vaan koko viesti oli sellainen, että voisin hyvin jättää kokonaan vastaamatta siihen ja meidän kahden viestin keskustelu olisi ihan yhtä lailla täysi keskustelu.

No, tänään leffaan ja huomenna aamupäivä Nanin kanssa, joten ehkä nyt tänään annan asian olla ja ehkä huomenna Nanin kanssa keskustelu saa mielessäni törmäilevät asiat jotenkin järjestykseen.

Äh, tunnen itsessäni toisaalta koko ajan kasvavan halun vain jänistää koko suunnitelmasta, koska tuntuu, että onhan se sitten ihan hirveää, kun nyt hän on antanut minulle kaikkia strategisia vinkkejä, mitä opiskella ohjelmoinnista, jotta voisin hyödyntää sitä omalla alallani, vähän niin kuin mentori/liittolainen, ja sitten minä sanoisinkin että häntä olisi kiva nähdä ja hän vastaisi vain: "Öö, joo, tota ei." Pitäisi kai miettiä joku takaportti, jolla voisin vähän niin kuin ilmaista etukäteen jo, että on ihan fine, jos häntä ei kiinnosta. Ehkä voisin pukea jopa sanoiksi sen ajatuksen, että tiedän, että tämä on jotenkin outoa ja että en yleensä todellakaan tee mitään tällaista.

Huh. No, tänään vain leffaillaan, keskityn nyt siihen.