Matikantunnilla<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Matikaopettaja: *kertoo siitä, miten YO-kirjoitusten takia pois varsinaisesta kokeesta olleilla se uusintakoe meni* "...Ja sitten ku ne pääsi tähän kohtaan, niin ne kattoi, että se jako menee tasan ja otti sen tuloksen sitten tuosta, vaikka olisi pitänyt ottaa se viimeinen, jolla jaettiin."

Herra MO: LÄPS! (*läimäytti itseään kädellä*)

Jumpula: "Ai jai, MO, tosi fiksua tehdä tollanen virhe, kun on eka laskenu koko laskun oikein, niin sitten ottaa väärästä kohtaa. Siis tosi fiksua, että tekee noin, kun – "

Herra MO: "Turpa kiinni."

 

***

 

Joo, sarjassamme rakentavat reaktiot virheisiin kokeissa. Mutta näillä uusijoilla oli paljon vaikeampi koe kuin meillä, jotka olimme varsinaisessa kokeessa, niin se heidän keskiarvonsa oli kuulemma pari numeroa alempi kuin muun luokan. Huh, onneksi en kirjoittanut ruotsia.

 

Tänään oli myös ensimmäinen abi-paita –kokous. Valittiin tekstejä ja sitten neiti HR sanoi, että jos joku haluaa piirtää jotain itse, niin se olisi kiva. Ja sattumalta minä tiedän, että hän viime viikolla meni kysymään NN:ltä, josko tämä voisi edes harkita piirtävänsä jotain, jota voisi harkita laitettavaksi koko lukion (joo, meille päätettiin tilata vain yhdenlaisia abi-paitoja) abi-paitaan. Hän näytti olevan aika otettu, mutta minusta silti tuntuu, että hänen ylpeytensä ei kestäisi kauheasti sellaista muiden ihmisten eteen tehtävää palvelusta.

 

Mietittiin myös tekstejä ja minun suosikikseni nousi tuo otsikon "a bit lost". Siis tajuatteko? A BIt lost? Hah hah... Muita vaihtoehtoja oli ainakin "ABInattoori", "vasta abioitunut", "sikABIleet" ja toinen törkeän hyvä, jossa edessä lukisi "Kirjoitan tänä keväänä (ekaa kertaa)" ja selässä "...Ja ensi syksynä uudestaan." Tuohon sitten kommentoitiin, että olisi aika paha, jos syksyllä sitten tulisi YO-kirjoitusten uusintoihin tuo paita päällä. Niin joo, ja sitten oli ainakin vielä "Kyllä minä tiedän sen; en vain muista sitä kaikkea kerralla".

 

On myös hyvin suuri todennäköisyys, että paita on musta valkoisella tekstillä (ja mahdollisesti myös kuvalla). Kuulostaa siis sen puolesta hyvältä. Myös nuo tekstit olivat ihan hyviä, paitsi tuo "sikabileet" ei oikein iskenyt (kuten ei kovin monelle muullekaan). Nyt on sitten vain enää se, mikä kuva laitetaan.

 

Minun mielestäni maailmassa ei olisi oikeastaan kovinkaan paljon lähellekään niin siistiä kuin se, että meidän koko lukion abeilla olisi samanlaiset paidat, joihin NN olisi piirtänyt kuvan. Hän on törkeän hyvä piirtämään, joten ei tarvitsisi pelätä ainakaan, että se olisi mitenkään huono. Ja kuten Nan sitten sen muotoili minun puolestani: "Ymmärrän mitä tarkoitat: Olisi siistiä olla pukeutunut sellaiseen vaatteeseen, jossa olisi hänen piirtämänsä kuva." Ja se olisi. Ihan käsittämättömän siistiä.

 

Ongelma on vain se, että mitä jos hän ei edes yritä piirtää mitään? Argh! Torstaina meidän pitäisi kokoontua uudestaan abi-paita merkeissä, joten siihen asti on aikaa. Minulla onkin nyt suunnitelmana, että hankkiutuisin abi-paita -keskusteluun jonkun sellaisen äänekkään ihmisen kanssa, jolle voisin mainita "ohimennen", että eikö olisikin siistiä, jos meidän lukion abi-paidassa olisi jonkun meidän lukiolaisen piirtämä kuva. Keitäs niitä hyviä piirtäjiä onkaan... Hmm... Se, ja se ja se... Ai niin joo! Ja sitten on vielä se NN! Se on kanssa törkeän hyvä! Ja ehkä sen piirtämä kuva sopis paremmin abi-paitaan kun noiden muiden... Hmm...

 

Olen taktinen. Luonnollisesti. Tai sitten vaihtoehtoisesti tilanteen sattuessa voisin itse kysäistä häneltä ohimennen puolitoteavasti, että hän varmaan aikoo piirtää jonkun mallikuvan niihin abi-paitoihin. Ei, en usko, että sillä olisi jotain väliä, että juuri minä kysyisin, vaan lähinnä ajattelen sitä, että jos hän saa kuvan, että kauhean moni haluaisi hänet piirtämään sen. Ja se olisi periaatteessa todella helppo sanoa, koska paitsi että se olisi asiallinen sanottava, minun päätarkoitukseni ei ole sanoa hänelle jotain, vaan pelkästään edes yrittää jotenkin vaikuttaa siihen, että me saataisiin abi-paitoihin hänen piirtämänsä kuva. Ja koska minä itse tietäisin, että minulla ei ole mitään taka-ajatuksia, niin minun olisi paljon helpompi sanoa se. Hitto. Ei sillä, että se mitenkään helppoa silloinkaan olisi, mutta se olisi vain niin käsittämättömän siistiä, jos hän piirtäisi kuvan siihen paitaan...

 

Tänään minä olen myös sitten miettinyt, toiminko minä moraalisesti oikein istuessani sohvalle/penkille, jossa NN:n pikkuveli Mitch jo istuu. Minun tavoitteeni ei ole mitenkään istua hänen viereensä. Minun tavoitteeni on vain ylipäänsä päästä istumaan. Ja koska hänellä on sellainen taito pitää penkki/sohva vapaana muista istujista, niin miksi minä en sitten voisi hyödyntää sitä ja vallata itselleni istumapaikan?

 

Ongelma on vain se, että mitä jos hän (tai joku muukin yhtälailla) vetäisi jotenkin väärän johtopäätöksen siitä, koska minä olen ollut hieman varomaton sen suhteen, kun olen katsellut häntä ja verrannut NN:ään? Tuo on ongelmallista siinä, mitä minä joskus teen. Minä teen "vahinkoja", jotka kohdistuvat jotenkin niihin ihmisiin, joita pidän kiinnostavina. Ongelma vain on se, että joskus sattuu ihan oikeita vahinkovahinkoja, ilman että minä olen mitenkään tarkoittanut niitä. Ja kun niitä sattuu sattumalta samalle ihmiselle useampia... No, varmaan ymmärrätte.

 

Joten, miten tulisi toimia tilanteessa, jossa minulla on hyppytunti ja haluaisin penkille istumaan ja kuuntelemaan musiikkia. Penkillä istuu vain ja ainoastaan Mitch (melkein keskellä penkkiä, luonnollisesti). Välituntia on jäljellä vielä viitisen minuuttia ja jos ottaa huomioon sen, että opettaja voi olla myöhässä, niin hänen penkiltä lähtemistään voi joutua odottamaan reilut kymmenenkin minuuttia seisten pelkästään tyhjänpanttina. Penkillä on ihan hyvin tilaa, ilman että joutuisin itse rikkomaan omaa suojavyöhykerajaani (eli penkille voi istua niin, että etäisyys Mitchiin on vähintään metri). Pitäisikö tyytyä seisomaan jossain penkin lähistöllä sen aikaa, että hän häipyisi siitä, vai voisiko mennä tyynesti istumaan?

 

Tuo on ärsyttävää. Oikeasti. Minä en tiedä, mitä tekisin, koska en halua antaa yhtään enempää vääriä vaikutelmia mitä olen jo antanut, vaikkakin istuisin penkille heti hetkeäkään epäröimättä, jos Mitch olisi kuka tahansa muu.

 

Tänään ei ollut oikeastaan muuta erityistä. Paitsi että nyt olen ihan rättiväsynyt, kun eilen nukahdin vasta joskus yhden tienoilla. Tänään ei ole kuoroakaan, joten varmaan voisi mennä pienille nokosille ennen kuin ryhtyy ahkeroimaan fysiikan laskuja. Minun pitäisi laskea niitä nyt neljänä päivänä suunnilleen 16 laskua per päivä, koska perjantaina minun pitää palauttaa sille opettajalle 60% koko kurssikirjan tehtävistä, mikä tarkoittaa 63 tehtävää. Olen tehnyt jo huikeasti yhden laskun. Ääh... Ei kuitenkaan innosta mennä kyselemään vihkoa keneltäkään, niin yritän nyt tehdä kaikkeni, että saisin laskettua nuo tehtävät itse. Siitä tuleekin sitten varmaan enemmän fysiikantehtäviä kuin olen laskenut koko lukion aikana... Eh... Mutta ainakin oppisi jotain.

 

Hitto. NN:n on pakko, siis p-a-k-k-o, piirtää meidän abi-paitaan joku kuva!