Mitähän sitä nyt sanoisi... No, ainakin tuntuu aika pahalta. Yö ei mennyt kauhean hyvin, vaikka olin miten uhmakas ja päättäväinen illalla. On niitä huonomminkin menneitä öitä, mutta ei tämäkään mennyt mitenkään hyvin. Heräsin vähän joka välissä ja näin kauheasti unia. Unia oli oikeastaan kahdenlaisia: toisissa minä join koko ajan maitoa ja toisissa sain tekstiviestin. Molemmat olivat niin todellisia, että piti oikein miettiä, että onko minulla loputon jano vai olenko juonut maitoa ollenkaan. Tai sitten katsoa kännykkään ja tarkistaa, oliko siinä saapunutta tekstiviestiä. Ei ollut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No... Jos sanoisin, että tyypin vika, ei minun – minä olin se rohkea ja minun tekemisestäni kannattaisi ottaa enemmän mallia ja että en edes itkenyt lainkaan, koska ei olisi ollut mitään syytä itkeä, niin minä valehtelisin. Olo on jotenkin hölmö. Ja itkinkin. Se oli joskus yhden aikoihin yöllä. En kauheasti, aika vähän. Ja jotenkin nämä kaikki aloitteen tai edes puolialoitteen tekemiset saavat aikaan vastapuolessa saman reaktion: syvä hiljaisuus. Tiedät-kai-kuka oli silloin hiljaa IRL ja ihan ylinolostunut ja änkytti eikä saanut sanaa suustaan. Nyt NN, joka kyllä ensin vielä vastasi, että olen oikeassa numerossa, ei sano yhtään mitään minun aloitteentekoviestiini.

 

Sattuu jotenkin. Paitsi että kukahan tätä minunkaan blogiani enää lukee. Kirjoitan vain tyhjyydelle. Kaikki ovat olleet kiinnostuneita vain siitä, mitä NN-jutun kanssa käy. Nyt ei ole enää mitään syytä seurata minun säälittäviä raapustuksiani. Ei ole enää rakkaus-höpinöitä, vain surullinen tyttö ja särkynyt sydän. Vaikkakaan sydämeni ei tunnu särkyneeltä; pikemminkin tuntuu kuin se olisi revitty kokonaan irti.

 

Ja minä olin jo huolissani sen ensimmäisen viestin saavuttua, että tyyppi onkin paljon ystävällisempi kuin olen ajatellut ja olen antanut hänestä täällä blogissa ihan erilaisen kuvan. No, nytpä näette, millainen hän on. Niin kauan, kun hän ei tiennyt, kuka olen, niin kauan hän oli utelias. Mutta kun hän sai tietää, niin sitten ei tullutkaan enää vastausta. No, en kaikkea toivoa ole vielä valmis heittämään. On pieni mahdollisuus, että on tapahtunut jotain, jonka vuoksi hän ei voinut vastata eilen, mutta jos hän ei tämän päivän sisällä vastaa, niin tilanne on aika selvä.

 

Mutta ei ole pelkästään minun vikani. Tyyppi on antanut niin sekavia epäsuoria viestejä kaikilla katsomisillaan, yms., että onko tämä sekaannus vain ja ainoastaan minun vikaani. Minä en vain jotenkin käsitä. Olisi voinut edes vastata jotenkin, vaikka sitten töykeästi ja kieltävästi, mutta jotenkin, hitto vieköön!

 

On aika kova kolaus.