Okei, eli päösin ihan just ja just yliopistoon lukemaan sitä mitä halusinkin! Valintakokeen ja yo-pisteiden yhteenlasketulla pistemäärällä en edes olisi päässyt, mutta pääsin sitten sisään pelkän valintakokeen perusteella. Mikä on todella outoa, koska mielestäni yo-pisteeni olivat ihan hyvät... Tai siis, jos kirjoitin kolme E:tä ja yhden M:n (ja jotain muuta ei-niin-hienoa), niin ihan hullua, että yo-pisteeni eivät olleet tarpeeksi hyvät, että olisin yhdessä niiden ja valintakokeen perusteella päässyt. Mutta ainakin se valintakoe meni sitten ilmeisesti ihan hyvin.

Mutta tosiaan, omat valintakokeen pisteeni olivat 40,57 ja se hyväksyttyjen raja oli 40,13. Olisi ollut kiva vähän reilummin päästä sisään, kun tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että olen yksi huonoimmista, jotka tuolla syksyllä aloittavat ja se ei tunnu niin hyvältä. Pelkään että käy samoin kuin siellä biotieteiden ohjelmassa, että olen vain liian huono ja liian tyhmä, enkä tajua asioita, vaikka miten yrittäisin. Mutta silti, olen sisällä, ihan järjettömän yrittämisen jälkeen, ja se kai on pääasia.

Sain todella paksun ja ison kirjekuoren ja siellä oli kaikenlaisia lappusia ja ja oppaita ja ohjeita ja kaikkea, ja tuosta tulee vain niin mieleen se edellinen tuollainen hyväksymiskansio, jonka sain, jonka kaikki jutut olivat vain niin sekavia, että en oikein tiennyt, mitä tehdä ja miten. Nyt tiedän, että minun pitää sekä ottaa paikka vastaan, että ilmoittautua opiskelijaksi, mutta se vain on vielä epäselvää, että miten tuo jälkimmäinen menee. Ja mukana oli joitain ilmoittautumisohjeita joihinkin valinnaisiin aineisiin, enkä tiedä, että mitä ihmeitä nekin ovat. Ja nähtävästi minun pitää jos joskus elokuun puolessa välissä osallistua jollekin tuskalliselle tietotekniikkakurssille, joka on pakollinen uusille opiskelijoille. "Riippumatta siitä, miten kurssin suoritat, sinun tulee kuitenkin varautua kahden viikon täyspäiväiseen opiskeluun." Kiva...

Olin ihan innoissani siitä, että pääsin sisään, mutta nyt alkaa tuntua jo todella raskaalta, kun tuntuu, että pitää hoitaa kauheasti kaikkia asioita, joiden suhteen näköjään ei kauheasti joustella. Eli siis kaksi kuukautta enää aikaa yrittää saada itsensä edes jotenkin kasaan, että pystyisin edes jotain tekemään. Mutta tuollaista se oli aikaisemminkin, ei voinut edes kuumeessa olla pois yliopistolta, koska läsnäolo oli pakollista ja sitten pelkästään yhden kerran poissaolo tarkoitti sitä, että a) reputat kurssin automaattisesti tai b) jäät TODELLA paljon jälkeen, etkä todennäköisesti onnistu saamaan muita kiinni, jolloin b:stä seuraa a.

Nyt ahdistaa ja itkettää taas. Yliopisto-opiskelu oli vain jotain niin kauheaa.