Twining kävi hengaamassa täällä kämpälläni eilen ja nyt taas puran ajatuksia siihen liittyen.

Hän ei jäänyt yöksi, koska hänellä oli sovittuna sen lemmikkilintunsa eläinlääkäriaika seuraavaksi aamuksi. Olin kysynyt, että aikooko hän silti tulla käymään vai haluaisiko hän ennemmin olla vain sen lintunsa kanssa, mutta hän sanoi, että oli kyllä harkinnut sitä että jäisi vain kotiin, mutta kun se lintu lähinnä vain nukkui, niin ei sinänsä ollut mitään mitä hän olisi voinut tehdä vaikka olisikin jäänyt sinne.

Se hermostuneisuus tuli taas siinä kohtaa kun hän oli tulossa. Ja se jatkui kun hän oli jo täällä. Se on jännä fiilis, se tuntuu jotenkin niin kuin olen vain ihan hermokimppu. Ei se ollut kai sellainen ihastumisen tyyppinen hermoilu, vaan vain se, että kämppäni ei näytä siltä miltä haluaisin sen näyttävän. Ja kun yritettiin pelata jotain pelejä, niin koska en ollut ehtinyt testata niitä lainkaan etukäteen, niin eihän minun tietokoneeni sitten tunnistanut niitä ohjaimia joilla meidän oli tarkoitus pelata. Siinä kohtaa sitten jotenkin vain istuin alas ja tuntui että olin ihan lamaantunut, kun mikään ei toiminut niin kuin piti ja se kämppäni stressasi ja muutenkin tuntui jotenkin vaikealta Twiningin kanssa. Sanoin vain joka kohdassa että minun olisi pitänyt kokeilla etukäteen että kaikki toimii ja olisi pitänyt yrittää saada se toimimaan. Twining vain sanoi, että se on ihan okei, voidaan tällä kertaa vain katsoa jotain leffaa tai sarjaa.

Loppujen lopuksi kaikki meni ihan okeisti. Kai. Oli ihan kiva fiilis hänen kanssaan kunhan vähän rentouduin ja katsottiin kaikenlaisia klippejä YouTubesta ja sitten laitettiin pyörimään jotain leffojakin, jotka menivät melkein kokonaan ohi, koska siinä kohtaa se oli mennyt jo halailuksi ja pussailuksi. Ja meni se siitä vähän pidemmällekin, vaikkakaan ei yhtä pitkälle kuin viimeksi (tai toki riippuu määrittelystä), koska Twining sanoi, että ehkä me ei mennä tällä kertaa ihan loppuun asti. Hän ei oikeastaan sanonut syytä siihen, vaan että "kun nyt ei ole niin hyvin aikaa", vaikka hän oli tuonkin kommentin jälkeen kämpälläni vielä useamman tunnin. Ja hän oli harmissaan siitä linnustaan (ja tänään aamulla kysyin häneltä siitä, niin eläinlääkäri oli sanonut, että se on vaan niin vanha jo että parempi päästää pois), niin se varmasti vaikutti myös, vaikka hän myös sanoi, että hän on yrittänyt vain saada ajatuksiaan pois siitä lintujutusta.

Hän oli kuitenkin ilmeisesti halusi tehdä minulle kaikenlaisia asioita, mikä oli kyllä ihan jees, vaikka vähän outoa, kun välillä kun juteltiin kaikenlaisesta mistä kumpikin tykkää ja mikä on kivaa tai tuntuu hyvältä, jne., niin minä kysyin sitä myös häneltä, niin hän sanoi, että hänestä kai on kivempi tehdä kivoja asioita muille kuin olla se jolle asioita tehdään. Niin se on jotenkin outoa. Ei kai pitäisi valittaa, kun onhan se kiva, mutta jotenkin olisi kiva tehdä hänellekin jotain mistä hänelle tulee kiva fiilis, you know?

Lisäksi minua vaivaa hieman se, että minä en tunne mitään häntä kohtaan. Tai siis hän on kiva ja hänen kanssaan on kiva viettää aikaa ja jutella ja kaikkea, minkä lisäksi toki tunnen fyysistä vetoa häneen, mutta varsinaiset tunteet häntä kohtaan loistavat poissaolollaan. Tällä kertaa huomasin myös, että hänellä on puhelimensa taustakuvana kuva hänestä ja hänen eksästään pitämässä toisiaan kädestä. Kysyin Twiningilta siitä ja hän selitti jotain, että hän ei oikeastaan edes tajunnut että se on edelleen siinä ja että hän oli alunperin laittanut sen siihen muistutukseksi, että "ei enää ikinä". Kysyin kyllä sitten häneltä, että jos hänellä on sellainen "ei enää ikinä" -fiilis, niin miksi hän sitten on siellä minun kämpälläni. Hän oli jotenkin tosi kiva ja halasi minua tiukasti ja sanoi, ettei hän tietenkään tarkoittanut sitä niin, vaan että hän ei halua niitä sen suhteen pahoja asioita tapahtuvan uudestaan.

Yritin kysyä taas sitä että mitä heidän välillään oikein tapahtui, mutta Twining oli hyvin epämääräinen ja sanoi taas sen, että hän tunsi loppuvaiheessa että se hänen eksänsä vain käytti häntä hyväkseen ja sanoi lopulta, että ehkä hän joskus kertoo sen koko jutun. Tietysti minua mietityttää, että mitä ihmettä on oikein tapahtunut, mutta kai se mikä on ihan selvää, on se että Twining on ihan selkeästi edelleen kiinni siinä eksässään. Toki se vähän tuntuu siltä, että minä olen kai sitten vain joku lyhyt sivujuonne, josta ei ole tarkoituskaan tulla mitään vakavaa, mutta toisaalta koska minulla ei ole tunteita häntä kohtaan, se ei tunnu oikein miltään.

Tai ehkä se tuntuu joltain. Tai kun mietin Twiningia ja sitä että hän miettii sitä hänen eksäänsä tai jos mietin että tapaileekohan hän paljon muita naisia samaan aikaan kuin minua, niin huomaan sen, miten minulla on täysin välinpitämätön olo. En ole mustasukkainen enkä vihainen, vaan jos yritän miettiä miltä minusta tuntuu, en löydä mitään muuta itsestäni kuin vain sellaisen ammottavan tyhjyyden, täydellisen välinpitämättömyyden.

Niin nyt mietin, että ehkä pitää jossain kohtaa puhua Twiningin kanssa siitä mitä me ollaan, koska muuten tämä alkaa vaikuttaa vähän Friends with Benefits -tyyppiseltä ratkaisulta ja minä en halua sellaista. Toisaalta nyt kun mietin, niin ehkä olisi pitänyt mennä hänen kanssaan sänkyyn vasta sitten kun minulla on jotain tunteita häntä kohtaan? Mutta kai ajattelin, että ne tulisivat siinä samalla ja kun tunnen kuitenkin fyysistä vetoa Twiningiin, niin kai se tuntui jotenkin luonnolliselta. Ja Twining tuntui haluavan, niin kai ajattelin, että jos minä haluan ja hän haluaa, niin miksi ei, vaikkei minulla olekaan vielä tunteita häntä kohtaan? En tosin tiedä auttaisiko sekään mitään, että hengattaisiin yhdessä ihan vain tekemättä mitään sellaista. Kun jotenkin kun vaikka onkin ihan kivaa kun ollaan yhdessä, niin jotenkin samalla mietin, että miten kukaan on parisuhteessa, kun tuntuu että kai tylsyys iskee jossain kohtaa kuitenkin?

Juttelen edelleen yhden toisen kanssa Tinderissä, joka on ehdottanut tapaamista ensi viikoksi, mutta jotenkin olen välinpitämätön hänenkin suhteensa. Kai jotenkin on sellainen osittain luovuttanut fiilis. Sellainen, että en minä vain varmaan koskaan tule kokemaan sellaista yhteyttä kehenkään toiseen ihmiseen niin kuin kaikki muut ihmiset. Ehkä pitää puhua siitä taas terapiassa, vaikka viimeksi kun otin sen esiin, niin tuntui vain siltä, että ei se terapeuttini tajunnut yhtään mitä tarkoitin, kun hän niin nopeasti vain sanoi, että kyllä kaikki kykenevät tuntemaan sellaisia tunteita ja että olenhan minä tuntenut niin aikaisemminkin. Mutta ne eivät ole olleet oikeita ihmisiä, niin jotenkin kun olen Twininginkin kanssa niin turhauttaa, kun yritän välillä miettiä itsekseni, että tunnenko häntä kohtaan jotain ja etsiä ja tunnustella, mutta en löydä itsestäni yhtään mitään, en edes mitään pientä tunnetta, vaan pelkkää tyhjää vain, niin se tuntuu siltä, että minussa on jokin vialla.

Nukuin yön huonosti, koska stressasin esseetä, jota en ole edes aloittanut vielä ja jonka deadline on tiistaina. Kaikki ahdistaa vähän.