Mikä onkaan mukavempi asia hyvin alkaneen päivän alkuun kuin iso rypäs syyllisyyttä? Pitäisi varmaan taas vähentää tuota Kylän käyttöä, kun se vaikuttaa minun mielialoihini ihan liikaa. Peli sai minut iloiseksi ja positiiviseksi, mutta nyt ikävä sattumus keskustelulaatikossa surulliseksi. Tulee mieleen vastaavanlainen sattumus vuosia sitten chatissa, jossa keskustelin jonkun kanssa Harry Pottereista ja uusimmasta ilmestyneestä kirjasta Feeniksin killasta. Joku ulkopuolinen sitten täräytti, että joo, se tyyppi x:hän oli se, joka siinä kuolee. Tietysti chatissa oli sitten niitäkin, jotka eivät sitä tienneet, vaan spoilaantuivat. Sama nyt. Voisin selitellä, ettei se minun vikani ollut, mutta kyllä se oli. Luulisi, ettei samaa mokaa voi tehdä kahta kertaa, mutta näköjään minä ainakin voin.

Eilen tuli taas Monk. Se on melkein minun lempisarjani. En yleensä pidä poliisisarjoista, mutta ei Monk taida ollakaan mikään varsinainen poliisisarja. Eilen ainakin tuli murheellinen olo, kun minä pystyin niin samaistumaan Monkiin ja siihen, mitä hän teki. No, minulta ei ole koskaan kuollut kukaan läheinen, mutta muuten... Yhtenä päivänä kaikki on sinun vikaasi, seuraavana päivänä yrittää muuttaa itseään erilaiseksi ja on ylipirteä ja maaninen, mutta sitten tajuaa, ettei sekään toimi. Ettei mikään toimi, paitsi suru ja angst.

Mutta Kylän vähennys tuntuu nyt suht hyvältä vaihtoehdolta. Olen viimeaikoina ollut niin paljon koneella (pääasiassa kyllä pelaten, enkä Kylässä), että minulla on taas vaihteeksi hiirikäsi, eikä se tunnu mitenkään mieltä ylentävältä. Lisäksi se ainoa peli, jossa olin, loppui eilen illalla, ja seuraava peli, johon tarkoitukseni on ilmoittautua, tulee ilmoittautumisvaiheeseen vasta pitkän ajan päästä. Lisäksi minun pitäisi soittaa enemmän pianoa, keskittyä enemmän kouluun ja opetella vielä sitä derivointiakin, kun pitää kerran mennä uusimaan se.

Joululahja-asiat ovat sentään paremmalla mallilla. Äitini lahja on nyt saatu kasaan. Turvauduin jälleen kerran itselleni erittäin miellyttävään tapaan yhdistää erilaisia pikkuesineitä: Värit. Minusta on niin mahtavaa, kun voin kyhätä kasaan lahjan, jonka värit sopivat täydellisesti toisiinsa. Ostin kaksi eri sävyistä keltaista patalappua, oransseja punertavilla kuvioilla koristeltuja lautasliinoja, sekä punaisen sydämenmuotoisen suklaarasian. Nämä kaikki mökin uuteen keittiöön, jonka seinät ovat minun toiveideni mukaisesti keltaiset, ja jonka tuolit maalataan kirkkaan oransseiksi myös minun toiveideni mukaisesti. Nanin lahja vielä puuttuu, mutta tarkoituksenani on kaupungin sijasta koluta tämän kyläpahasen pikkukauppoja.

Minä pidän joulusta. Eilen, kun olin kaupungissa metsästämässä lahjoja, tajusin yhdessä vaiheessa, että melkein toimin sen minun joulutarinani vastaisesti. Olin melkein unohtanut, että ei niitä lahjoja hankita lahjojen vaan joulun vuoksi. Mutta ihanaa kuunnella joululauluja, syödä pipareita ja nähdä, miten naapurit alkavat laittaa jouluvaloja ikkunoihin ja pihojen puihin. Lumi vielä puuttuu. Toivottavasti sitä sataa sitten jouluksi, jotta voin taas keskellä yötä jouluaaton iltana fiilistellä tiirailemalla ulos ikkunasta.

Joulu on sitten niin jees.