Aah, paska. Luulen, että olen ihastunut yhteen kurssikaveriini. Ei se mikään "salama keskellä kirkasta päivää" -oivallus ole, vaan se on ollut vähän niin kuin alusta asti, mutta pikkuhiljaa muuttunut tyypillisestä mini-ihastuksestani lähemmäs jotain muuta. Yleensä minun ei tarvitse miettiä näitä asioita, koska kaikenlainen sosiaalinen kontakti tällaisiin mini-ihastukseni kohteisiin on ollut aina hyvin minimaalista tai muutoin hyvästä syystä hillittyä. Työkavereiden kanssa ei voi tulla mitään, varattujen ihmisten kanssa ei voi tulla mitään, eikä kämppiksen kanssa.

Eikä mielestäni myöskään opiskelijaryhmän keskuudessa. Jotenkin koen sen epäammatillisena. Vaikka kyseisestä säännöstä ei ole yleiseksi säännöksi, sillä tiedän useita, jotka ovat tavanneet nimenomaan opiskelujen yhteydessä. Meillä on jopa jo olemassa oleva pariskunta siinä meidän uuden opintokokonaisuuden ryhmässä. Eikä minulla ole mitään heitä vastaan, enkä ajattele, että he olisivat jotenkin asiattomia. Mutta kai koen, että minun pitäisi olla kaiken tällaisen yläpuolella jostain syystä. Enkä edes tiedä onko tämä ihastukseni kohde varattu, joten minun normaali sääntöni on, että kaikki ihmiset ovat varattuja, kunnes toisin todistetaan.

Ja sanoin hänelle meidän koko porukan viestiryhmässä ihan tyhmän asian. Se oli vitsi, jonka voi sanoa kenelle tahansa, mutta periaatteessa sen voi tulkita myös flirttinä. Kaikkihan tietävät sen, että jos on joku inhottava tehtävä, joka on kuitenkin tehtävä ja porukassa pitää miettiä, että kuka sen hoitaa. Sitten voi sanoa selkeän teennäisesti jotain tyyliin: "Sinä Minnahan olet niin kaunis, älykäs ja lahjakas, että tämä sujuisi sinulta ihan luonnostaan." Plus hymiö. Se on vitsi! Tavallaan se vitsi perustuu siihen, että sanoo jotain niin omituisella tavalla ja oudossa yhteydessä, että itse sanoja ei oteta enää niin todesta. Mutta kielitieteellisestä näkökulmasta tuon yleisen vitsin voi tulkita myös muilla tavoin. Ja minä pidän monitulkintaisista asioista, koska jos joku kysyykin, niin voin aina vedota siihen vitsinäkökulmaan ja sanoa, että en edes tajunnut, että sen voisi nähdä toisin.

MUTTA. Me ollaan kaikki lingvistejä, kielenkäytön ammattilaisia. Olen vasta jälkeenpäin miettinyt, että minun pitää olla varovaisempi kaikessa mitä sanon, koska en pääse pälkähästä samalla tavalla kuin muualla: vetoamalla omaan hölmöyteeni tai tietämättömyyteeni. Mutta hän vastasi siihen nauruhymiöllä ja sanoi, että voi kyllä hoitaa sen jutun. Joten ihan kiva ja rento, täysin lataukseton tai syyttämätön kommentti. Mutta sen jälkeen hän on... En voi sanoa, että hän olisi katsonut minua oudosti, koska siitä ei ole kyse. Mutta aikaisemmin silloinkin kun hän puhui suoraan minulle, hän saattoi katsoa suurimman osan ajasta jonnekin muualle. Olin sillä tavalla osittain näkymätön, mihin olen tottunutkin. Mutta tuon jutun jälkeen hän on katsonut minuun. Silloin kun hän puhuu minulle ja välillä silloinkin kun hän on ihan hiljaa. Ei millään oudolla tavalla tosiaankaan, vaan kai ihan normaalisti. Mutta se tuntuu siltä kuin hän minuun katsomisen lisäksi myös näkisi minut, mikä kuulostaa samalta asialta, mutta ei ihan ole. Joten olen tuntenut oloni epämiellyttävän näkyväksi ja se on... äh, "disconcerting"? Mutta se on loistavaa tuossa porukassa, että kaikki tekevät tuota samaa: eivät keksi suomenkielistä sanaa, vaan joku englanninkielinen tulee ensin mieleen. Se on kiva.

Laitetaanpas ihan sanakirjahakuun... "Hämmentävä, kiusallinen; Tending to cause discomfort, uneasiness or alarm; unsettling; troubling; upsetting." Eli jotain tuonnepäin, mutta vähän hienovaraisempi. Ei siis "awkward" tai "confusing", vaan pelkän pienen vivahteen verran sellaista.

Tärkeintä kuitenkin on, että saan koko jutun hallintaani ja lopetan koko jutun ajattelemisen ennen kuin se alkaa vaikuttaa käytökseeni. Vaikka ehkä se on jo liian myöhäistä, kun en itsekään tiedä, miksi sanoin koko vitsijutun, kun olisin voinut ilmaista asian ihan yksinkertaisella ehdotuksella. Mutta se on siinä. Kirjoitin sen tähän vain siksi, että nyt se on käsitelty ja voin lakata ajattelemasta sitä. Olen nauttinut täysin siemauksin "mielettömästä miehettömästä" elämästäni, kuten Natalia sen ilmaisee. Ja pari viikkoa, niin menen taas töihin ja olen taas niin kiireinen, että minulla ei ole enää aikaa tällaisille typerille päähänpistoille.

Ja huomenna menen markkinoimaan itseäni työmessuille ja perjantaina on työpaikan pikkujoulut, joten johan tässäkin on tekemistä. Ja huomenna on myös Grimes of Grindelwald -leffa, johon olen menossa.